ADELAIDE 22.2.-25.2.2009

Heipa hei ja hellat tunteet!

Me tosiaan Tasmaniasta palattiin viela muutamaksi paivaksi Melbourneen, josta sitten otimme ja lahdimme kohti Adelaidea, joka on portti maan keskustaan. Matka Melbournesta kesti jalleen mukavat 11 tuntia yobussilla. Kerrankin bussissa naytettiin leffa! Muutenkin matka meni mukavasti, koska jalkatilaa oli ja penkit mukavat. Adelaide otettiin tallaiseksi valilevahdyspaikaksi, jossa on hyva ladata omia ja kameran pattereita vahan aikaa.

Kaupungista ei ole hirveasti mainittavaa. Ensimmainen asia, joka huomattiin, oli ihmisten puute. Kadut ovat aivan valtavia ja autoille oli tilaa eika aukioista ollut puutetta. MUTTA. Siltikin sielta puuttui suurimman osan ajasta autot ja ihmiset. Se oli kasittamatonta, miten niin iso miljoonakaupunki voi vaikuttaa niin autiolta. Termi "ydinsodan jalkeinen aika" tulee mieleen. Eli ei sita miljoonakaupunki-imagoa missaan huomannut. Kun ennen kaytiin Adelaidessa, oli sen jalkeen tapana sanoa: "kavin Adelaidessa, mutta se oli kiinni" viitaten sen onnettomaan viihde-, yms. tarjontaan. Nykyisin ei kuulemma enaa tarvitse...paitsi etta se meista oli vielakin kiinni :D

Pariin otteeseen kavimme rannalla (eli GLENELG) katselemassa merta ja nahtavyyksia. TAI siis nahtavyytta. HEH. Kavimme Bay Discovery Centressa, jossa oli ylakerrassa nayttely Adelaiden hisrtoriasta, merenkulun historiasta seka Sydneyn olympialaisten soihtu ja muistolaatta tms. Alakerrassa oli toinen nayttely. Se oli kerta kaikkiaan viehattava! Sinne oli nimittain koottu 1900-luvun alusta sirkusten laitteita. Laitteisiin laitettiin yksi penni, jonka jalkeen veivattiin vipua. Sisalla oli yleensa jokin hauska nukketeatteri tai muuta vastaavaa. Taytyy sanoa, etta itsekin sai muutamaan kertaan nauraa niille viela nykyajan ihmeiden keskella! Yksinkertaisuus on kaunista!?!? Rannalla oli toinenkin janna juttu. Miljoonakaupungin rannaksi se oli vaatimattoman rauhallinen. Katukahviloissa oli ihmisia mutta rannalla vain oli rauhallista.

Perinteisesti me menimme Botanic Gardenseille katselemaan kukkia. Siella oli tama hieno ja vanha Palm House elikas kasvihuone. Naimme myos eraan lumpeen tapaisen kukan amatsonilta tai jostain sen tapaisesta paikasta. Sen erikoisuus on, etta se kukkii yolla, kun kuu paistaa. South Australia Museum on mainitsemisen arvoinen paikka. Varsinkin sen aboriginaalikulttuuriin keskittyvan nayttelyn koko oli hengastyttavan iso ja laaja. Siella on naytteilla NIIN paljon esineita, etta ei ole toisessa viela ollut. JA talla kertaa myos hyvin mielenkiintoinen. Erittain hyva museo kaiken kaikkiaan!

Keskussa oli panostettu myos liikkumiseen. Muutamien katujen valit keskustassa sai ajaa ilmaiseksi tramilla. Muuten siella kierti ilmainen bussi keskustan ymparilla, joita ajoi erikoiset persoonat. Mainittakoon, etta nykypaivan teknologiamaailmassa Adelaidesta loytyi dinosaurus. Nimittain trameissa oli rahastajat. USKOMATONTA! Mutta totta. Muuten kaytimme aikaamme netissa olemiseen, akkujen lataamiseen ja totta kai shoppailuun! Tata varten Adelaiden kavelykatu on tehty. Sielta loytyy pari isoa tavarataloa ja loputon maara pikkukauppoja. Samat on kylla muissakin kaupungeissa, mutta siella se aika meni jotenkin kauppojen kiertelyyn ja jotain taidettiin ostaakin.

Adelaidesta ei taman enempaa

Terveiset tutuille!

-Jackaroo ja Jillaroo-