Melbourne. MELBOURNE. Taas yksi eeppinen kaupunki matkailun jannittavassa maailmassa! Siella mekin vietimme aikaa 15.1.-15.2. ja 19.2.-21.2. Oikeasti aika kiva kaupunki. Vahan kuin Sydney, mutta rennompi tahdilta.



Ensinnakin. Me olimme siella kuukauden. Mihin ihmeeseen se aika oikein havisi? Noh, ehkapa se selviaa, kun tama kirjoittaminen alkaa taas kohta sujua. JA we are very sorry ettemme ole ehtineet kirjoittaa enempaa. Nyt sit sitten tulee oikein olan takaa!


Yleista:


Kuukauden aikana ehtii nahda yhta jos toista asumusta. Asuimme ympari kaupunkia, ja jotkut paikat olivat ihan jees ja toiset taas eivat. Paallimmaisena mielessa on varmaan nuijasotien aikaan rakennettu Hotel Exford, jossa lattialankkujen valista kipitti muutamat torakat iltaisin. YH! Myos samassa rakennuksessa oli pubi alakerrassa ja baari ylakerrassa, joten voi olla varma ettei ole hiljaista hetkea alkuyosta kun paikallinen tapa soittaa musiikkia on napit kaakossa... Yksi odotetuimpia tapahtumia (ja hintojen nostattaja) oli Australian Open. Eli SE suuri tennistapahtuma tassa maassa, johon kaikki tulee pelaamaan ja muut katsomaan. Siita tuonempana lisaa. Me yritimme saada asuntoa ja toita Melbournesta, mutta huonolla menestyksella. Asuntoja meinattiin pariinkin otteeseen saada, mutta jotenkin ne siella toisessa paassa aina ryssi ne ja yhdessa tapauksessa olisi jo voinut Suomessa saada korvauksia ko. menettelyn suhteen. Eli oltiin aamulla lahdossa hostellilta meidan uuteen hienoon kamppaan, kun ajattelimme viela soittaa ennen poistumista, etta moneltako se heppu, jolta meidan piti saada avain, olisi paikalla. NOH! Olisihan se varmaan ollut paikalla, paitsi etta menivat meille lupaamisen jalkeen vuokraamaan sen jollekin toiselle. Reilu peli. Olettaisin, etta joku tarjosi parempaa hintaa heille tms (koska sita ei ollut kukaan ottanut edellisiltaan mennessa ja han tarjosi sita meille alennettuun hintaan). Onneksi hostellilla oli tilaa eika tarvinnut kauaa karvistella.

Toiden kanssa oli myos hankalaa. Aina pitaisi olla lupa- tai jokin taitokortti suoritettuna seka auto kaytossa. Myos kilpailu oli kovaa, eika ilmoitusten suhteen kannattanut odotella... On se kumma, ettei tyomaalla voi seisoa paivaa pitamassa kylttia kadessa, ilman etta olet ensin suorittanut paivan liikenneturvallisuuskurssin. SIIS pitaa kylttia kadessa, jossa lukee toisella puolella stop ja toisella puolella slow. Apinakin osaa kaantaa sita kylttia kun joku sanoo niin radiossa mutta minkas teet Viimeisimpana yritettiin saada farmi- ja poimimishommia, mutta senkin suhteen kavi huono tuuri. Ne kuuluisat maastopalot karsivat alueen tarjontaa. Me tosiaan kaytettiin kaksi viikkoa toiden etsimiseen, eika oikeastaan tehty mitaan kivaa. Mutta onneksi olemme pitaneet matkustamisen prioteettina numero yksi. Mainittakoon viela, etta kun etsimme asuntoja, jouduimme liikkumaan aivan alyttomasti ympariinsa tramilla ja jalkaisin, ja etta samaan aikaan oli menossa se kuuluisa +45 helleaalto. Vetta meni varmaan litra per puoli tuntia vaikka ei tekisi mitaan muuta kuin istuisi, noh, tuolilla. JA juuri tuolloin olimme hostellissa, jossa EI ollut ilmastointia. Kylla oli kiva nukkua, kun huone oli kirjaimellisesti sauna hikoilun puolesta . Viimeisin helleaalto oli paha. Kun meni ulos, tuuli oli kuuma. Niin kuin Suomessa tuuli kylmentaa pakkasta talvella, taalla se teki saman mutta painvastoin. Se, etta seisoi paikallaan, riitti saamaan kadet hiesta maraksi. Huh helletta!


