Muutama kuukausi Australiassa on nyt vierähtänyt ja jälleen on hyvä aika pysähtyä miettimään mitä kaikkea ollaan tehty. Kulttuurishokki on selätetty ja parhaamme mukaan olemme nauttineet elämästä alla auringon.

Hankittuamme ensimmäisen yhteisen omistusasuntomme eli Mazdan campervanin, oli edessä parisuhteen koetus eli pientä pintaremonttia. Kuin sattuman kaupalla, törmäsimme Cairnsissa asuvaan ranskalaista alkuperää olevaan Alaniin. Alan on autojen monitoimimies, joka ostaa, myy ja vuokraa campervaneja. Alanilla oli myös suhteita niin autojen teknisen puolen kuin verhoilijoidenkin suuntaan. Alanin avustuksella Matukka saatiin tiptop -kuntoon sopuhinnalla. Lisäksi marsittiin maalikauppaan ja laitettiin pensselit heilumaan saadaksemme sisäpinnat freesimmäksi. Nyt koti näyttää hyvältä. Parasta Alanin kohtaamisessa oli kuitenkin hänen persoonallisuutensa ja huumorintajunsa! Alanin tapaaminen ja häneen tutustuminen on ollut yksi kohokohdista tällä matkalla.

Tässä välissä olemme päässeet myös sukeltamaan. Jouluna päätimme hemmotella itseämme pienellä sukellusmatkalla S.S Yongala -hylylle. Hylky sijaitsee Queenslandissa, n. puolen tunnin pikavenematkan päässä Alva Beachilta. Alva beach puolestaan sijaitsee n. 20 min automatkan päässä Ayrista, jonne kurvailtiin matukalla. Kaksipäiväinen reissu sisälsi neljä sukellusta ja majoittuminen tapahtui Alva Beachilla. Sitten pinnan alle. S.S. Yongala upposi syklonin seurauksena maaliskuussa 1911 vieden koko miehistön ja matkustajat mukanaan. Hylky löydettiin vasta 50 vuotta myöhemmin. Kyseessä oli yksi parhaista sukelluksista mitä olemme tehneet. Yli 100v merenpohjassa makaava hylky on houkutellut luokseen valtavan määrän niin korallia kuin kalojakin. Näimme mm. isoja rauskuja, kitarahaita, merikäärmeitä, barracudia sekä Iso (yli 2m) Queensland groper, joka patsasteli virtauksessa pikkukalojen ympäröimänä. Hylky itsessään oli erittäin mielenkiintoinen, mutta suuren korallimäärän vuoksi eri osioita oli paikoitellen hankala erottaa. Hylkyyn sisäänmeno on kiellettyä, koska hylyssä vallitsee hautarauha.

Tammikuun lopussa oli luvassa lisää sukeltamista, jolloin suuntana oli The Great Barrier Reef, suuri valliriutta. Kyseessä oli Prodiven 3-päiväinen liveaboard trip, joka tarkoitti syömistä, nukkumista ja sukeltamista veneestä käsin. Reissua edeltävänä päivänä sykloni oli iskenyt Valliriutan eteläosiin ja vaikutti osittain myös meidän matkaan. Merenkäynti oli kohtalaista ja muutama sukelluskohde jouduttiin jättämään väliin kovan tuulen vuoksi. Reissun alkuvaiheessa tuuli vaikutti myös valitettavan paljon näkyvyyteen. Matkan edetessä kelit parani ja näkyvyys koheni. Taas nähtiin paljon ja koettiin mahtavia tilanteita satumaailmassa pinnan alla. Nähtiin mm. kilpikonna, rauskuja, nemoja ja ankeriaita. Eräällä sukelluksilla seurattiin, kun parvi isoja Humphead Parrotfishejä (suosittelemme googlettamaan kalan kuvan!) ui aivan meidän vierestä ja aivan hetkeä myöhemmin tuli takaisin vielä isompana parvena. Toisella yösukelluksella seurasimme, kun hait uivat ympärillämme illan pimeydessä ja hiljaisuudessa. Jälleen mahdotonta sanoin kuvailla, kuinka mahtavia hetkiä! Valliriutalle haluamme vielä palata sukeltamisen merkeissä, koska olemme luultavasti viimeinen sukupolvi, joka voi ihailla tämän luonnonihmeen kauneutta.

Sukellusreissulta palattuamme meillä oli ilo vastaanottaa ystävä Suomesta. Johan siitä olikin kulunut jo 10 kuukautta, kun viimeksi näimme kotoSuomen rakkaita. Jaakko laskeutui Australian mantereelle Cairnsiin helmikuun alussa. Vastassa lentokentällä olimme asiaan kuuluen nimikyltin ja Australian lipun kera. Ensimmäisen viikon vietimme Cairnsissa syöden, juoden ja kaupunkia kierrelen. Yksi päivä vietettiin white water raftingin eli koskenlaskun merkeissä. Me olimme edellisellä Australian visiitillä seikkailleet kosken kuohuissa, ja koska päivä oli ollut hulvaton, oli Jaakko nyt sinne vietävä. Eikä Tully River tuottanut Jaakolle pettymystä. Queenslandin Sunshine State ei nyt kuitenkaan näyttänyt parhaita puoliaan, sillä vettä satoi koko viikon ja sää alkoi muistuttaa härmän kesäloman viettoa. Kyseessä oli tropiikin sadekausi. Oli siis aika nostaa kytkintä ja suunnata matukan keula kohti itärannikkoa.

