Puoli vuotta Perthissä on nyt vierähtänyt ja Pajero odottaa jo malttamattomana loputtoman pitkiä Australian valtateitä. Ennen kuin avain virtalukossa kääntyy ja Perth jää taustapeiliin, muistellaan hetki mitä kaikkea Perth on meille tarjonnut.

Velvollisuuksien lisäksi on ollut myös aikaa nauttia auringosta ja hyvistä hetkistä. Auringonpaistettahan täällä on tosiaan riittänyt, sitä on tasaisesti ollut joka päivä. Sään tarkkailuun ei ole syytä kuluttaa päivästä aikaa, sillä muutoksia tapahtuu lähinnä lämpötiloissa. Australian kesä kestää virallisesti joulukuusta helmikuuhun. Me tulimme Perthiin syyskuun alussa. Silloin täällä oli "talvi" vasta loppumassa, jonka vuoksi ensimmäiset pari viikkoa olivat sateisia ja koleita. Pian ilmat lämpenivät ja paikalliset olivat innoissaan, kun kylmyys oli taas ohi. Marraskuun ja tammikuun välillä ei tullut tippaakaan vettä ja helmikuussa satoi poikkeuksellisen paljon, peräti kaksi päivää ja silloinkin ukkosen takia. Kuivuus on jotain käsittämätöntä. Maastopaloja on ollut tasaiseen tahtiin myös Perthin alueella. Lämpötilojen suhteen tämä kesä Perthissä on ollut kuitenkin poikkeuksellinen. Paikallisten mukaan etenkin kaksi edellistä kesää olivat olleet lähes sietämättömän kuumia, parhaimmillaan 40 astetta kaksi viikkoa putkeen. On tähänkin kesään 40 asteen päiviä mahtunut, mutta yleisesti ottaen olemme päässeet helpolla.

Marraskuussa piipahdimme päiväretkellä Swan Valleyssa Perthin tuntumassa. Swan Valley on suosittu viikonloppukohde perthiläisille viinin ja ruuan harrastajille. Viinitilojen ja ravintoloiden lisäksi Swan Valleyn alueella on esillä myös paljon paikallista historiaa. Kaikki tämä vain puolen tunnin ajomatkan päässä Perthin keskustasta.

Suomen kesästä jäänyt maastopyöräilykutka vaivasi Ollia pahasti. Paikallista nettimyyntipalstaa selatessa silmiin osui Perthin kukkuloilla Kalamundassa majaileva passeli menopeli. Satu kiireen vilkkaa navigaattoriksi ja kaasu pohjassa Kalamundaan. Hinta oli kohdillaan ja toinen ostajaehdokas oli jo matkalla, joten oli pidettävä kiirettä. Kaupat tehtiin ja samalla löytyi elinikäinen ystävä. Seuraavien kuukausien aikana Olli ja Chris kuluttivat yhdessä ja ahkerasti Kalamundan polkuja. Ensimmäisen kuukauden aikana Olli kulutti myös ihoa ja vaatteita. Onneksi oli taas sairaanhoitaja matkassa ja Ollin iho saatiin aktiivisella hoidolla kuntoon.

Joulua vietimme rauhallisissa merkeissä. Aattoiltana kävimme ihailemassa auringonlaskua ja illallisella. Suomen joulunvietto eroaa selvästi australialaisesta joulusta. Tähän suurimpana syynä on tietysti ilmasto. Joulu on täällä eräänlainen kesän juhla, sillä esim. koulujen kesälomat alkavat joulusta. Joulu muistuttaa itseasiassa suomalaista juhannuksen viettoa, sillä tuolloin ihmiset grillaavat, rentoutuvat ja nauttivat ulkoilmasta. Yhteistä suomalaisten perinteiden kanssa on joulun vietto perheiden ja tuttavien kesken. Täällä merkittävin päivä on joulupäivä, jolloin jaetaan lahjat ja nautitaan jouluateriaa.

Joulunpyhien jälkeen päätimme kokeilla Pajeroon hankittua kattotelttaa tositoimissa. Kahden päivän reissu suuntautui sisämaahan päin Hydeniin, jonka vetonaula on iso luonnonmukainen kivimuodostelma Wave Rock, jota ovat muovanneet sadevesi ja eroosio. Kivimuodostelma on nimensä mukaisesti aallonmuotoinen kallio, jolla on korkeutta 15m ja leveyttä 100m. Alueella on myös muita mielenkiintoisia kivimuodostelmia, kuten mm. Hipon kita. Kattoteltassa nukutti makoisasti ja oli mukava katsella tähtitaivasta. Eikä edes saatu telttaan yövieraiksi kahdeksanjalkaisia karvaisia otuksia.

