Ylihuomenna se tapahtuu, oon oikeesti lähdössä pois kotoa loppuvuodeksi. Ei vaan jotenkin yhtään tunnu siltä. Oon nähny kavereita paljon viimeisen parin viikon aikana, mut en vaan tajua sitä, että nähdään seuraavan kerran ehkä vasta ensi vuonna. Se tuntuu kummalliselta, yleensä pidän paljon yhteyttä ystäviini.

Läksiäisiä vietettiin viikonloppuna ja oon edelleen onnesta soikeana siitä, kuinka mahtavia ystäviä ja ihmisiä sitä on vierelleen saanut kulkemaan. Läksärit oli ikimuostoiset ja en olisi villeimmissä unissanikaan uskonut saavani niin ihania juhlia ja vielä lahjojakin. Ystävät olivat askarrelleet ihanan vihkosen ihaninen tekstien ja kuvien kera. Ikävän yllättäessä vihkoa voi lueskella hymyssä suin ja muistella niitä kaikkia ihania hetkiä yhdessä. Sain myös aivan ihanan muumiboksin, johon oli piilotettu salmiakkia, suklaata, kirja ja kossua. On helppo lähteä, kun tietää olevansa rakastettu ja odotettu takaisin kotiin.

Viimeinen työpäivä Munkkisaaressa oli tänään, mikä tuntuu tosi kummalliselta ja haikeelta. Tein harjottelun siellä kolme vuotta sitten ja sen jälkeen olen ollut Munkkisaaressa lähes koko ajan enemmän tai vähemmän. Työporukka siellä on ihan huikee ja oon koko ajan enemmän ja enemmän tykännyt työstäni. Oon oppinu viimeisen kolmen vuoden aikana niin paljon sekä itsestäni, että työstäni. Ja opin koko ajan lisää. Sen takia kai tää ala onkin niin mukaansa tempaava, koskaan ei voi olla valmis. Toiset pitää mua hulluna, mutta tykkään asiakkaista ja työstä Munkkisaaressa ihan hulluna. Toivon saavani jatkaa sitä Swazimaan reissun jälkeen. Mutta en ota ensi vuoden kuvioista nyt mitään stressiä, asiat menee niin, kuin niiden kuuluu mennä. Jos en palaa Munkkisaareen, niin sitten minun on tarkoitus jatkaa työtäni jossain muualla. Työkaverit olivat hommanneet otsalampun ja karkkia reissua varten, en todellakaan osannu odottaa mitään. Ootte ihan parhaita ja teitä tulee varmasti ikävä <3

Nää lähtee ehdottomasti mukaan :)

Mä vaan haaveilen täällä koneen ääressä ja hymyilen yksinäni, kuin mikäkin idiootti. Vielä tunti sitten rinkka oli tyhjää täynnä ja kaapit on edelleen täynnä tavaraa. Pakkaaminen ei oo koskaan ollut mun lempipuuhaa ja nytkin oon tapani mukaan jättänyt sen viime hetkille. Viisaat on suositellut tekemään listoja mukaan otettavista tavaroista, mutta mun pakkaustyyliin kuuluu heittää mukaan vähän kaikkea ja varmuuden vuoksi. Luultavasti puolet jää paniikkipakkauksessa kotiin, mut jos nyt passin ja rahat sais mukaan ni eiks niillä pääse jo aika pitkälle. Tehtävää siis riittää, mutta silti oon menossa huomenna vielä kampaajalle ja äitiä moikkaa ennen lähtöä. Asiat tärkeysjärjestykseen tietenkin.

Odottelen vielä sitä jännitystä, innostus on kyllä ihan valtava. Harkkapaikkakin vihdoin laittoi sähköpostia ja he odottavat minua sinne. Tarkoitus on mennä RHM-ohjelman toimistolle tiistaina 16.9 ja siitä se sitten lähtee. Lento lähtee perjantaina 18:45, lentoreittini on Helsinki-Tukholma, Tukoholma-Addis Abeba- Addis Abeba-Johannesburg ja Johannesburgista matkustan bussilla Mbabaneen Swazimaahan. Koko reissuun kuluu aikaa noin reilu vuorokausi eli launtai-iltana pitäisi olla perillä. Säät näyttää Mbabanessa mukavalta, noin +30 astetta päivällä. Toivon unohtumatonta seikkailua, parantunutta kielitaitoa, uusia ystäviä ja kaikkea, mitä ei voi edes ennalta tietää.

TJ 2