<!-- @page { size: 21cm 29.7cm; margin: 2cm } P { margin-bottom: 0.21cm } -->

Torstai 26.2, Perjantai 27.2, Lauantai 28.2, Sunnuntai 1.3, Maanantai 2.3, tiistai 3.3, keskiviikko 4.3

Ensimäinen "kivenjälkeinen" päivä meni nukkuessa, niinkuin vaan voi Youth Hostellin Dormissa nukkua kun uloskirjautuminen on kello 10. Säilöttiin hiukan univelkaa varastoon, että saisimme myös yöbussissa unta. Eipä tuntunut olevan ongelma kummalekaan vaan torkuimme lähes koko 6,5 tunnin matkan Tennant Creekiin. Nyt oli bussissa sentään lähes 20 matkustajaa mukana.

Tennant oli meille tuttu paikka jo tulomatkalta ja olimme varanneet huoltoaseman pitäjältä yösijan, sillä saavuimme kylään aamuyöstä 02.10. Seuraava bussi lähtisi illalla 22.00, joten jonkinmoinen majapaikka oli siis tarpeen. Asustelimme 20 tuntia aalopeltiparakissa, mutta meillä oli sänky ja vessa ja keittiö käytössä. Ja mikä hienointa langaton, ilmainen netti huoneessa. Jos hakemalla haetaan huonoja piirteitä, niin langattomat nettiyhteydet ovat olleet todella harvassa, toisin kuin Aasiassa ja ilmaislinkit vielä harvemassa. Meidän siis piti saapua 3000 asukkaan kylään, jotta saimme ilmaisen liittymän käyttöömme ensimmäistä kertaa tällä mantereella. Kylä on kultaryntäysen viimeisiä saarrekkeita ja nyt kun kulta on kaivettu, niin jäljelle on jäänyt 2000 aboriginaalia, jotka ovat kaupungin suurin työllistäjä ongelmineen, surullista.

Uskokaa tai älkää, mutta emme ole Australiassa oloaikanamme toistaiseksi syöneet kertaakaan ravintolassa, jos ei lasketa herran ensimmäisen illan lasagnea hostellin kahvilassa. Nyt olimme sitten päättäneet suorittaa neitsytmatkan tälläkin alueella. Lähdimme etsimään mukavaa lounasravintolaa ja turhaan kolkuttelimme suljettuja ovia. Eräässä ravintolakompleksissa oli ovi auki, mutta muuten kovin suljetun näköinen paikka. Huhuilimme hetken ja jostain löytyi tyttönen mopin varresta. Kohtelijaimmin tiedustelimme mihin aikaan he mahdollisesti olivat avaamassa. Tyttönen ilmoitti ensimmäiseksi, että meidän ei kuuluisi olla sisällä, vaan ovi on jäänyt vahingossa auki. Hän oli kuitenkin sen verran ystävällinen, että kertoi heidän avaavan maaliskuussa, samoin kuin muutkin ravintolat kaupungissa. Nyt juuri meillä ei ollut aikaa odottaa maaliskuuhun asti vaan marssimme kauppaan ja latasimme eväät koriin. Hyvä niin, sillä yllätys yllätys pieni pyöreä näkkileipä meitä odotteli hyllyssä. Tulemme toki testaamaan krokot ja emut ja kengut ja kamelit pihvien muodossa, mutta niistä enemmän kun ovat ajankohtaisia.

Muutoinkin päivä sujui shoppailun merkeissä mikä kuulostaa taas täysin uskomattomalta koska a. emme tarvitse mitään, b. meille ei mahdu mukaan mitään, c. herran harrastuksiin ei todellakaan kuulu shoppailu. Nyt löysimme sen noppaparatiisin, josta vihdoin saimme itsellemme jazzy-nopat. Meinasi tulla negatiivinen lottovoitto mieleen kun pienin myyntierä nopille oli 60 kappaletta ja meille olisi riittänyt vain viisi. Saimme siis kikkailtua mukaamme tarvittavan määrän noppia ja pari pakkaa pelikortteja kaupanpäälisenä. Tosin aikataulu on sen verran kiireinen, että tuskin pelataan mitään ennen huhtikuuta.