Uutta Vuotta oltiin vastaanottamassa Perthin Kings Parkissa suomalaisen Mikon kanssa. Tällä kertaa Uuden Vuoden ilotulitusta ei tarvinnut odottaa varpaat jäässä. Vieläkin huikeampi ilotulitus koettiin tammikuussa Australia-päivänä. Tuolloin päivän ohjelmatarjonta keskittyi keskustan alueella olevaan Langley Parkiin, jossa oli nähtävillä koko päivän kestävä ilmailunäytös ja paljon muuta ohjelmaa. Illansuussa helikopteri ulkoilutti massiivista Australian lippua Perthin yllä samaan aikaan, kun kaiuttimissa soi Men At Work -bändin klassikkobiisi Down Under. Kopterin hävittyä horisonttiin alkoi näyttävä ilotulitus- ja lasershow.

Pitkään matkalla ollut Suomipaketti saapui tammikuussa kohteeseensa. Kotiväki Riihimäeltä ilahdutti kovasti lähetyksellään, joka sisälsi kaikkea mitä suomalainen voi tarvita selviytyäkseen ulkomailla, poisluettuna ruisleipä ja jaloviina. Paketin sisältö hupeni nopeasti.

Tammikuun lopussa teimme päiväretken Rockinghamiin ja läheiselle pingviinisaarelle. Osallistuimme opastetulle retkelle, johon sisältyi merikajakointia, snorklausta ja lukuisten eläimien bongausta. Rockinghamista lähdettäessä ensimmäinen melontapysähdys tehtiin merileijonasaaren edustalle. Kyseinen saari on tosiaan merileijonaurosten asuttama eikä sinne saa ihminen rantautua. Nämä urokset elävät todellista poikamieselämää; makoilevat rannalla porukassa, syövät ja intoutuvat välillä painimaan vedessä. Naaraat olivat tuohon aikaan omassa porukassaan pohjoisempana. Australian merileijona on yksi harvinaisimmista merileijonalajeista ja sitä tavataan ainoastaan Etelä- ja Länsi-Australiassa.

Merileijonat hyvästeltyämme jatkoimme kajakointia seuraavaan kohteeseen eli pingviinisaarelle. Pingviinejä näkee ainoastaan saarella sijaitsevassa pikkupingviinien tutkimus-/hoitokeskuksessa, jossa asuvat yksilöt ovat kaikki pelastettu luonnosta vammautumisen tai muun syyn vuoksi ja ovat siksi kykenemättömiä selviytymään yksin luonnossa. Talvella luonnossa elävät pikkupingviinit palaavat saarelle pesimään ja tuolloin saari suljetaan turismilta. Pikkupingviini on pingviinilajeista pienin ja ainoa, joka pesii Australian rannikoilla. Pingviinit olivat valtava suloisia ja pieniä mutta niin kovin reippaita. Saarella pesii myös pelikaaneja ja monia muita lintulajeja. Päiväretki oli hyvin antoisa ja loistavat oppaat takasivat päivästä onnistuneen.

Helmikuussa erään maastopyöräilysession jälkeen Kalamundan pubissa istuessa Olli ja pyöräilykaverit päättivät osallistua Länsi-Australian enduromaastopyöräilyn ensimmäiseen osakilpailuun Pembertonissa. Mukaan lähtivät Ollin lisäksi Chris ja saksalainen vanha kisaruuna Julian. Kilpailuviikonloppu aiheutti kovasti perhosia vatsaan, mutta kilpailutapahtuma oli rento ja Julianin vinkit ja neuvot helpottivat kilpailua kummasti. Tapahtumasta jäi niin hyvä maku, että päätimme Chrisin kanssa osallistua seuraavaankin Kalamundassa järjestettävään osakilpailuun, joka oli meidän kotikisa. Nyt puuduttavaa tilastoa kilpailuista: Olli oli ensimmäisessä kilpailussa omassa sport -sarjassa 16/67 ja toisessa kilpailussa 33/96, Chris ensimmäisessä kilpailussa yli nelikymppisten sarjassa 2/27 ja toisessa 4/37 ja Julian eliittisarjassa 23/46. Toiseen kilpailuun ei Julian ehtinyt osallistua, koska lähti toiseen kilpailuun Uuteen-Seelantiin.

