Ja niin matka jatkui kohti Australian Top Endiä, kohti uudenlaisia maisemia. Ensimmäinen pysähdys oli Katherinessa, joka on asukasluvultaan (n.10 000) Pohjoisterritorion neljänneksi suurin kaupunki. Kokonaisuudessaan Pohjoisterritorio on Australian vähiten asutettu osavaltio asukasluvullaan noin 230 000, josta yli puolet asuu Darwinissa, Pohjoisterritorion pääkaupungissa.

Katherinen vetoneula on lähistöllä sijaitseva Katherine Gorge, jonne mekin suuntasimme. Leirintäalueella tapasimme mukavan keski-ikäisen aussipariskunnan, joilla oli meille paljon matkavinkkejä kerrottavana. Alueella oli jälleen useita kävelymahdollisuuksia, joista me päätimme valita kävelyn Perhosrotkoon, näköalapaikalle ja kiviselle luonnonaltaalle. Itse Katherine - joella on ajoittain mahdollisuus vuokrata kajakki ja ihastella näkymiä melomalla. Nyt se ei kuitenkaan ollut mahdollista, sillä joelle oli muuttanut uusia asukkaita, jotka voivat kiinnostua liikaa kajakeista ja niiden sisällöstä. Myös uiminen ja rannassa oleilu oli kielletty.

Leirintäalueen wc- ja suihkutiloissa oli varoitus siellä ajoittain tavattavasta 4-metrisestä oliivipytonista, joka käyttää näitä tiloja läpikulkuun. Leirintäalueella oli myös muita asukkaita, nimittäin aina niin suloisia Agile -wallabeja, jotka illan hämärtyessä tulivat koko ajan lähemmäksi autoa. Vakuuttelimme niille, ettei nyt heru mitään keittiöstä vaan on pysyteltävä nurmiruokailussa. Tieto oliivipytonista herätti kovasti huolta wallabien turvallisuudesta.

Katherinesta kurvailimme Darwiniin, joka on Australian modernein kaupunki. Nimensä kaupunki on saanut Charles Darwinin mukaan, joka oli mukana kartoittamassa rannikkoaluetta tutkimusmatkalla 1800-luvulla. Toisessa maailmansodassa Japani pommitti Darwinia aiheuttaen kaupungille mittavaa tuhoa. Toinen valtava tuho aiheutui sykloni Tracysta, joka iski Darwiniin vuonna 1974. Kyseinen tapahtuma on Australian historian suurin luonnonkatastrofi. Kaupunki piti rakentaa lähes alusta asti uudelleen. Tämä selittää Darwinin nykyaikaisuuden.

Darwinissa erityisesti Ollia kiinnostava kohde oli historiallinen ilmailumuseo, jonka päävetonaula on yhdysvaltalainen B-52 - pommikone. Esillä oli myös paljon materiaalia liittyen sotaan Japania vastaan sekä muuta ilmailuhistoriaa. Olli kulki suu auki pitkin hallia ihmetellen kuin pieni poika karkkikaupassa. Darwinissa oli tarkoitus myös perushuollattaa auto. Useat korjaamot olivat kuitenkin niin kiireisiä, ettei aikaa saatu lähipäiville. Darwinissa ei ollut tarkoitus viettää aikaa paria päivää kauempaa, joten päätimme siirtää huollon myöhemmäksi ja jatkaa matkaa kohti Litchfieldin kansallispuistoa.

Litchfieldin kansallispuisto on viehättävä ja pienempi kuin Kakadu. Litchfield on myös lähempänä Darwinia, mikä houkuttelee paljon päiväretkeläisiä ja tekee siitä erittäin suositun ja ruuhkaisen. Tämä tuli meille hieman shokkina Länsi-Australiasta siirtymisen jälkeen. Länsi-Australiassa oli yleisesti ottaen rauhallista eikä valtavat väkimassat kansoittaneet nähtävyyksiä. Silti Litchfieldin alueella riittää paljon nähtävää ja koluttavaa. Darwinissa ja Litcfieldissä kiinnitimme huomiota iltahämärässä esiintyviin erikoisiin lintuihin. Ne tulevat esille vasta pimeän laskeutuessa, ovat ujoja, viilettävät kovaa ja lisäksi heillä on "salaisia kohtaamisia" muiden lajitovereiden kanssa. Eräällä leirintäalueella tiedustelimme linnun lajia ja se osoittautui todennäköisesti lajiksi "Bush-Stone Curlew".

