Taiwanista jatkettiin matkaa takaisin Hongkongiin. Tämä oli neljäs kerta Hongkongissa ja tällä kertaa mieliala ei ollut korkealla. Taiwan oli jättänyt jälkensä. Taiwanilaisten ihmisten jälkeen hongkongilaiset eivät tuntuneet enää yhtä ystävällisiltä ja lämpimiltä. Täpötäysillä metroasemilla ihmiset juoksevat kiireessä aamusta iltaan. Näiltä ihmisiltä ei hymyä paljon irtoa.

Syy miksi jouduttiin jälleen jäämään useammaksi päiväksi Hongkongiin oli Kiinan viisumien hankinta. Kolmen kuukauden double entry -viisumit myönnettiin neljän arkipäivän jälkeen. Viisuminhakureissu oli huomattavasti nopeampi ja helpompi kuin Suomessa. Paineltiin China visa -toimistoon, päätettiin viisumimuoto, annettiin passit ja kuvat ja se oli siinä. Tarkempia selvittelyjä ei vaadittu ja ainuttakaan paperia ei tarvinnut täyttää. Done.

Taiwanissa oltiin tavattu Hongkongissa asuva pariskunta, Lennon ja Brenda. Heitä tavattiin illallisen merkeissä. Ensin syötiin paikallisessa kantonilaisessa katuravintolassa, josta ilta jatkui paikallisen teeravintolan kautta toiseen katuravintolaan jälkiruualle. Lisäksi kävimme Lennonin kanssa lounaalla kantonilaisessa lounasravintolassa. Lennon totesi meidän jo lähes suorittaneen kantonilaisen keittiön peruskurssin, joka sisälsi mm. Kalmarinlonkeroita ja luuydinnesteitä. Illallisella jälkiruuaksi oli neljää erilaista kantonilaista kiisseliä, joista yksi oli "buddhan suihku". Lennonilla ja Brendalla tuntui olevan hauskaa seurata vierestä meidän uusia makukokeiluja.

Lennon oli tosiaan ollut opiskeluaikana Suomessa vaihdossa. Hänen mielestään suomalainen ruoka on hirveää ja yksi kamalimmista makukokemuksista oli ollut salmiakki!?!? Tässä meillä riittikin sitten ihmeteltävää. Tästä inspiroituneena Olli lupasi tehdä Lennonille salmiakkivuokaa, jos hän tulee joskus Suomeen uudelleen.

Lennon kertoi kiinalaisten syövän lähes kaikkea. Kuulemma kiinalaisen uskomuksen mukaan mitä osaa eläimestä syö, tekee se hyvää omalle kyseiselle ruumiinosalle. Tästä voi miettiä mitä tarvitsee syödä miehiseen terveyteen... Kyllä.

Pariskunnan kanssa heräsi keskustelua hongkongilaisesta elämäntavasta ja työn aiheuttamasta kiireestä. Brenda kertoi käyttävänsä tunnin ruokatauostaan puoli tuntia päivänokosiin. Tätä käytäntöä kannattaisi ehdottomasti soveltaa ja vakiinnuttaa myös Suomessa.

Viimeisenä päivänä teimme päiväreissun Macaoon. Lähtö lautalle viivästyi ja perillä Macaossa olimme vasta iltapäivällä. Ohjelmassa oli benji-hyppyä Macao Towerista. Alas tultiin tällä kertaa takaperin ja tunne oli jälleen mahtava! Kyseessä on maailman korkein kaupallinen benji-hyppy 233m. Aikaa ei jäänyt enää muuhun kiertelyyn joten eikun lautalla takaisin Hongkongiin, väsyneenä mutta onnellisena.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan Hongkongista oli tarkoitus jatkaa matkaa manner-Kiinaan, mutta päätimme lentää ensin Filippiineille. Ollin sukellusopettaja suositteli ystävänsä edullista majoituspaikkaa loistavien sukelluskohteiden lähellä Puerto Galerassa. Filippiineillä on tarkoitus viettää kolme viikkoa, jonka jälkeen suunnataan manner-Kiinaan.