Hongkongista lennettiin Filippiineille, Clarkin lentokentälle, joka on Yhdysvaltojen entinen lentotukikohta. Lennot hankittiin itse, mutta Ollin sukellusopettaja Taiwanista järjesti meille hostellimajoituksen ja kyydityksen Puerto Galeraan. Meille suositeltiin yksityisautoa turvallisuuden vuoksi. Tämä osoittautui myöhemmin kuitenkin hieman liioitteluksi, koska monet muut matkaajat ovat päässeet perille julkisella bussilla ryöstömurhan kohteeksi joutumatta.

Lentokentällä meitä oli vastassa Junjun mustalla yksityishaisulla (Hiace). Iloinen Junjun pakkasi meidät nopeasti autoon ja ovet oli lukittuna samantien. Ennenkuin ehdittiin nostaa kytkntä oli jo lauma poliiseja ympärillä pysäyttämässä autoa. Autossa Junjun pikaisesti ohjeisti meitä vastaamaan mahdollisiin poliisien kysymyksiin ja poistui ulos autosta. Meidän tuli kertoa olevamme Junjunin parhaita ystäviä eikä kyseessä ollut vuokrakyyti. Junjunin ollessa ulkona keskustelemassa poliisien kanssa, yksi poliiseista tuli jututtamaan meitä. Keskustelua: Poliisi: Onko tämä maksettu kyyti? Olli: Ei, olemme tulleet tapaamaan ystävää. Poliisi: Tunnetteko varmasti kuljettajan? Olli: Kyllä, olemme parhaita ystäviä. Poliisi: Mikä kuljettajan nimi on? Olli: Junjun. Ja niin matka jatkui.

Poliisit lentokentällä sekä vartiosto parkkipaikoilla ja tietulliasemilla olivat järein asein varustautuneita, lyhyet haulikot kaulassa roikkuen. Myös muualla, esim. Calapanissa kauppakeskuksen ulkopuolella, vartijoilla oli haulikko varusteena.

Junjun kuljetti meidät Batangakseen, johon ajomatka kesti n. 4 tuntia. Batangaksesta oli tunnin venekyyti Puerto Galeraan, määränpäänä La laguna beach, Scandi divers. Saavuimme illalla ja vastassa oli iloinen ja ystävällinen henkilökunta. Majoituimme ensimmäiset kolme viikkoa hostellissa aivan dive shopin vieressä. Hostellin terassilta oli n. 5M rantaan. Myös Scandin ravintola oli aivan rannan vieressä, josta oli mahtavaa seurata upeita auringonlaskuja.

Olli oli suorittanut Open Water Diver -kurssin Taiwanissa ja polte sukeltamaan oli jo kova. Olli oli varannut Advanced Open Water Diver ja ensiapukurssin etukäteen. Saapumista seuraavana päivänä aloitettiin sukellukset. Opettajana oli irlantilainen Conan, johon tutustuttiin viikkojen saatossa ja meistä tuli hyvät ystävät.

Conan rohkaisi myös Satua aloittamaan Open Water Diver -kurssin, joka saatiin onnistuneesti päätökseen. Voi sitä leveää hymyä ekan sukelluksen jälkeen! OWD-kurssin jälkeen jatkettiin suoraan Advanced Open Water Diver -kurssiin.

Olli päätti suorittaa myös Deep Diver ja Rescue diver -kurssit ja sai hyvää opetusta toimiakseen pelastajasukeltajana eri tilanteissa. Kurssin aikana Olli pääsi myös pelastamaan Satua, Satun toimiessa koekaniinina, täysin harjoitusmielessä siis.

Kurssien lisäksi tehtiin myös muita sukelluksia. Puitteet olivat täydelliset. Saatiin paljon hyvää kokemusta sukeltamisesta erilaisissa sukellusolosuhteissa, kuten kovassa virtauksessa, hylyillä ja pimeässä sukeltamisesta (night dive). Nähtiin paljon upeita juttuja pinnan alla (koralleja, kaloja, kilpikonnia, mustekaloja, ankeriaita, merikäärmeitä). Sukeltaminen on meidän molempien mielestä aivan mahtavaa! Pinnan alla on todella erityinen, taianomainen maailma. Se tunne, kun liikkuu hiljaa painottomassa tilassa kaikkien näiden upeiden eliöiden ympäröimänä, on sanoinkuvaamattoman mahtava! Sukeltaja on todella etuoikeutettu päästessään vieraaksi näiden pinnanalaisten eliöiden olohuoneeseen.

Valitettavasti kaikki sukeltajat (tarkemmin sanottuna esim. kiinalaiset) eivät kuitenkaan kunnioita pinnanalaista maailmaa vaan aiheuttavat pysyvää tuhoa eläville yksilöille. Jouduttiin itsekin todistamaan tätä. Esimerkkinä kiinalainen sukeltaja, joka jahtasi ja ahdisti stressaantunutta merikilpikonnaa jättiläiskameran kanssa. Sukellusopettajamme Conan puuttui tilanteeseen ja keskeytti jahtaamisen. Kilpikonnienhan tunnetusti on tultava aika ajoin pintaan hengittämään, mutta peloissaan tai ahdistettuina eivät näin tee ja saattavat hukkua. Olli näki myös kiinalaissukeltajien koskevan ja tönivän toista kilpikonnaa saadaakseen parempia vedenalaisia kuvia. Myös muissa maissa olemme kohdanneet kiinalaisia turisteja kiusaamassa eläimiä ja tuhoamassa luontoa. Lisäksi tapaamamme sukellusopettajat ovat todenneet kiinalaisten sukeltajien taitojen olevan maailman huonoimmat. Jopa uimataidottomia sukellusoppilaita pätevöidään. Välillä mietityttää, että onko kiinalaisille olemassa oma automaatti, johon syöttämällä rahaa saa käteensä pätevyyskortin.