Seuraava siirtymä oli 8 tuntinen bussimatka Mount Isan kaivoskaupunkiin. Täällä on aikoinaan ollut kovinkin vilkas suomalaisväestö ja jäänteenä siitä kuulemma on paljon saunoja. Pienenä knoppitietona mainittakoon, että Mt Isa on maailman suurinpia kaupunkeja (tai suurin riippuen lähteestä). Pinta-alaltaan Sveitsin kokoinen ja asukkaita on 23 000, pääelinkeinona malmien louhinta.

Matkustettuamme viikossa noin 3000 km bussissa, oli aika ottaa muutama päivä rennosti. Mukavita tässä maassa on, vaikka onkin kuivimpia paikkoja maapallolla, että ei ole niin ruppaista hostellia, etteikö sillä olisi uima-allasta. Muutaman päivän kelluminen altaassa tekee ihmeitä. Avoimia ruokapaikkojakin olemme löytäneet ja päässeet taas ravintolaruuan makuun. Pääsyynä se, ettei kummankaan tarvitse kokata hetkeen.

Täälläkin on sama Klubimeininki kuin Jabirussa. Kaikkialle täytyy kirjautua vieraijaksi. Nämä clubit ovat kooltaan ja tarjonnaltaan verrattavissa ruotsinlaivoihin. On ainakin kolme eri ravintolaa, kahvila, casino, yökerho, lastenhoitopaikat yms. Niin ja Klubille ei pääse tietenkään hattu/ lippis päässä eikä flanelipaidoissa ja myöskään niissä aikaisemmin mainituissa asusteissa.Olemme olleet täällä viikonlopun yli ja näyttää siltä, että koko perheen voimin tullaan clubille viettämään mukavaa päivää. Paikalliset ovat kovin puhelijaita ja olemme koittaneet etsiskellä suomalaisia sukujuuria omaavia henkilöitä. Vanhempi väki tuntuu aina jonkun suomalaisen tuntevan ja ovat olleet kuulemma tosi kovia tekemään töitä. Yhtään ei kuitenkaan bongattu matkallamme.

Drive- In alkokin on kokeiltu, koska he eivät taas saaneet myydä jalan kulkeville asiakkaille, niin otettiinpa taksi ja kokeiltiin uudestaan. Jokaisessa kaupungissa ja territoriossa tuntuu olevan omat säädökset, joten hiukan hankalaa tämän holhousyhteiskunnan kanssa on elää varsinkin kun vaidamme maisemaa varsin tiheästi. Sen verran olemme viisastuneet, että passikopioita kannamme mukana, sillä ravintolaan pääsy saatetaan evätä ilman henkilöllisyystodistusta ja ei meitä sentään alaikäisiksi voida luulla.

Tiistaina otimme sitten sankarillisen rypistyksen itärannikolle. Aamukuudelta hyppäsimme bussiin ja 1600 km myöhemmin aamuyön (noin 19 tuntia takana) tunteina saavuimme Cairsiin. Ilma on viilentynyt vain +30 asteen pintaan ja pilviäkin on taivaalla. Mukava kaupunki ja taas on parin viikon jälkeen merta näkyvissä. Tostaina lähdemme harrastamaan koskenlaskua ja perjantaina siirrymme kohti etelää, Magnetic Islandia. Seuraavat kohteet tykitetään noin 3 päivän vauhdilla, joten saattamme olla "Loman tarpeessa" kun päästään Sydneyyn. Alkuperäinen suunnitelmamme on (aina tulee muutoksia) Cairns- Magnetic Island- Airlie beach- Hervey Bay- Fraser Island- Brisbane- Byron Bay- Port Macquaire- Hunter Valley- Sydney.

Pelitilannehan on kutkuttava: Monopoli; 8-8, Uuno; 8 818 - 8263, Huutopussi; 98 105- 86 600 ja uutena jazzy 9-11 ja allekirjoittanut tas ensin mainittuna.