Bangkokissa majoituimme ensimmäiset yöt hostellissa lähellä keskustaa. Piipahdimme myös Khaosan Roadilla, joka on tunnettu ja vilkas katu, jossa on myynnissä kaikkea skorpioneista naisiin ja kaikkea mahdollista krääsää mitä ihminen ei tarvitse. Meininki Khaosan Roadilla ei tuntunut uudelta ja eksoottiselta vaan lähinnä kuvotti. Vielä oli monta päivää vietettävänä ja keskustan hälinä alkoi tulla korvista ulos. Netistä löysimme edullisen hotellin keskustan ulkopuolella, jossa vietimme loppuajan. Hotellilla oli valtava uima-allas, kuntosali, tenniskentät ja rauhallinen ilmapiiri. Voiko enää enempää tähän väliin toivoa. Vietimme lähes kaiken ajan hotellilla samalla tehden inventaariota tavaroista sekä kaluston huoltoa ja mikä tärkeintä ladaten akkuja Australiaan siirtymistä varten. Bangkokista lähetettiin tarpeettomia tavaroita Suomeen ja putsattiin reissussa rähjääntyneitä kenkiä Australian tullia silmällä pitäen.

Nyt on puolivuotinen Aasian reissu takana ja hyvä hetki hieman tutkiskella tuntoja reissusta. Paljon on nähty ja koettu ja olo on nyt haikea. Tapasimme paljon mahtavia ihmisiä ja osasta tuli meille hyviä ystäviä. Kokemuksiemme mukaan aasialaisten elämäntyyli eroaa osittain hyvin paljon siitä, mihin me olemme härmässä tottuneet. Vaikka tämä on meissä hämmennystä herättänyt, on kuitenkin oivallettu, että meidän tapa elää ei ole ainoa oikea. On vain monia erilaisia tapoja elää, selviytyä ja olla onnellinen. Aasia kehittyy nopeaan tahtiin ja ihmisten tuloerot kasvaa huimaa vauhtia. Mutta raha ei ole onnellisuuden mittari. Tapasimme hyvinkin köyhissä oloissa eläviä ihmisiä jotka olivat hyvin onnellisia. Ihmiset arvostavat mitä heillä on, eivätkä murehdi mitä heiltä puuttuu.

Liikenne lähes kaikkialla Aasiassa on hallittu kaaos, johon vie pitkän aikaa tottua. Mutta siihen sisälle päästyä se tuntuu luonnolliselta ja jopa järkeenkäyvältä. Väkimäärään ja liikenteen kaaottisuuteen nähden näimme hyvin vähän onnettomuuksia. Tästä tuleekin mieleemme muutamat mieleen jääneet lausahdukset. Taiwanin Green Islandilla tapahtunutta: Autossa Satu alkaa etsimään turvavyötä, johon sukellusopettajamme totesi: "Look, here in Green Island, if you get into a car accident, you don´t wanna be injured, you wanna be dead." Filippiineillä Satu kysyy ystävältämme Conanilta hypättyään kyytiin paikalliseen itsevalmistettuun autoon: "Is this safe?" Johon Conan vastaa: "What do you think? Of course its NOT safe. It´s Philippines!".

Reissu meni kaikin puolin hyvin. Vältyttiin ryöstöiltä, onnettomuuksilta ja suurimmilta sairasteluilta eikä kohdattu merkittäviä kalustotappiota. Normaalia varovaisuutta noudattaen ja maalaisjärkeä käyttäen tunsimme olomme lähes kaikkialla pääosin turvalliseksi. Enemmän olemme pelänneet turvallisuutemme puolesta Suomen eteläosissa ja pääkaupunkiseudulla, kuin missään näissä Aasian maissa.

Matkan parhaimmat muistot liittyvät Taiwaniin, Filippiineihin, Tiibetiin ja Kambodzaan. Filippiineille menemme ehdottomasti uudestaan sukeltamaan heti kun tilaisuus tulee. Aasiassa riittäisi vielä monia paikkoja koluttavaksi, mutta aika ei riitä kaikkeen. Aasiasta jäi roppakaupalla mukavia muistoja, jotka eivät unohdu koskaan.