Australian Open:


Kun parkkeerasimme sievat takamuksemme Rod Laver -arenan kylkeen eraana aamuna, ei voinut muuta sanoa kuin etta ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua (anteeksi anteromertarantamainen kommentti)!!!!! Ihmisia oli kuin pipoa, ja sisaan otettiin varmasti tuhansia tennisfaneja katsomaan tata tulista urheiluparaatia. Mehan olimme itsekin siella joskus yhdeksan aikaan aamulla, ja pois lahdimme noin seitseman ja kahdeksan valilla. Hyvin vietetty paiva. Katsottiin useampia matseja paivan aikana, mutta Jarkko Niemisen peli oli ainoa, joka katsottiin alusta loppuun. Surulliseen loppuun. Jarkko oli hyvassa vireessa edellisessa turnauksessa, ja taisi tulla silloin toiseksi, joten odotukset olivat korkealla. Valitettavasti Jarkolla oli jokin revahdys jalassa tms, joten han joutui heittamaan melko nopeasti pyyhkeen kehaan koska ei voinut liikkua sivuttain ollenkaan. Miesta otti pattiin, sen naki naamasta. Muuten paiva oli aivan tajuttoman KUUMA, ja meidan piti menna itsekin pitamaan joku kolmen vartin tauko sisalla ilmastoidussa tilassa , ettei taju lahde. Isommilla areenoilla, joissa ei yleensa tuule, taisi lampotila nousta lahelle +50. Ei pysty ymmartamaan, miten ne pelaajat jaksaa siina lampotilassa kun katsojatkaan eivat jaksa. Suurin osa istumapaikoista oli vielapa ilman mitaan suojaa auringolta, joten voi vain miettia, miten paljon meilla meni vetta ja aurinkorasvaa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin erittain hieno urheilutapahtuma ja -paiva. Minuuttiakaan ei vaihdettaisi pois. Nii ja ostettiinhan me sit vahan kilpailukraasaa kuten paitaa ja (olut)pullonpidiketta.


Australia Day 26.1.:


Paiva, joka vastaa itsenaisyyspaivaa, juhannusta ja vappua jos verrataan ihmisten a.) juhlimiseen ja b.) kupin kaatamiseen. Itsekin lahdimme juhlamielella (ja epasuomalaisittain selvina) liikenteeseen. Aamulla kierrettiin parit puistot, kun niissa oli konsertteja ja ties mita kinkereita. Se oli kanssa yksi hikinen aamupaiva. Onneksi sitten mentiin enemman ja vahemman kuuluisaan hotelliin nimelta Young & Jackson. Siella nimittain jarjestettiin oluiden maistelufestivaali. Meidan kummankin olisi pitanyt ostaa lipuke, mutta aikaa oli sen verran vahan (2 tuntia) tapahtuman loppuun, etta tarvitsi ostaa vain yksi. JA SE OLI HYVA SE. Nimittain kymmenella dollarilla (~5 euroa) saatiin 20 juomalipuketta, ja paikan paalta sai maistaa 19 erilaista olutta ja yhta siideria. Ja ne eivat olleet pienia maistiaisia. Aina vahintaan puoli pulloa olutta per lasi. Ja kun tilaisuus loppui, kadessa olleet juomat sai vieda alas baariin, jossa oli elavaa musiikkia tarjolla. Yksi parhaimpia oluita oli ehdottomasti Fat Yak, eli lihava jakki. Se oli sellainen pirtea kesaolut, jossa maistui sitrushedelmat eika se ollut erityisen vahvamakuinen lopussa. Sitten kun selvittiin ulos Young & Jacksonista, oli illalla odotettavissa taas yksi upea ilotulitus muutamastakin eri ilmansuunnasta. Oli kylla niin hienot ilotulitukset tallakin kertaa!