Seuraava määränpää oli kauan odotettu Kakadu. Korkeista ennakko-odotuksista huolimatta Kakadu täytti ne erinomaisesti. Kakadu on muutakin kuin vain kansallispuisto. Kakadulla on vahva historiallinen ja kulttuurillinen merkitys alueen aboriginaaleille, jotka asuttaneet aluetta yli 40 000 vuotta. Yleisesti ottaen Australian aboriginaaleilla on ollut ja on edelleen erityinen ja vahva yhteys maahan ja luontoon, mitä länsimaalaisen on varmasti vaikea ymmärtää. Elämässä selviytymisen kannalta välttämättömät tiedot ja taidot sekä kulttuurillinen perimätieto on siirretty aina sukupolvelta toiselle ja niin tehdään edelleen. Lisäksi Kakadussa sijaitsee Australian rikkaimpia kalliotaidealueita, jotka ovat myös helppopääsyisempiä.

Kakadussa osallistuimme opastetulle päiväretkelle Arnhem Landiin, joka on aboriginaalien omistamaa maata eikä sinne ole muilla asiaa ilman myönnettyä lupaa. Jos matkailija mielii tutustua alueeseen, on järjestetty retki ainoa vaihtoehto. Alueella asuvat aboriginaalit yhdistävät nykyaikaista elämistä perinteisiin tapoihin. Esim. he saattavat mennä ulos metsästämään perinteisin tavoin ja tulla takaisin iltakuuden uutisille telkkarin ääreen. Päiväretkemme alkoi jokiylityksellä nimeltä Cahills Crossings. Edellisenä päivänä olimme tulleet joen näköalapaikalle nousuveden aikaan, jolloin siellä on todennäköistä nähdä krokotiilejä. Yllätyksemme oli suuri, kun näimme kaksi miestä seisovan keskellä jokiylitystä ja kalastavan! Tuumimme, ettei tyhmänrohkeudella ja kalastusinnolla ole rajaa, kun henkensä kaupalla kalastaa krokotiilejä kuhisevassa joessa. Oppaamme Lockey kertoi olevansa intohimoinen kalamies, mutta ei koskaan menisi lähellekään tätä sameaa jokea. Sillä suurin uhka ei ole krokotiili minkä näet, vaan se mitä et näe.

Ensimmäinen pysähdys oli aboriginaalien taidekeskuksessa Injalak Art Centre, jossa on myynnissä ja esillä paikallisten tekemää taidetta ja käsitöitä. Tuotot menevät suoraan itse taiteilijoille ja näin toiminnalla tuetaan paikallista aboriginaaliyhteisöä. Perillä taidekeskuksessa selvisi, että suurin osa taiteilijoista oli lähtenyt suureen taidenäyttelyyn Sydneyyn, mistä ei ollut muistettu mainita päiväretkien matkanjärjestäjälle. Lockey näytti meille pajaa, jossa yleensä on käynnissä täysi tohina, mutta juuri tänään paikka oli tyhjä kuin jeesuksen hauta. Simon, yksi taiteilijoista löytyi jostain keskuksen perältä kertomaan ja havainnollistamaan meille perinteisiä ja nykyaikaisia maalaustapoja. Seuraavaksi tarvittiin paikallinen opas viemään meidät Injalak Hillille. Lockey löysi Tomaksen istumasta muovituolilla puun alla ja sai hänet lähtemään meille oppaaksi. Tiedossa oli muutaman tunnin kiipeämisrupeama ja Tomas oli varustautunut asianmukaisin varustein: varvastossut ja litran kolapullo vesipullona. Vastaavasti moni muu tour-porukassa oli varustautunut löytöretkeilijä - lookilla vaelluskenkiä myöten.