Itärannikon koluaminen rajoittui tällä kertaa kahteen viikkoon, sillä Jaakon paluulento Sydneystä oli edessä helmikuun lopussa. Lisäksi olimme hankkineet liput Soundwave musiikkifestareille helmikuun loppupuolelle, joten kilometrejä piti niellä reippaalla päivävauhdilla. Näiden kahden viikon aikana majoituimme pääosin pienien paikkakuntien Holiday Parkeissa, me kaksi matukassa ja Jaakko teltassa.

Pidempi tauko ajamisesta pidettiin Byron Bayn surffikaupungissa. Meillä oli jo kova polte päästä kokeilemaan surffausta. Tulopäivänä sattuikin sopivasti, kun paikallisen pienen surffikoulun omistaja Terry etsi Holiday Parkissa uusia innokkaita surffauksen kokeilijoita. Loppujen lopuksi surffausta harjoiteltiin kolmena päivänä. Molemmat olimme innoissamme uudesta lajista, vaikka surffaus olikin vielä lähinnä laudalla liukumista. Surffikärpänen pääsi puraisemaan ja lajia on kokeiltava vielä myöhemmin uudelleen.

Yksi ehdottomasti tärkeimmistä vierailuista oli Port Macquarien koalasairaalassa. Tässä koalasairaalassa koalat ovat hoidossa erilaisten sairauksien ja vammojen vuoksi. Osa koalista odottaa toipumista ja palauttamista luontoon omille kotikonnuilleen. Valitettavasti osa koalista on liian sairaita tai pahasti vammautuneita palautettavaksi luontoon. Mutta sitäkin enemmän niille tarjotaan huipputasoista hoitoa sekä rakkautta ja hellyyttä. Syitä koalien sairauksille ja vammoille ovat mm. metsäpalot, autot, koirat, klamydia ja tietyt geneettiset sairaudet. Sairaalan toiminta pyörii suurelta osin lahjoitusten ja vapaaehtoistyöntekijöiden varassa. Päätimme tukea koalasairaalan toimintaa adoptoimalla omat koalat. Satun adoptiokoala kantaa nimeä Crestwood Matilda ja Ollin Crescent Head Jimmy.

Sydneyssä järjestettävää Soundwave -festaria ja erityisesti Downin esiintymistä odotimme jo innolla. Sen verran hyvin olimme lomatunnelmissa, että yksittäisen päivämäärän oikein muistaminen tuotti vaikeuksia. Kaikki olimme hyvin tietoisia, että tapahtuma tuli olemaan 23.2. Jostain syystä aivolohkoihimme oli kuitenkin pinttynyt maanantaipäivä. Sunnuntaina aamupäivällä ajelimme rauhassa ja tyytyväisenä Sydneytä kohti, kun Satu sai kummallisen etiäisen. Tuli välittömästi tarve tarkistaa liput. Siinähän se luki hyvin selvästi: Sunday 23 Feb 2014. Autoon levisi syvä hiljaisuus ja matukan kaasupoljin painui pohjaan. Nyt tuli kiire! Syvän järkytyksen ja itsesyytösten jälkeen matka olympiapuistoon taittui yllättävän helposti. Tapahtumasta myöhästyimme vain pari tuntia eikä montaakaan esiintyjää jäänyt näkemättä. Pääasia oli, että näimme Downin veret seisauttavan loistavan keikan! Yllättävää oli, että yksi illan viimeisistä bändeistä oli suomalainen HIM.

Kiinassa olimme tavanneet Sydneyssä asuvan aussipariskunnan Sarahin ja Andyn. Yhteyttä tällä välillä oli pidetty ja tapaamisesta oli sovittu. Oli ensimmäinen kaupunkikiertelypäivä Sydneyssä ja haahuilimme sataman läheisyydessä etsien edullista lounaspaikkaa. Yllättäen kuulimme jonkun huutavan "Olli!". Käännyimme ja siellä oli kadun toisella puolella Sarah ja Andy kahvikupposet kourassa. Täysin yllättäen ja ennalta sopimatta törmäämme tämän kokoisessa kaupungissa tuttuihin. Kyllä maailma on todellakin pieni! Andy ehdotti meille järjestettyä kaupunkikävelykierrosta keskiviikolle. Andy oli hyvin innoissaan kierroksesta, vaikka onkin syntyperältään aito Sydneyläinen.

Hostelli, jossa majoitumme, sijaitsee hyvin värikkäällä Kings Crossin alueella. Kings Crossin on sanottu olevan Sydneyn "punaisten lyhtyjen alue". Täällä kaduilla kulkee sekaisin monensorttista porukkaa, liikemiehistä narkkareihin ja prostituoituihin. Täältä löytyy myös luultavasti kaupungin halvimmat ravintolat, baarit ja hostellit. Budjettisidonnaisista syistä saamme mekin nauttia tästä hurmaavasta Kings Crossin ympäristöstä. Hostellin sijainti on kuitenkin loistava, ollessaan kävelymatkan päässä nähtävyyksistä.

Jaakko saateltiin kotimatkalle Suomeen ja me lähdettiin hetkeksi pakoon Kings Crossin värikästä elämää majoittumalla viikonlopuksi Sarahin ja Andyn luokse. Nyt olemme takaisin Kings Crossissa ja odotamme saapuvaksi lisää kovin odotettuja vieraita. Iso kiitos Jaakolle vierailusta!