Eras sunnuntai 1.2.:


Tama se vasta oli yksi riehakas paiva! Keskustaa oli suljettu osin kahdesta syysta. Syy numero yksi: joku keksi jarjestaa kadulla isohkot festarit. Ja ne oli isot. Olisi varmaan kayty, mutta liput maksoivat aika reilusti eika paikallinen musiikki ole vielakaan vakuuttanut (noh ac/dc ja airborne sentaan yrittaa). Toisaalta jos olisit ostanut lipun, sen hyoty olisi ollut minimaalinen. Nimittain silla olisit paassyt lahelle lavaa kaljatelttaan. Ne kun laittoivat paalavan makeen, ylhaalta portilta naki hyvin mita siella tapahtuu ja musiikkihan nyt kuului korttelien paahan asti. Taman jalkeen siirryimme viela keskustampaan, jossa allekirjoittanut oli haltioissaan. Oli nimittain KIINALAINEN UUSI VUOSI. Voi sita esitysten ja papattien maaraa. Jokainen kiinalainen, oli se sitten Chinatownissa tai ei, oli palkannut jostain tanssikoulusta esityksen. Nama esitykset meni aika samaa rataa koko ajan. Oli joku heppu, ja sitten lohikaarme ja neljakymmenta muuta heppua pyjamissa ja ne hakkasi lautasia ja rumpuja ja papattimatot (yksi matto = metreittain ISOJA paukkuja) ampuivat sarjaa ja tassa vaiheessa kaikki muut kadottivat punaisen langan paitsi ne, jotka veti sita esitysta. Kai silla on tarkoitus karkoittaa pahoja henkia, manata hyvaa tuuria ja lepytella esi-isia tai jotain. Mutta todella vaikuttavaa. Hanna tosin oli vahemman vaikuttunut, koska niita paukkumattoja rajaytettiin jokaikisen kojun ja putiikin kohdalla. Siis myos chinatownin ulkopuolella. Koskaan ei myoskaan tiennyt, milloin joku sellaisen rajayttaa.

Taman jalkeen lahdimme tramilla St Kildaan, jossa oli alkamassa Pride March. Kyseessa on siis iso paraati, jossa kulkee kaikilta elaman aloilta ikaan ja tyohon katsomatta homoja, lesboja ja kaikkea niiden valilta. Paraatista otettiin paljon kuvia, ja taytyy myontaa, etta se oli jokseenkin upea paraati! Niin paljon kaikkea hienoa ja vahemman hienoa ja taysin absurdia kansaa seka pukua, etta ei mitaan rajaa! Kun paraati loppui, porukka (myos me) liityttiin joukkoon taskut taynna ilmaistavaraa ja seurasimme sita loppubilepaikkaan rannalle. Tassa valissa kavimme pizzalla (huom! otimme pizzaan reunoihin juustotaytteen, samoin pohjan valiin...NAM). Sitten kun vatsat oli taynna lattya, painuimme itsekin sinne rantaan. Silla aikaa, kun Hanna palpatti puhelimessa, itse vietin pitkan tovin moottoripyorien seassa. Aivan upeita moottoripyoria siina paraatissa, ja nyt niita sai ihastella siina muutenkin. Rennot iltabileet kokonaisuudessaan, joista valitettavasti jouduimme poistumaan alkuillasta.


Nahtavyyksia:


IMAX Theatre. IMAXilla on isoimmat elokuvakankaat maailmassa. Sydneyssa taisi olla isoin (29 metria korkea) ja tama oli lienee toiseksi isoin. Kavimme katsommassa siella sellaisen 3D-dokumentin, joka kertoi Coloradojoen kuivumisesta Grand Canyonissa. Se oli melko informatiivinen, joskin ne efektit olivat hienot! Valista tuntui ihan silta, etta nyt kastuu. Kylla oli kuin olisi itse istunut melomassa niita koskia eteenpain. Hieno kokemus, kerta kaikkiaan! Sitten kavimme mm. City Museumissa (vahan kulttuuria), Melbourne 360 Observation Deck, josta siis naki koko kaupunkin ymparilla. Ja kaupunkihan on niin iso ettei silma kantanut sinne asti, missa kaupunki loppuu. Sitten kavimme myos Melbourne Aquariumissa, jossa oli isot vedenalaiset maailmat ja PINGVIINEJA! Paljon pienia ja isoja pingviineja! Voi etta ne oli lutusia kun ne liuku vatsallaan veteen jne! Sitten kavimme totta kai paikallisessa elaintarhassa (Melbourne Zoo), jossa nahtiin kaikenlaisia otuksia.

