Perjantai 3.4, Lauantai 4.4, Sunnuntai 5.4, Maanantai 6.4, Tiistai 7.4

Näimme todennäköisesti parhaimmat puolet Byron Baysta heti ensimmisenä päivänä, koska seuraavat kaksi päivää satoi vettä eikä liikkuminen ulkosalla juuri huvittanut. Joten ei sen enempää kerrottavaakaan paikasta.

Nyt olemme poikkeamassa Sydneyssä, johon saavuimme matkamaratoonimme päätteeksi aamusta. Pitihän se arvata, että nyt sitten viimeisellä etapilla bussi oli niin täynnä, että kärvistelimme vierekkäin koko matkan ajan. En oikeastaan tiedä käyttääkö kukaan muu kuin reppumatkaijijat tässä maassa busseja. Ainakin on sen verran rinkkapainotteinen tuo matkatavarakasa, joka bussien ruumaan pakataan ettei siinä kovinkaan monta paikallista syysmatkailijaa mukaan mahdu.

Sydney oli siis tällä kertaa vain välietappi, sillä olimme varanneet aamusta matkan Hunter Valleyn viinitiloille...tai ainakin niin luulimme. Täällä kesäaika juuri päättyi ja kelloja siirrettiin tunti taaksepäin, joten olimme varmasti pysäkillä oikeaan aikaan ja hyvissä ajoin. Meidän bussia ei vain kuulunut. Yritimme epätoivoisesti päästä johonkin kulkuneuvoon kyytiin, mutta kukaan ei suostunut meitä mukaan ottamaan. No johan nyt on markkinat. Olemme tähän mennessä seikkailleet ilman yhteistä kieltä useammassa maassa ja aina löytäneet perille. Nytkö ne ongelmat sitten alkoivat?

Pikainen puhelinsoitto seuraavaan kohteeseen ja siellä oltiin sitä mieltä, että emme ehkä olleet nähneet bussia- TÄH! No, ainoa vaihtoehto olisi hypätä junaan ja sitten bussiin ja matkustaa omatoimisesti perille. Mukavaa, eikö vain, että juuri tänä sunnuntaina junaraiteilla oli korjaustyöt eli vaihdoimme junan puolessa välissä bussiin ja viiden tunnin matkustelun jälkeen pääsimme kuitenkin perille. Yllättäen paljastui, ettei meille koskaan ollutkaan järjestetty kuljetusta. Todella ikävää.

Emme toki jaksaneet asiasta kiukutella, sillä saimme oman huoneet maksamamme 8 hengen dormin sijaan, pullon viiniä ja asialliset pahoittelut. Nyt olemme meinaan ikhaoikealla maaseutulomalla. Kenguruita ei näy, mutta hevosia, hanhia, pupuja ja lehmiä. Meillä on jopa suomalaisen mittapuun mukaan hyvä ulkosauna ja uima-allas. Väsyneinä mutta onnellisina kellahdamme nukkumaan huomista viinitilaturneeta odotellen.

Viileys on saapunut Australiaankin ja pitkille hihoille ja lahkeille alkaa olla käyttöä. Pienestä tihkusateesta huolimmatta siirryimme Lindemansin viinitilalle tour de valleyn starttiin. Vanhoina viinitilakonkareina olimme hiukan pettyneitä kun emme käyskennelleetkään köynösten välissä ja tarkastelleet tuotantolaitosten tehokkuuksia. Matkan tarkoitus oli suurimmaksi osaksi kaupallinen ja se keskittyi lähinnä viinien maisteluun ostotarkoituksessa. Tiloja täällä on tuhansia, joten uusia tuttavuuksia olivat luomutila Tamburlaine, Oakvale ja Kevin Sobels joissa myös poikkesimme. Päivä päättyi vielä juustotehtaan maisteluhuoneeseen. Ja eikun saunaan.

Pahoin pelkään, että meidän viimeiset kengukuvat ovat nyt tässä. Enempi olemme ehkä eläintä nähneet lautasella kuin luonnossa, ellei Sydneyyn ole tällä välin muuttanut mahdottoman suurta City-kengu yhteisöä. Ruokalajina kengu on hyvin lähellä naudan lihaa 98% rasvatonta, hiukan voimakkaamman makuista.. Ja kun nuo lehmät suolistokaasuillaan edesauttavat ilmaston lämpenemistä, niin olemme omalta osaltamme ryhtyneet taisteluun sitä vastaan- siirtymällä kenguruun.