Filippiineillä oli alkamassa low season ja sadekausi. Ensimmäiset kolme viikkoa Scandissa oli paljon myös muita asiakkaita, mutta vimeiset kaksi viikkoa olimme lähes ainoat asiakkaat ja oli mukavan rauhallista. Vaikka Taiwanissa ja Hongkongissa oli ollut jo todella lämmintä, tuli kuumuus Filippiineillä hieman yllätyksenä. Esimerkki säätiedotteesta: Päivälämpötila +33 astetta, real feel +45! Ensimmäiset pari viikkoa keho totutteli vallitseviin lämpötiloihin. Sadekaudesta huolimatta sateisia päiviä oli vain muutama ja sateet painottuivat yöaikaan.

Puerto Galerassa viihdyttiin niin hyvin, ettei oltu valmiita lähtemään vielä kolmen viikon jälkeen. Viisumivapaus meillä oli 21pv, joten oli haettava Filippiinien viisumi. Viisuminhakureissulle lähdettiin yhdessä Scandin omistajan Davidin kanssa, joka oli itsekin liikkeellä viisumiasioissa.

Matkalla kyseltiin Davidilta Filippiinien luonnosta ja mahdollisista villieläimistä. David totesi, että ainoat vaaralliset eläimet ovat poliisit. Viisumitoimisto oli Puerto Galeran keskustassa hämyisessä hallissa, pimeän käytävän varrella. Viisumit myönnettiin mutkattomasti ja passin mukana tuli todistus, ettei olla maahantuloviraston mustalla listalla.

Väliaika. Kahvia ja pullaa.

Sitten paikallisiin kulkupeleihin. Vakionäky rannoilla ovat veneet (2m-30m), joissa bambuvakauttimet sivuilla. Jeepneyt, jotka ovat kyläseppien itse tekemiä autoja tai busseja ja mallia on otettu Yhdysvaltojen armeijan jeepistä. Tricycle, itse tehty sivuvaunu moottoripyörään, jossa sujuvasti kulkee kolmesta kuuteen ihmistä.

Conanin kanssa oli jo pitkään ollut puhetta, että mennään Tamaraw falls vesiputouksille. Conanin tutulla oli jeepney, jota saatiin lainata. Teiden kunto vaihteli kynnöspellosta asfaltiin. Kyyti oli ajoittain niin pomppuista, että tuntui kuin sisäelimet vaihtaisivat paikkaa keskenään ja ovet eivät pysyneet kiinni. Conan pohti kummalla puolella tietä ajetaan, päädyttiin ajamaan oikealla, vaikka ajoittain paikalliset tulivat vastaan meidänkin kaistalla. Putoukset olivat oikein vaikuttavat ja Olli pääsi plutaamaan putoukseen. Reissu oli mahtava ja naurua riitti.

Pientä epäonnea kohdattiin, kun Conanin railakkaissa synttärijuhlissa meidän uusi hyvä kamera rikkoutui pudotessaan. Itse me ei kameraa pudotettu, mikä arsyttäkin eniten. Onneksi on kuitenkin matkavakuutus ja ollaan onnellisia siitä, että ollaan itse ehjiä ja terveitä. Vakuutusyhtiöt eivät ole tunnettuja nopeudestaan, joten oli lähdettävä kameraostoksille. Kameravalikoiman perässä oli lähdettävä Calapaniin, joka on puolentoista tunnin ajomatkan päässä. Oppaaksi meille lähti Scandissa työskentelevä tanskalainen Dennis tyttöystävänsä kanssa. Matkaan lähdettiin enduro moottoripyörillä, joilla töyssyiset tiet tuntuivat paljon mielyttävimmiltä. Kamerakaupassa emme tietenkään löytäneet samaa kameraa mikä meillä oli. Pitkällisten kokeilujen ja pähkäilyjen jälkeen päädyimme halvimpaan väliaika ratkaisuun, kunnes löydämme jostain saman mallin rikkoutuneen tilalle.

Kertaalleen käytiin myös paikallisessa lääkärissä, kun Ollin korva oli kipuillut muutaman päivän. Korvatulehdushan siellä oli, yleinen tauti sukeltajilla. Antibiootit aloitettiin ja kipu alkoi hellittää.

Puerto Galerassa vietetyt 5 viikkoa jäivät pysyvästi mieleen. Lähteminen oli todella vaikeaa. Toisaalta oltaisiin haluttu vielä jäädä, toisaalta oli aika jatkaa matkaa kohti uusia seikkailuja. Ehdittiin tutustua moniin mukaviin ihmisiin ja saatiin paljon ystäviä. Koko henkilökunta Scandissa oli aivan mahtava! Oli ilo tutustua kunnolla myös Conaniin, jonka kanssa vietimme paljon aikaa. Irlantilainen temperamentti ja suorasukainen puhetyyli tuli hyvin tutuksi kuluneiden viikkojen aikana. Ja naurua riitti! Sukellusopettajana Conan tarjosi erinomaista opetusta. On mahdotonta sanoin kuvailla, kuinka hauskaa ja mukavaa meillä oli Puerto Galerassa. Sinne on vielä palattava!

Filippiineiltä palattiin jälleen Hongkongiin yhdeksi yöksi, josta jatkettiin matkaa manner-Kiinaan. Tällä hetkellä ollaan Yangshuossa, Etelä-Kiinassa. Katsotaan mihin matka jatkuu.