Great Ocean Road. Yksi maailman upeimpia ja kuuluisimpia rannikkoteitä. Luultavasti kuuluisin tämän roadtripin maamerkki on eroosion aiheuttama suurten kalkkikivien ryhmä nimeltään 12 apostolia. Edellisellä reissulla 3,5v sitten olimme Great Ocean Roadin päiväretkellä Melbournesta käsin. Paljon on alueella kuitenkin nähtävää ja nyt oli mahdollisuus tutkia nähtävyyksiä ilman aikarajoitteita.

Torquaysta matka jatkui muutaman kilometrin päähän Bells Beachille, joka on yksi Australian tunnetuimpia ja vaativimpia surffirantoja. Ranta toimii myös kohteena monille maailmanluokan surffikilpailuille. Tänne aloittelijoilla ei ole mitään asiaa, rantaa miehittävät hard core -surffarit. Ennen majoittumista Lorneen, kävimme iltapäiväkävelyllä Split Point majakalla sekä kuvaamassa Great Ocean Roadin muistomerkkiä. Great Ocean Road Memorial Arch on kunnianosoitus niille miehille, jotka palasivat 1. maailmansodasta ja rakensivat kyseisen tien vuosina 1918-1932. Rakentaminen oli rankkaa työtä, vain muutamat perustyökalut käytössään. Illalla Lornessa karavaaniparkissa valmisteltiin illalliseksi pitaleipiä. Miellyttävä ruokahetki keskeytyi äkillisesti, kun ilkeä ja määrätietoinen Kookaburra -lintu varasti Satun pitaleivän kädestä ja painui puuhun napostelemaan saalistaan. Selvästi ei tehnyt tätä ensimmäistä kertaa.

Seuraavana päivänä poikkesimme rantatieltä sisämaahan päin kohti Lake Elizabethiä. Matkalla pysähdyimme ihastelemaan aina niin suloisia ja unisia koalia Kennett Riverillä. Matka Lake Elizabethille oli mäkinen ja upea. Niin upeat maisemat, ettei niitä voi edes sanoin kuvailla. Perillä odotti kaunis ja hiljainen järviympäristö. Täällä tiedetään asuvan myös ujo ja hiljainen platypus eli vesinokkaeläin. Tällä kertaa hän ei meille esittäytynyt. Tässä täytyy mainita, että mehän tosiaan näimme vesinokkaeläimen viime reissulla Queenslandissa. Aboriginaalien uskomuksen mukaan vesinokkaeläimen näkeminen tuo hyvää onnea.

Yöksi päädyimme majoittumaan Skenes Creekin viihtyisään karavaaniparkkiin. Niinkuin yleensä Australiassa majoittumissamme karavaaniparkeissa, myös täällä ilmapiiri oli erittäin lämmin ja rento. Ihmiset tervehtivät, tulevat jutulle ja kuuntelevat kiinnostuneina toisten matkakokemuksia. Yhteisiä tiloja käytetään muita kunnioittaen. Usein näissä karavaaniparkeissa on ollut myös paljon karvaisia kavereita, jotka ihastuttavat käytöksellään. Illalla tapasimme miellyttävän englantilaisherran, joka harjoitteli pianonsoittoa yhteisessä tilassa. Hän suositteli meille mennä rantaan aikaisin aamulla seuraamaan auringonnousua.

Upean auringonnousun jälkeen pakkasimme auton uutta päivää varten. Kaunis sää muuttui kuitenkin pian epävakaiseksi ja sateiseksi. Aamupäivällä ehdimme kiivetä Marriners Lookoutille katsomaan kauniita rannikkomaisemia. Marriners Lookout sijaitsee yksityisalueella Apollo Bayssa. Informatiivinen kyltti kertoi, että Gladys ja Norman Henriksen ystävällisesti lahjoittivat tämän alueen yleiseen käyttöön kaikille nauttittavaksi. Jaloa, eikö!

Tämän jälkeen suuntasimme Maits Rest -kävelylle. Tämä helppokulkuinen kävelyreitti vei halki runsaan ja tiheän sademetsän, jonka kauneutta sateinen sää vielä korosti. Sää ei näyttänyt selkiytyvän, joten painelimme kahvilaan kirjoittelemaan postikortteja. Illaksi päätimme ajaa takaisin Skenes Creekiin majoittumaan.