Tomasta seuraten kiipesimme koko porukka Injalak Hillille ja pysähdyimme tasaisin väliajoin kalliomaalauksille. Tomas kertoi maalauksista, niiden historiasta ja merkityksestä sekä paikallisesta aboriginaalikulttuurista. Lounas nautittiin upeissa maisemissa kalliorinteellä, jonne Lockey oli urhoollisesti ruokailutarvikkeet kuljettanut. Päivän lopuksi pysähdyimme uudelleen taidekeskuksessa, jonka jälkeen meidät pudotettiin majapaikkaamme. Hyppäsimme saman tien Pajeron selkään ja kurvailimme Cooinda - kylään. Aamulla oli tiedossa risteily auringonnousun aikaan Yellow Water - vesistöalueella.

Yellow Water Billabong on Kakadun kuuluisin vesistö. Sadekaudella (lokakuusta maaliskuuhun) voimakkaat sateet nostavat vedenpintaa dramaattisesti, jolloin vesistöt yhtyvät jokiin ja myös mereen. Kuivakaudella (huhtikuusta syyskuuhun) joet kuivuvat ja billabongit eristäytyvät omiksi vesistöikseen. Yellow Water Billabong ja koko Kakadu muuttaa muotoaan ympäri vuoden.

Risteilyn alkaessa oli vielä hämärää, mutta pian auringon ensisäteet osuivat vedestä nousevaan usvaan, mikä oli uskomattoman kaunista. Veneen kuljettaja Dennis toimi myös oppaanamme ja alkoi kertoi ympäröivästä luonnosta. Auringon noustessa bongasimme myös ensimmäisen krokotiilin, joka ui rauhallisesti ohi meistä välittämättä. Dennis kertoi paljon yksityiskohtia tästä vaikuttavasta eläimestä, joka on ollut täällä jo dinosaurusten aikaan ja tulee olemaan vielä kauan ihmiskunnan jälkeenkin.

Krokotiilit metsästettiin lähes sukupuuttoon Australiassa. 1970-luvun alkuun mennessä laji oli 95-prosenttisesti hävitetty, kunnes se rauhoitettiin 1974 mennessä kaikkialla Australiassa. Valitettavasti salametsästystä tehdään edelleen pääasiassa arvokkaan nahan takia, ja päämarkkina-alue on yllätys yllätys Kiina! Dennis puhui krokotiilin ainutlaatuisuudesta ja painotti kuinka tärkeää on kunnioittaa tätä eläintä. Kaupungissa ihminen on ruokaketjun huipulla, mutta täällä häntäpäässä. Hän otti kantaa myös turhiin krokotiilin aiheuttamiin ihmiskuolemiin, jotka lähes sata prosenttisesti johtuvat ihmisen tyhmyydestä ja tyhmänrohkeudesta. Nämä uhrit eivät ole yleensä turisteja vaan paikallisia, jotka syystä tai toisesta kadottavat terveen maalaisjärjen. Australian lainsäädännön mukaan ihmisjäännökset täytyy löytää, jotta kuolinsyy voidaan varmistaa. Tämä tarkoittaa pahimmillaan usean krokotiilin ampumista ennen kuin jäännökset löydetään.

Billabong suorastaan kuhisi elämää ja näimme kymmenittäin lintulajeja, joista mieleenpainuvin oli Jacana eli ns. Jeesus-lintu, jonka lempinimi tulee vaikutelmasta, että lintu kävelisi veden päällä, vaikka tosiasiassa se hyppelehtii lumpeen lehtien päällä. Uros jää huolehtimaan poikasista ja on hyvin sitoutunut ja huolehtiva yksinhuoltajaisä. Vaaran uhatessa isä poimii poikaset, joita voi olla jopa viisi, siipiensä alle ja kantaa heidät turvaan. Myös joissakin tilanteissa isä esittää siipirikkoa vetääkseen saalistajan huomion poikasista. Luontotietouden lisäksi opimme Dennikseltä paljon paikallisten alkuperäisasukkaiden kulttuurista. Risteilyyn sisältyneen buffet-aamiaisen ja usean santsikierroksen jälkeen oli hyvä jatkaa matkaa kohti muita Kakadun aarteita.

