<!-- @page { size: 21cm 29.7cm; margin: 2cm } P { margin-bottom: 0.21cm } -->

Maanantai 20.4, Tiistai 21.4

Nyt on pakko palata vielä takaisin rakkaan Quantasin paluulentoon kohti Sydneytä. Olemme ainakin selvittäneet mihin menevät vanhat lentoemännät. He lentelevät Australian ja Uuden Kaledonian väliä. Sinänsä täysin ymmärrettävää, sillä muutaman tunnin edestakainen lento on huomattavasti lyhyempi kuin usea kotimaanlento. Meitä oli siis palvelemassa Danny De Vito, Fast Shown "suit-you-sir" kaverukset ja muutama jo parhaimmat vuotensa nähnyt emo. Taisi olla mielessä jotain ihan muuta kuin työt tällä henkilökunnalla, sillä niin jäivät matkustajien pöydät ala-asentoon laskussa ja wc:t sulkematta ja taisi muutama matkustaa ilman turvavöitäkin, että sellaista tälläkertaa.

Maanantaiaamusta sitten hypättiin kaupunkikierrosbussiin ja suunnistettiin Bondi Beachille, olihan siitä niin paljon tarinaa kuultu. Eipä näkynyt rantaleijonia eikä Baywatch tyyppisiä uima-asusteita tyttöjen päällä. Eipä oikeastaan näkynyt juuri ketään, sillä sää oli iloisen sateinen ja tuulinen. Matkaa jatkettiin merimuseoon, jossa extrana oli Darwinin retkistä kertova näyttely.

Pian kun tämäkin maa jää taakse, niin on aika tehdä pika-analyysi. Hienointa ovat sää, luonto ja julkiset WC:t, jotka muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ovat tahrattoman puhtaita ja aina löytyy paperia. Tälläistäkin asiaa arvostaa kun on kyykkinyt läpi Aasian mitä omituisimmissa koloissa, hihhih...

Holhoaminen ja säädökset tekevät maasta hyvin kaksinaismoralistisen. Kaikki nautintoaineet ovat pahasta, mutta viini on halvempaa kuin pullovesi ja savukkeita myydään 60 kappaleen "perhepakkauksissa". Brittiläistä perintöä edustaa lähinnä ruokakulttuuri, valitettavasti. Muuten uskoisin, että suurimmat yhteiskunnalliset mallit tulevat Yhdysvalloista (tosin käymättä koskaan maassa, mikäs minä olen arvailemaan). Jokaisella territoriolla on omat säädöksensä ja nopealla tahdilla liikkuen aina emme pysyneet perässä. Eniten olen tyytyväinen siitä, että olemme käyneet uskomattomissa kuolevissa kaivoskaupungeissa punaisessa keskustassa. Olemme olleet ravintolan ainoita valkoihoisia asiakkaita ja nähneet muutakin kuin kultarannikon lomaosakkeiden loiston. Eniten jää harmittamaan ettemme kerenneet Tasmaniaan, mutta aikataulun puitteissa ei olisi ollut mitään järkeä lähteä kokeilemaan.

Australia on hyvin helppo maa matkustaa. Et oikeastaan voi eksyä jos julkisia kulkuneuvoja käytät. Luovuimme jo puolessa välissä matkaa paksusta opaskirjastamme ja heittäydyimme helppouden tielle; annoimme muiden kertoa mihin meidän pitäisi mennä ja mielellään jopa järjestää liikummisenkin meidän puolesta. Hintataso esim. ruuassa on lähes puolet Suomen hinnoista, mutta ravintolaruokailu äärimmäisen edullista. Ainakin Sydneyn keskustassa, jossa kilpailu on tietysti järjettömän kovaa. Olemme muutamana päivänä nauttineet alle 5€ pihvejä (250g) ja parhaimmillaan näytti mainoksessa olevan jopa sama annos eurolla. Huomenna siis kohden uusia seikkailuja.