Jouduin sanomaan näkemiin tänään ihanalla työkaverilleni Idalle, joka lähtee Tansaniaan vaihtoon. Päätin aloittaa jo nyt blogin kirjoittamisen, sillä en voi enää Idan kanssa höpistä ja pohtia matkajuttuja.

Tänään lähtöön aikaa tasan 6 viikkoa. Nyt alkaa pikkuhiljaa tuntumaan matka todelliselta, vaikka aikaa vielä onkin. Tällä hetkellä tunteet vaihtelee kauhunsekaisen ja innostuneen välimaastossa. Aika tuntuu kiitävän niin hurjaa vauhtia, että pian huomaan istuvani lentokoneessa matkalla kohti tuntematonta.

Koko reissu tulee olemaan minulle suurta itseni ylittämistä ja poistumista omalta mukavuusalueeltani. Alun perin matkaan minut houkutteli ystäväni, mutta hän valitettavasti joutui oman reissunsa perumaan. Olen kuitenkin ikuisesti kiitollinen, että hän minut tähän hulluuteen ylipuhui. Yksin en olisi ikipäivänä hakemusta vaihtoon laittanut. Mutta yksin sitä ollaan nyt kuitenkin lähdössä. Eräs viisas työkaverini totesi, että tämän matkan oli tarkoitus tapahtua minun elämässäni ja niin se varmasti onkin.

Reissun suhteen asiat ovat hyvällä mallilla. Asuntoon hoidettu vuokralainen, lääke-ja vakuutusasiat kunnossa ja rinkkakin hommattu. Koulun alkaessa täytyy tiedustella opettajalta tarkemmin harjoittelupaikasta ja lähettää sähköpostia Swazimaahan. Elokuun lopussa olisi vielä yksi kv-valmennuspäivä, jossa tapaan muita opiskelijavaihtoon lähteviä.