Seuraavaksi olivat vuorossa kohteet Maguk ja Gunlom. Magukissa luontopolun lopussa odotti vesiputous lämpimine luonnonaltaineen, johon oli hyvä pulahtaa. Maguk on yksi Kakadun luonnonaltaista, joita puistonvartijat tarkistavat krokotiilien varalta erilaisten syöttien avulla. Paluumatkalla pääsimme todistamaan todellista luonnon "elä ja anna toisten kuolla" - kamppailua. Luontopolulla jokea ylittäessä kuulimme heinikosta suhinaa ja pian heinikosta nousi lisko käärme suussaan. Käärme oli kietoutuneena liskon ympärille ja yritti purra tätä. Pitkällisen painin jälkeen käärmeen voimat ehtyivät ja lisko vetäytyi heinikkoon käärme mukanaan selaamaan Jamie Oliverin "Tuhat tapaa valmistaa käärme" - keittokirjaa ja päätyi tapaan "Naturel - syö käärme kokonaisena ja raakana". Lisko palasi kivelle aurinkoon ja alkoi työstää ateriaansa. Etenkin aterian loppupuolella liskon kaula alkoi paksuuntua ja todennäköisesti lisko tuumi, tulikohan otettua liian iso pala. Nielemistä helpottaakseen lisko väänteli ja liikutteli kaulaansa. Luultavasti liskon ei tarvinnut murehtia seuraavaa ateriaa muutamaan viikkoon.

Magukista matka jatkui Gunlomiin. Luvassa oli jyrkkä nousu luontopolkua pitkin kallion päälle, mikä huipentui henkeäsalpaavan upeaan näkyyn. Vesiputouksen huipulla oli turvallinen allas pulahtaa ja nauttia näkymistä. Jäimme yöksi läheiselle leirintäalueelle. Aiemmin päivällä olimme ajaessa huomanneet tien laidassa seisoskelevat villiaasit. Ja nyt illallista valmistaessa huomasimme parin sadan metrin päässä liikettä. Satun jäädessä soppavahdiksi Olli lähti tutkimaan asiaa lähemmin. Hiipiessään lähemmäksi Olli havaitsi tien toisella puolella viisi villiaasia. Porukan johtaja piti Ollia visusti silmällä. Ollin yrittäessä lähemmäksi johtaja-aasi päästi varoituksen sanan, jonka jälkeen Olli katsoi parhaakseen lähteä takaisin autolle ja sopalle. Aamupalaa nauttiessa Satu bongasi selkiemme takana iloisesti jolkottelevan dingon, joka ei meistä välittänyt vaan paineli suoraan metsään. Olimme jo useasti aiemmin kuulleet dingojen ulvontaa öisin, mutta nyt näimme dingon todella läheltä.

Aamulla oli aika hyvästellä Kakadu ja asettaa kompassi kohti etelää. Hämmästyksemme oli suuri, kun hetken aikaa ajettuamme mutkassa tuli vastaan buffalo eli puhveli. Se oli selvästi myös hämmentynyt meistä, ja juoksenteli hetken aikaa tiellä ennen kuin väistyi tien sivuun. Jatkoimme matkaa ja hetkeä myöhemmin tien yli laukkasi villihevosia. Villihevosia olimme jo aiemmin nähneet matkan varrella, mm. Länsi-Australiassa. Pääsimme ensimmäistä kertaa itse käyttämään radiopuhelinta tositoimissa, kun Olli varoitti kanssaliikkujia tiellä vaeltelevista eläimistä.

Kakadussa näimme villieläimiä enemmän kuin missään muualla Australiassa. Monipuolinen luonto ja vaikuttava henki jäivät pysyvästi mieleen ja sydämeen. Kakadu oli yksi vaikuttavimmista paikoista Australiassa, missä olemme vierailleet. Suosittelemme lämpimästi!