Carlton on taalla pain vastine Koffille. Joten luonnollisesti kavimme ko. panimossa (Carlton Breweries tour)! Kierrettiin hallit ja liukuhihnat, ja viimeisena meidan emanta jatti meidat heidan omaan baariin, josta saatiin 4 lasillista heidan tuotteitaan maisteltavaksi ja muutamalla dollarissa toiset nelja. Siina sita sitten taas maisteltiin oluita uudemman kerran ja tunnin jalkeen oltiinkin hyvin kypsia hoippumaan kohti lounasta... Saatiiin hienot muistotavaratkin sielta. Tulevat olemaan ainoat Suomessa, joten siinakin mielessa hieno lahja heilta. Viimeisimpana muttei vahaisimpana on Federation Square, eli niin sanotusti keskustan keskipiste. Siella sattuu ja tapahtuu aina, ja esimerkiksi tenniksen aikaan siella oli iso telkkariruutu, josta ihmiset saivat seurata tennista.


Queen Victoria Market:


Siinapa vasta kauppapaikka! Se on isoin ja vanhin toripaikka tassa maassa ilmeisesti. Kavimme siella muutamaankin otteeseen, jo siksi etta hedelmat ja vihannekset maksoivat siella vain kolmanneksen siita, mita ruokakaupassa. Periaatteessa sielta saa ihan mita tahansa. On elektroniikkaa, lihaa, vaatteita, kalaa, lihaa, lisaa kalaa ja lihaa, lisaa vaatteita, vehkeita, vempeleita, kelloja ja totta kai...turisteille homppaaa! Siita on tehty taidetta, miten paljon turisteille on kaikkea mahdollista myynnissa! Totta kai siella saa myos ruokaa, kasilaukkuja, lompakoita, sytkareita ja kaikkea mahdollista paitsi ajoneuvoja (kait). Mainitsinko, etta sielta saa myos korituoleja ripustettavaksi kattoon ja aussimatkamuistoja?

Siella myos jarjestetaan Suzuki Night Market -tapahtuma, joka tarkoittaa sita, etta siella on kaikki myyjat paikalla plus sata muuta myyjaa yohon asti, ja siella on tavallista enemman (erittain monta, edullista) ruokapaikkoja, siella saa juoda olutta missa tykkaa ja kaikilla on kivaa + elavaa musiikkia! Siina on sellainen tapahtuma, etta ei voi kuin suositella jos haluaa rentoutua. Hyvaa ja edullista ruokaa senegalilaisesta sapuskasta (syotiin, yksi ruuista muistutti hernaria, se tosin oli keltaista ja tulista - nam) krokotiilihampurilaisiin. Laadukasta olutta kyytipojaksi ja jos jaksaa, niin kojuja ja poytia voi kierrella tunteja ja tunteja ennen kuin ne loppuu. Aivan mainio tapahtuma shoppailla ja hypistella kaikkea mahdollista maan ja taivaan valilta. Tapahtumana niin valtaisa, etta sita on vaikea kuvailla. SE TAYTYY KOKEA. Suurimmalta osalta paikka on katettu, vahan kuin kiertelisi isoissa halleissa ilman seinia. Sitten siina vieressa on tosiaan kaksi kauppahallia. Toinen on keskittynyt myymaan sita lihaa ja kalaa (aivan alyton maara molempia tiskeja!) ja toisessa hallissa sitten myydaankin kaikkea muuta. Itsehan ostin sielta 4 tai 5 dollarin tumman ruisleivan. SIIS TUMMAN RUISLEIVAN. Odotukset olivat korkeat, mutta kuten kaikki muukin leipa, tamakin muistutti lahinna ranskanleipaa. HOH. Ei se mitaan, innolla eteenpain seuraavaan aiheeseen -->


Muuta salaa Melbournesta:


