No niin! Nytpa kertausta edellisista tapahtumista...here goes:

Merimbula. 11.1.-15.1.2009. Naapurikaupunkeja Eden, Bega ja Pampula.

Canberrassa mietittiin, mihin mentaisiin, joten googlen kartta ja bussiaikataulut esille. Ja loytyihan se…MERIMBULA! Matka Merimbulaan Canberrasta oli melkoisen toyssyinen. Ei niinkaan sen takia, etta tiet olisivat huonoja vaan sen takia, etta matkustettiin useamman vuoren yli bussilla. Serpentiinitieta ylos ja kohta serpentiinitieta alas. Hanna puhalteli osan matkasta, johtuen edella mainituista tieolosuhteista. Nakymat oli mahtavia siihen asti kunnes aurinko laski ja sitten tulikin tuijotettua omaa kuvaa ikkunasta (ja jotkut silmaluomien sisapuolta---kuten aina). Meille sanottiin, etta meidan taytyy soittaa hostelin pitajalle kun saavumme merimbulaan (eli ymmarsimme asian = soita niin avaamme oven) niin emme pitaneet kiiretta asian suhteen ja kavimme ruokakaupassakin. Kun olimme aikamme tarponeet, katsoimme parhaaksi soittaa, etta mikas se suuntima taas olikaan sinne YHAn suuntaan. He vain ihmettelivat etta missa me ollaan ja miksi lahdettiin pois bussipysakilta. Olivat nimittain tulossa hakemaan meidat siita pysakilta ETTEI meidan tarvitse kavella. Noh, kaikki hyvin ja Wayne saapui subarulla parin minuutin odottelun jalkeen.

Ensimmaisena Merimbulasta jai mieleen silloin yolla, etta se on tuulinen ja kostea paikka seka viihtyisa pikkukaupunki...? Noh ensimmaisena aamuna tormattiin sitten uudelleen Wayneen (omistaa paikan vaimonsa kanssa), joka kertoi kaiken mahdollisen mita voi harrastaa ja vinkkasi, etta jos haluamme metsiin, niin hanella on 'yksi tuttu' toissa siella joka voisi opastaa meita jos haluamme. Noh, otimme ainakin yhdesta neuvosta vaarin ja painuimme rannalle. Ranta sijaitsi vain muutaman sadan metrin paassa ja se on suosittu paikka myos reippailulle. Rantahan oli vissiin joku 6 kilsaa pitka ja se yhdisti Merimbulan ja Pampulan toisiinsa. Kaveltiin sitten sinne Pampulaan asti, ja siella kavimme tutkimassa Pampula Riveria ja sen luontopolkuja. Heti rannan takana oli pieni kauppa/kioski/retkeilyalue, joten se sopi oivallisesti meidan lounaspaikaksi. Ja mikapas siina syodessa kun voi samalla katsella ekaa kertaa kenguruita jotka pyori siina vieressa. Ainakin yhdella kengurulla oli pienokainen viela pussissa koska sen takajalat ja hanta roikkui sielta . Me naimme myos ensimmaisen kengurun imettavan tai syottavan sellaista pikku lapsikengurua. Mainittakoon viela, etta paikalliset ei jaksa sanoa kengurua vaan ne kayttaa sanaa "roo".