Aamulla sää näytti lupaavammalta. Päivän aikana ehdimmekin moneen paikkaan. Aamupäivällä hämmästelimme valtavan korkeita Californian Redwoods -puita, jotka oli istutettu Beech Forestiin vuonna 1939. Puolen tunnin ajomatkan päässä oli Triplet Falls -vesiputoukset. Vesiputouksille johtavalla kävelypolulla oli vielä merkkejä aikoinaan alueella toimineista sahalaitoksista. Iltapäivällä ajelimme Cape Otwayhin. Matkalla pysähdyimme pitkäksi toviksi seuraamaan ja ihastelemaan puissa nukkuvia tai puuhaavia koalia. Eräässä puussa käytiin reviiririitaa vielä toistaiseksi äänen voimalla ja ehkä muutamassa päivässä päästään sanoista tekoihin, kunhan on ensin nukuttu hyvin.

Illaksi ajeltiin The Gables -lookoutin kautta 12 apostolille auringonlaskunäkymän toivossa. Muutama muukin oli suunnitellut samaa. Lisäksi bussilastilliset turistiryhmiä takasivat sen, että ruuhkaa näköalatasanteilla riitti. Pilvisen sään vuoksi auringonlaskua ei nähty, mutta 12 apostolia oli edelleen vaikuttava näky. Vuosituhansien saatossa suolavesi, aallot, sade ja tuuli ovat aiheuttaneet eroosiota, joka taas on aiheuttanut kivimuodostelmien irtaantumisen mantereesta. Nimensä veroisesti näitä kivimuodostelmia ei ole kuitenkaan koskaan ollut kahtatoista vaan nimi on luotu turismitarkoitukseen. Ilta alkoi hämärtyä ja löysimme läheltä hyvän ja edullisen karavaanialueen, johon majoittua. Alueella oli hurja määrä kenguruita. Aamulenkillä Olli laski, että kenguruita oli pihapiirissä ainakin 40.

Aamupalan jälkeen Great Ocean Road jatkui suuntana Loch Ard Gorge. Laiva nimeltä Loch Ard oli matkalla Englannista Australiaan vuonna 1878. Useamman kuukauden matkanteon jälkeen laiva upposi viimeisenä yönä ennen satamaan saapumistaan Mutton Bird Islandin edustalla. Laivasta selvisi elossa vain kaksi, 18-vuotiaat Eva ja Tom, jotka eivät olleet toisilleen ennestään tuttuja. Eva huuhtoutui laivasta mereen lähelle rantaa, josta Tom pelasti hänet. Lehdistö yritti tehdä heistä kahdesta rakkaustarinaa, mutta todellisuudessa näin ei käynyt ja Eva palasi takaisin kotimaahansa Irlantiin. Tällä pahamaineisella rannikkoalueella Cape Otwayn ja Port Fairyn välillä upposi yli 80 alusta 40 vuoden aikana. Tästä alue on saanut nimityksensä The Shipwreck Coast.

Muita vaikuttavia nähtävyyksiä matkan varrella oli mm. The Arch, London Bridge, The Grotto ja Bay of Islands. London Bridge -kivimuodostelma oli ensin yhteydessä mantereeseen, mutta välikappale romahti mereen eroosion seurauksena vuonna 1990. "London Bridge has fallen down!"

Tähän mennessä parina edellisenä yönä meitä oli yöllä valvottanut salamatkustaja. Ensimmäisenä yönä heräsimme rapinaan ja jännityksen siivittämänä Olli alkoi tutkia autoa. Helpotukseksi huomasimme, että autossa oli vain hiiri eikä nyrkinkokoinen hämähäkki. Luonnollisesti hiirtä ei saatu yöllä kiinni ja se tuntui viihtyvän meillä niin hyvin, ettei poistunut edes päivän pomppuisen ajon aikana. Oli siis ryhdyttävä toimenpiteisiin. Perinteisen järeän mallin sijasta päädyimme ostamaan elävänä pyytävän loukun. Olli oli kuitenkin huolissaan hiiren ravitsemuksesta tulevan pitkän yön aikana ja päätyi laittamaan mojovan annoksen juustoa loukkuun sisälle. Aamulla loukussa ei näkynyt ketään eikä hiirtä sen koommin näkynyt. Liekö kuullut ilkeistä suunnitelmistamme?

Great Ocean Roadin viimeisiä kohteita oli Tower Hill, joka on sammunut tulivuori. Aboriginaalit olivat asuttaneet tätä aluetta n.30000 vuotta ennen eurooppalaisten saapumista. Nyt Tower Hill on aboriginaalien ylläpitämä luonnonpuisto, joka on tunnettu alueella vallitsevasta runsaasta eläinkannasta. Me näimme kävelypoluilla echidnan ja wallabyja.

Yön majoituimme maksuttomalla yöpymisalueella luonnonhelmassa Dartmoorissa. Aamulla matka jatkui kohti South Australian osavaltiota. Paljon oli kilometrejä takana, mutta enemmän oli vielä edessä.