Jalleen kerran eksyimme muutamaankin otteeseen Royal Botanic Gardenseille. Kylla ne kasvitieteelliset puutarhat ovat sitten kiehtovia! Taas nahtiin (ja kuvattiin) siella paljon kaikenlaisia kasveja, seka kaytiin jopa lenkilla siella. Lahdettiin varmaan joskus aamuseitsemalta ulos, mutta se oli jo liian myohaista. Juokseminen on rankkaa kun on +27'C jo aamusta. Muuta muistettavaa oli ehdottomasti Yarra joella suoritettu risteily. Se lahti keskustan lahelta, ja meni tavarasataman ohi Williamstowniin. Kartalla lyhyt matka, mutta loppupeleista tunti suuntaansa. Ja ai etta oli kuvattavaa! Ikina ei olla nahty niin isoja tankkereita ja rahtialuksia. Myoskaan niiden konttien purkamiseen tarkoitetut laitteistot eivat olleet pienia. Mutta yksi hieno kokemus on kylla, kun olet pienessa jokilaivassa ja joudut vaistamaan suurinpiirtein penkalle asti ISOA rahtialusta. Siis niita konttialuksia, jotka voivat olla jopa muutamia satoja metreja pitkia. Upea! Sitten kun olimme kiertaneet rannan maisemia, paadyimme pariksi tunniksi Williamstowniin. Siella oli menossa jokin jenkkiautojen kokoontumisajo, joten niista tuli otettua "muutama" kuva. Sielta sitten kapteenin kommenttien kera takaisin lahtopaikkaan. Yarra river on muutenkin hieno kokemus, koska sen yli menee lukemattomia siltoja eri vuosikymmenilta (vai vuosisadoilta perati).

Sotamuistomerkki Shrine of Remembrance oli kanssa hieno. Aivan alyttoman iso betonikentta, jonka keskella seisoi todella iso betonirakennus. Rakennuksessa ja pihalla oli paljon erilaisia muistomerkkeja eri sotiin ja joukkoihin liittyen, ja yksi hienoimpia koristuksia pihalla oli ehdottomasti sellainen "ikuinen tuli", joka vain palaa ja palaa. Sita ei ilmeisesti sammuteta koskaan. Kaupunkiahan me muuten nahtiin aivan valtavan paljon kun metsastimme asuntoa tramilla liikkuen. Keskustassa on hienoa, etta siella liikkuu erillinen City circle tram, joka kiertaa keskustaa ja on ilmainen. Sitten on City loop, eli bussi, joka kiertaa keskustaa ja keskustan lahella olevia turistikohteita ilmaiseksi myoskin. Tuli hyodynnettya kerta jos toinenkin.


Lisaa salaa Melbournesta (kyllapa on sensaationhakuinen valiotsikko...):


Poikkesimme St. Kilda Festivaalien paatospaivana, hm, St. Kildaan. Aivan mieleton setti! Taas oltiin varmaan ainoat selvinpain olevat ihmiset kahdeksan kilometrin sateella. Paikka oli aivan tapotaynna esiintymislavoja, grillikioskeja rasvaburgereista uuniperunakarryyn ja aina vanhoihin kreikkalaisnaisiin, jotka myivat "taytettyja lettuja". Myos talla kertaa haksahdimme senegalilaiseen ruokaan. Oi se oli niin hyvaa. Mutta joo, voisin kirjoittaa ruuasta vaikka kuinka paljon...asiaan. Paikka oli taynna ihmisia ja minusta tuntuu, ettei St. Kildassa asuvat hipit (ja rikkaat sellaiset?) omista autoja, koska tiet tuntuvat olevan jatkuvasti suljettuina joidenkin kinkereiden takia. Niin nytkin. Tram kulki jonnekin asti mutta siinapa se. Joka paikka tulvi ihmisia, autotiet oli muunnettu kavelyteiksi koska baarien terassit oli laajennettu jalkakaytaville ja autoteille asti. Ja kaikki taynna kuin turusen pyssy (sori mikko). Ihmismassoja velloi joka puolella, musiikki soi joka puolella ja ruoka tuoksui joka puolella. Ja ihmiset olivat hyvin iloisella mielella. Kildan kuuluisa huvipuisto oli suljettu koska he olivat karranneet suurimmat huvituslaitteet ulos puistosta! Hatunnosto heille! Kun paatimme kavella rauhallisempaa katua pitkin, loysimme jarkyttavan maaran pubeja. Eras liikenneympyran ympyra oli valloitettu. Siina alkoi esiintymaan jokin viisihenkinen jazzbandi soittaen kaikenlaisia hitteja menneilta vuosilta. Trumpetisti tuntui olevan liekeissa.