Syomisen jalkeen lahdimme tarpomaan tieta pitkin takaisin Merimbulaan ja ei voi muuta sanoa kuin etta oli puolet pitempi matka varmaan kuin rantaa pitkin ja vesikin loppui niin siina sita meinasi sitten hyytya kokonaan. Onneksi matkan varrella oli Merimbulan tai Pampulan lentokentta (=vessa!) ja golfkentta (=juotavaa!) niin jaksettiin sitten takaisin hostellille. Golf klubin erikoisin piirre oli se, etta siella kentalla asuu valtavasti kenguruita! Ne, jotka siella nykyisin asustaa, ovat syntyneet siella ja luulevat, etta kolopallon paivittainen osuma on osa normaalia luontoa eika ne jaksa hirveasti siita kiinnostua. Wayne vinkkasi meille myos, etta ennen kuin aamulla alkaa tuulla merella, on hyva kayda uimassa. No hemmetti! Myohan kaytiin joka aamu siina kahdeksan ja yhdeksan valilla sitten aamu-uinnilla . Paikka, jossa mm. meidan majoitus oli, on periaatteessa niemi meressa. Niemen oikealla puolella on meri ja vasemmalla puolella jarvi ja ne sekoittuvat siina puolivalissa, riippuen onko nousu- vai laskuvesi. Siinapa vasta ilmio! kylla oli janna katsoa kun aamulla ja paivalla jarven poikki meni isojakin veneita mutta iltaa kohden vesi laski varmaan metrin tai puolitoista jattaen soutuveneet makaamaan mutaan ja kuka tahansa olisi melkein voinut kavella sen joen/jarven/lahden yli kastumatta kaupunkiin jos ei jaksanut kiertaa siltaa pitkin. Toki pohja oli mutainen osittain... Sitten sellainenkin erikoisuus nahtiin, etta kun vesi laski, ihmettelin miksi pohjassa on niin paljon piskuisia reikia. Noh, heti kun ilma viileni, niista koloista tuli sellaisia peukalon kokoisia taskurapuja hifistelemaan rantahiekkalle. Rannalta (meren puolella) loytyi myos mita erikoisempia asioita, kuten blue bottle -nimisia jotain. Ne oli sinisia vesipalloja, -rakkuloita, -kelloja tai -kuplia (riippuu kenelta kysyy), joista roikkui sinisia polttiaislonkeroita. Ne kuulemma polttaa ihoa jos osuu niihin uidessa mutta en nahnyt yhtaan vedessa. Ilmeisesti ne oli jotain kasveja, ei meduusoita tms.

Sitten eraana paivana vuokrasimme pyorat ja ajoimme jarven ympari kysellen majoituspaikat lapi josko heilla olisi tyota tarjolla. Ei loytynyt ei mutta naimmepa koko Merimbulan. Vaikka paikka periaatteessa elaa turismista (eli niemi, jolla mekin yovyimme, on niin kallista maata ettei siella asu kuin muutama ihminen. muut asukkit yleensa pyorittavat loma-asuntoja jne) ei siella kuitenkaan ole ihmisia tungokseen asti. Jotenkin se on onnistunut valttamaan massaturismin taydellisesti, ja se on enemman sellainen "perhe tai kaveriporukka vuokraa asunnon ja paistattelee biitsilla viikon". Iltameininkejakaan siella tuskin on, mutta erittain eloisa kahvilakulttuuri niin pieneksi paikaksi. Vaikka naapurikaupungin nimi onkin Eden, niin kylla tama kyla on PARATIISI maan paalla!

Muuta mukavaa: jarvella oli ihmissyojapelikaaneja (=eli jarkyttavan isoja lintusia) ja me ostettiin snorkkelisetti, uimalasit ja uimashortsit. Mina (matias) olin kuulemma liian eurooppalainen koska kaikki rannat missa kaytiin, mina olin ainoa jolla EI ollut uimashortseja tai bermudashortseja vaan perinteiset speedot (no on niissa nyt sentaan vahan lahjetta!). Snorkkelille ja maskille loytyi kayttoa kun tutkiskeli merenpohjaa antaumuksella . Majoituksesta sen verran, etta Wayne ja hanen vaimonsa sai kylla olon tuntemaan kuin olisi ollut kotona! Niin mielyttava paikka olla, etta en ymmarra miksi kukaan haluaisi menna mihinkaan kalliiseen hotelliin siella tai vuokrata jonkin erillisen asunnon! Niin ja kyllahan se Wayne opetti meille vahan luonnostakin. Han on ruokkinut varmaan parikymmenta vuotta noita Lorikeet -nimisia papukaijoja takapihalla ja sai minutkin sitten syottamaan niita kadesta. Sopoa!

Nonni! Terveisia kaikille! H+M=Savolaiset