Bangkokin lentökentällä tunnelmat oli hyvät ja odottavat. Lähtöselvityksessä hymyilytti, kun näki taululla lukevan "Sydney". Australia, here we come! Lopullinen määränpää oli Cairns, mutta Sydneyssä oli edessä koneen vaihto ja tullimuodollisuudet. Edessä oli n. 9 tunnin lento, joten päätettiin olla kaukaa viisaita hankkimalla riittävästi vettä mukaan turvatarkastuksen jälkeen, jossa vesi alkaa olla jo kohtuullisen arvokasta. Lähtöportille saavuttuamme teimme yllättävän havainnon. Koneeseen ei saanut viedä edes turvatarkastuksen jälkeen ostettuja vesiä. Haaskuuseen ei haluttu heittää arvokkaita vesiä, joten ei auttanut muu kuin juoda kaikki ennen portille saapumista. Olli 2,5 vesilitran jälkeen tuumii: "I don´t feel too good..".

Lentokoneessa tuli taas hymy, kun lentohenkilökunta tervehtii iloisesti aussityyliin: "G´Day!". Koneessa täytettiin tullia varten laput, joissa tiedustellaan mukana kannettavia tavaroita. Australiassa on erittäin tiukat maahantuontirajoitukset. Kiellettyjen listalla ovat mm. kaikki ruoka-aineet, kasvit, eläimet sekä maaperä- ja puuperäiset tuotteet. Rangaistukset ovat ankarat. Jos jää kiinni näiden tuotteiden salakuljetuksesta, voi sakkoa ropsahtaa jopa 60000 Australian dollaria ja parhaimmillaan käännytys maasta. Ollia hikoilutti rinkassa sijaitseva matkamölkky ja Satua kuumotti Vietnamista ostettu puinen helleviuhka. Riskejä ei haluttu ottaa joten laitettiin näistä maininta tullilappuun. Tullitarkastus osoittautui kuitenkin nopeaksi ja helpoksi. Tiskillä virkailija kysyi mitä meillä on, vilkaisi nopeasti ja totesi näiden tavaroiden olevan maahantuontikelpoiset.

Cairnsin jatkolentoa ei tarvinnut kauaa kentällä odotella ja pian oltiin jo Cairnsissa. Hostelli järjesti kuljetuksen lentokentältä. Tulopäivä otettiin rauhallisesti ja rentouduttiin ennen käytännön asioiden järjestelyä. Cairnsiin asetuttuamme mieltä kalvoi outo tunne. Edelliseltä Australian reissulta oli jäänyt niin hyvät muistot, että tänne paluuta oltiin odotettu kovasti. Aasian reissun heikkoina hetkinä lohduttauduimme hetkittäin ajatuksella, että kohta olemme Australiassa, tutussa ja kotoisassa länsimaalaisessa ympäristössä. Ihmettelimme miksi mieliala ei ollutkaan huipussaan tänne saavuttuamme. Päinvastoin, olo oli tyhjä ja mieli mustaa täynnä. Koko ajan oli tunne, ettei me kuuluta tänne. Länsimaalainen pinnallisuus ja ylenpalttisuus tuli vasten kasvoja. Koko länsimaalainen elämäntyyli ja ympäristö tuntui todella vieraalta. Varsinkin matkan loppupuolella Kambodzassa vietetyn kuukauden jälkeen muutos oli valtava. Kambodza on Aasian maista yksi konservatiivisimmista, mikä näkyy kaikessa elämän perusarvoista pukeutumiseen. Siellä konservatiivisuus ei kuitenkaan haitannut vaan tuntui luonnolliselta.

Myös hostellit ovat täällä hyvin erilaisia. Hostelleja asuttavat pääosin parikymppiset ensimmäistä kertaa äidin hellan äärestä poistuneet eurooppalaiset nuoret. Päivästä toiseen eletään samalla kaavalla: kiljutaan, mölytään, biletetään ja sotketaan ympäri vuorokauden. Päiväkoti-ikäiset lapsetkin osaavat ottaa toisia paremmin huomioon kuin nämä "villit ja vapaat" kakarat. Erityisesti useamman henkilön yhteishuoneessa dormissa eläminen on painajaismaista. Muutama yö riitti ja suunnattiin toiseen hostelliin, jossa oma huone oli jopa edullisempi kuin dormi. Toisessa hostellissa meno ei juurikaan eronnut edellisestä, mutta oli sentään oma huone, johon vetäytyä. Hostellin keittiössä istutaan työtasoilla keskustellen filosofisesti edellisillan känneistä tutkien samalla omia saastaisia jalkojaan. Ja ei muuta kun aamupalan tekoon miettien samalla, mistä nämä otukset oikein kaivautuvat!

Cairnsissa järjesteltiin käytännön asioita, kuten pankkiasioita. Olli harjoitti myös terveysturismia. Cairnsissa muutaman yön jälkeen Ollille nousi kuume ja tuli lihaskivut. Koska hyttysen puremia oli suojautumisesta huolimatta tullut Aasiassa, hakeuduimme päivystykseen malarian ja dengue-kuumeen poissulkemiseksi. Kumpaakan ei onneksi ollut, mutta Olli vietti muutaman tunnin tipassa. Näytettiin lääkärille myös Ollin selässä sijaitsevia isoja luomia, jotka olivat kuluneen matkan aikana muuttaneet ulkonäköä. Päivystyksen lääkäri ohjasi hakeutumaan yleislääkärille tutkittamaan luomet. Muutaman päivän kuluttua vastaanotolla lääkäri katsoi luomia todeten heti, että luomet poistetaan ja tutkitaan. Mitään poikkeavaa luomista ei löytynyt. Australiassa ihosyöpää esiintyy eniten maailmassa väkilukuun nähden, joten iho- ja luomimuutoksiin reagoidaan nopeasti. Australian terveydenhuollosta ei ole mitään muuta kuin hyvää sanottavaa.

Cairnsissa meillä olikin ilo tavata myös tuttuja. Satun työkaveri edellisestä työpaikasta oli perheensä kanssa vierailulla Cairnsissa ja vaihdettiin heidän kanssaan matkakuulumisia illallisen merkeissä. On se hauskaa miten maapallo on pieni!

Cairnsissa ollessa etsimme kuumeisesti myös tulevaa kotia eli autoa, kunnes silmiimme osui netin myyntipalstalla hohtavan valkoinen kaunotar eli Mazda "Matlock" campervan. Samantien hypättiin bussiin kohti Port Douglasia, jossa matukka majaili. Perillä oli kuitenkin vastassa liki kukkaan puhkeamassa oleva yksilö. Totuus oli, että ruostetta oli ja paljon. Edellinen omistaja oli käyttänyt auton juuri terveystarkastuksessa eikä korjattavien asioiden lista ollut sydäntä pysäyttävä ja hintakin oli kohtuullinen. Siksi ulkoiset kauneusvirheet eivät meitä haitanneet ja kaupat tehtiin. Tähän mennessä on vaihdettu syyläri ja kaikki renkaat. Vielä on edessä pienempää remppaa ja sisustan ehostusta. Sitten voikin soittaa ämyreistä Canned Heatin kappaletta "On the road again...".