Helmikuisen kisaviikonlopun aikana Perthissä järjestettiin merkittävä taidetapahtuma The Giants. Taidetapahtumaa varten Ranskasta Perthiin tuotiin jättimäiset nuket, jotka kertoivat tarinaa sadan vuoden takaa. Nuket liikkuivat vaikuttavasti kaupungin halki 3-päiväisen tapahtuman aikana. Nukkeja liikutti suuri määrä ihmisiä ja kaikilla oli oma tehtävänsä. Tapahtuma veti runsaasti katsojia ja katuja oli suljettuina. Sunnuntai oli ainoa päivä, jolloin Satulla oli mahdollisuus käydä katsomassa jättiläisiä. Myös moni muu oli päättänyt hyödyntää tapahtuman viimeisen päivän. Porukkaa Langley Parkissa oli valtavasti jo puiston sisäänkäynnistä lähtien eikä näkyvyyttä jättiläisiin meinannut saada. Kuuma ja aurinkoinen päivä teki väenpaljoudesta vielä tuskaisemman. Lopulta selvisi, että porukkaa oli ollut liikkeellä n. 600 000.

Tässä uutislinkki tapahtumasta: https://www.youtube.com/watch?v=c0hOsUUuUdo

Satun kaveri suositteli meille Mosman Parkissa sijaitsevaa ulkoilmaelokuvateatteria. Tämä on hyvin suosittu tapa Australiassa. Paitsi tilat niin myös ilmapiiri eroaa suuresti tavallisesta elokuvateatterista. Mosman Parkin Outdoor Cinemassa ihmiset olivat tulleet paikalle jo tunteja ennen elokuvan alkua nauttimaan ruokaa ja hyvää viinia. Teatterin yhteydessä oli myös myynnissä puulämmitteisellä uunilla paistettua pizzaa. Itse elokuva Birdman oli myös positiivinen yllätys.

Perth on hyvin monikulttuurinen kaupunki ja myös ravintolakattaus on saanut paljon vaikutteita muualta maailmasta. Erityisesti aasialaisia ravintoloita on tarjolla runsaasti. Intialainen ruoka on ollut meille toistaiseksi hyvin tuntematonta, mutta Satu innostui siitä kovasti käydessään intialaisessa ravintolassa ystäviensä kanssa. Nepalilaiset Ambika ja Sanjeeta tuntevat hyvin intialaista ruokakulttuuria ja he tiesivät mitä tilata. Listalta valittiin Satua ajatellen vähiten tuliset ruuat ja maisteltavaa tuli montaa sorttia. Ruoka oli taivaallisen hyvää, palvelu erinomaista ja seura mitä mahtavinta. Samalle päivälle sattui hindulainen juhlapäivä Holi, johon kuuluu hassuttelu ja sotkeminen kirkkailla väreillä. Mekin juhlistettiin Holia, tosin hyvin maltillisesti.

Kuten edellä tuli mainittua, Perthiä kansoittaa ihmiset eri puolilta maailmaa ja erilaisista kulttuureista. Perth on Länsi-Australian osavaltion pääkaupunki. Länsi-Australia kattaa noin kolmanneksen koko Australian pinta-alasta ja 90% osavaltion väestöstä asuu Perthissä, jonka asukasmäärä on n. 2 miljoonaa. Tämä kertoo jotain Länsi-Australian asukastiheydestä. Välimatkat muihin suurkaupunkeihin ovat valtavat. Indonesia on lähempänä Perthiä kuin Sydney. Perth on kaupunkina hyvin laajalle levittäytynyt ja itse keskusta on pienehkö ja kompakti. Tämän vuoksi Perth on suurkaupunkiasemastaan huolimatta kotoisa ja viihtyisä. Perth on myös Australian aurinkoisin pääkaupunki ja sää täällä on välimerellinen, joten olosuhteet ulkoilma-aktiviteeteille ovat loistavat.

Perthistä on tullut meille ehdoton suosikkikaupunki Australiassa ja tuntuu haikealle jättää se taakse. Kaikella on kuitenkin aikansa ja nyt on aika kohdistaa katseet tulevaan. Ennen kuin road trip kutsuu, odotamme vieraita saapuvaksi kaukaa koto-Suomesta.