Kerran lahdimme viettamaan iltaa Brunswick Streetille, joka on sellainen muutaman kilometrin pituinen katu taytta ruoka- ja juomapaikkoja seka erikoiskauppoja. Se oli hyva reissu se. Kaytiin vahan syomassa ja juomassa siella... Mutta pikku-italiassa eli Lygon Streetilla kavimme kerran syomassa. Aivan mahtipaikka kayda sapuskalla. On edullista ruokaa ja on kalliimpaa ruokaa. Ja kaikki on italialaista ruokaa, jota tekevat vain italialaiset. Nam nam nam nam nam! Ja paikat oli juuri sellaisia, etta kaikkien miesten nimi on Mario tai Luigi (heh) ja taisipa muutamassa paikassa ollakin niita pienen pienen haitarin soittajia, jotka luovat sita romanttista tunnelmaa . Yhtena paivana loydettiin sellainen rockhenkinen kauppa, josta selvisi pari kaupungin hevipaikkaa. Kaytiin sitten yhdessa niista. Se oli muuten hieno kokemus, mutta musiikki oli siellakin liian kovalla ja drinkit (eli kirkas+mehu) kovin yksipuolisia ja oudon makuisia. Paikka oli kolme kerroksinen. Eka kerros oli perinteinen hevi-dj:n veivauspaikka, toinen kerros oli pyhitetty VAIN oluttiskille (siis ei kirkasta), romanttiselle goottiheville (or something..) ja elokuvahuoneelle (!!???!?!?!?!), jossa pyori Ghostbusters yksi tai kaksi. Kolmannessa kerroksessa veivasi sitten livebandit.

Kun mentiin sille pimealle kujalle etsimaan sisaanpaasya taloon, meilta totta kai kysyttiin paperit. Ovimies, joka oli kahden ikeakaapin kokoinen salli, huudahti englanniksi: "hei pikku-john, nama tyypit on suomesta!" Sitten meita kohti vyoryi sellainen rekka-auton kokonen ja painoinen aijanmurikka (siis oikeasti, Hulk jaisi kakkoseksi), ojensi tennismailan kokoisen kaden ja totesi meille suomenkielella "paivaa". Ensimmaiseksi ehdin jo pelata, etta mitahan nyt, mutta ilmeisesti suomalainen hevikansa on kaynyt siella jo aikaisemmin ja jattanyt hyvan vaikutelman. No eihan siina. Kun katta oli puristettu, meita ohjattiinkin jo iloisin mielin sisalle . Viimeisimpana taytyy todeta, etta siina kaupungissa on paljon outoja asioita. Esimerkiksi kauppojen aukioloajat. Maanantaina hadin tuskin mikaan on auki viitta pitempaa, jos ollenkaan. Jostain syysta aukioloajat pidentyvat melkein joka paiva kun mennaan kohti viikonloppua. Keskiviikkona tyossakayva kansakin ehtii jo joihinkin kauppoihin, mutta ma-ti akselilla on turha miettiakaan ostosreissuja tyopaivan jalkeen. Omituista, kerrassaan omituista. Miksei ne vain ole koko ajan saman verran auki tai jotain...?


LOPPUSANAT:


KIITOS ETTA JAKSOITTE LUKEA TAMAN VERRATTAEN PITKAN BLOGIN, JOKA KYLLAKIN KOOSTUU KOKONAISESTA KUUKAUDESTA. JOS EI ALA LAISKOTTAA, TAMAN PERAAN TULEE VIIKON TAI KAHDEN SISALLA VIELA PARI MUUTAKIN TEKSTIA. MAINITTAKOON, ETTA TAMAN KIRJOITTAMINEN VEI JO YLI KOLME TUNTIA... PITAKAA HUOLTA JA TERVEISIA KAIKILLE.


Terveisin, Minni ja Mikki