Ylihuomenna se tapahtuu, oon oikeesti lähdössä pois kotoa loppuvuodeksi. Ei vaan jotenkin yhtään tunnu siltä. Oon nähny kavereita paljon viimeisen parin viikon aikana, mut en vaan tajua sitä, että nähdään seuraavan kerran ehkä vasta ensi vuonna. Se tuntuu kummalliselta, yleensä pidän paljon yhteyttä ystäviini. Läksiäisiä vietettiin viikonloppuna ja oon edelleen onnesta soikeana siitä, kuinka mahtavia ystäviä ja ihmisiä sitä on vierelleen...

Lähtö olisi siis viikon päästä perjantaina ja viimeiset pari yötä ovat menneet aika unettomissa tunnelmissa. Tänään sairastuin vielä johonkin flunssapöpöön ja jouduin lähtemään töistä kotiin kesken päivän. Toivottavasti tauti paranee ennen viikonlopun läksiäisiä ja tietenkin haluan terveenä reissuun. Mä tosin lähden, vaikka olisi pää kainalossa :D Paljon ihmiset kyselee, että miltä tuntuu lähtee ja jännittääkö jo paljon? Valeh...

Jouduin sanomaan näkemiin tänään ihanalla työkaverilleni Idalle, joka lähtee Tansaniaan vaihtoon. Päätin aloittaa jo nyt blogin kirjoittamisen, sillä en voi enää Idan kanssa höpistä ja pohtia matkajuttuja. Tänään lähtöön aikaa tasan 6 viikkoa. Nyt alkaa pikkuhiljaa tuntumaan matka todelliselta, vaikka aikaa vielä onkin. Tällä hetkellä tunteet vaihtelee kauhunsekaisen ja innostuneen välimaastossa. Aika tuntuu kiitävän niin hurjaa vauhtia...