Keskiviikko 8.4, Torstai 9.4, Perjantai 10.4, Lauantai 11.4, Sunnuntai 12.4, Maanantai 13.4, Tiistai 14.4

Pääsiäistä vietetään siis Sydneyssa. Piinaviikko takana ja pitkän perjantain aamu koittanut. Kaupunki ei ole juurikaan hiljentynyt mihinkään, vaikka kaupat ovat kiinni. Turisteja näyttää seikkailevan ristiin rastiin. Mekin olemme käyneet Oopperatalon ja sillan katsastamassa maalta ja mereltä, ajelleet maisemajunalla ja tutustuneet lähiympäristöön jalkaisin. Voisinpa väittää, että 10 viikon aussiturnee on vienyt voimat aika totaalisesti. Tämähän oli kyllä tiedossakin. Lähdemme sunnuntaiaamusta Uuteen -Kaledoniaan viikoksi ja palailemme takaisin vielä pariksi päiväksi Sydneyhyn, joten silloin katsastetaan pari museota, Bondi Beach ja muut puuttuvat nähtävyydet aivan uudella innolla.

Missäkö on Uusi Kaledonia? Noh, kun matkaa Sydneystä koilliseeen 1980km kohti Eteläistä tyyntä valtamerta, niin pääsee perille. Naapurisaaria ovat mm: Fidzi, Tahiti, Tonga ja Cook Island. Olemme siis käytännössä Ranskan alusmaassa, jossa kieli ja hintataso ovat aivan Pariisia. Ruokalistaranskallani näyttää pärjäävän kyllä aika mukavasti. Taidamme siis syödä viikon patonkia. Nooh, ei sentään, kyllähän meillä oli tiedossa, että ensimmäistä ja toivottavasti myös viimeistä kertaa matkallamme hivotaan jo kotimaista hintatasoa ja päästään jopa ylikin.

Aamu alkoi 05.00, jolloin toisille turisteille näytti olevan myöhäinen ilta ja meille aikainen aamu. Meillä oli varsin kivuton Quantasin lento tällä kertaa, eikä oltu kuin reilu vartti myöhässä. Olimme buukanneet hotellin etukäteen ja meitä oltiinkin kyltin kanssa vastassa kentällä. Matkaa kentältä oli noin 50km ja yhtään pienemmällä autolla meitä ei sitten voitu tulla noutamaan kuin 50 hengen isolla bussilla. Ehkä kentälle oli tullut urheilujoukkue tai suurempi tanssiorkesteri, mutta tuntui hiukan hassulta kun meidät ohjattiin tyhjään bussiin ja lähdettiin liikkeelle.

Vettä sataa vaakatasossa ja ilmastointi ei ensimmäisessä huoneessamme toiminut, joten meidät siirrettiin hiukan paremman tason huoneeseen. Toistaiseksi emme siis ole päässeet nauttimaan koko saariston suurimmasta uima-altaasta, emmekä meren aalloista. Odottelemme huomista juhlapäivää, shamppanjan kylmenemistä ja katselemme painonnoston EM—kisoja. Kaikkeen löytyy selityksensä. Tänne tultiin lepäilemään ja keräilemään voimia, joten taitaa onnistua vallan mainiosti.

Hääpäivän aamu ei valjennut sen paremissa merkeissä. Pilvipoutaa oli sääennustuksesa, enkä minä tähän ikään mennessä ole ymmärtänyt poutasään merkitystä!! Jos on poutaista niin onko sitten aurinkoista? Entäs puolipouta ja pilvipouta... saati poutapilvet ja mitä ikinä niitä onkaan. Joko auriko paistaa tai sitten ei, se riittää minulle.

Joka tapauksessa, pilviä oli taivaalla ja pirunmoinen tuuli, mikä on paikan tavaramerkkejä, sillä täältä löytyvät Ranskan parhaat suffimestarit. Lähdimme Noumean keskustaan, 20 minuutin bussimatkan päähän ja koimme kristityn pääsiäismaanantain kirouksen- kaikki paikat olivat kiinni ja kylä lähes kuollut. Tämä nyt ei tullut meille mitenkään yllätyksenä. Lämpöä riittää ja rauhaa, juuri sitä mitä tultiinkin etsimään.