Kuva ny ei liity tähän blogaukseen mitenkään, mutta ainakin siinä näkyy noi uuet kakkulat mitkä ostin surffikaupasta 40 dollarilla. Stefu käski näin tehdä, koska mun edelliset lasit kuulemma näytti douchelta!

Muttanyt, lue tarinaa eteenpäin:

...Pari sekuntia viikolta yksi B&G:ssä: Olin kokkaamassa jotain kun tuli tarvetta roskikselle. Uudessa ympäristössä kun olin, niin en sen sijaintia tiennyt. Paras kysyä sen sijaan että pyöris ympäriinsä kuin idiootti. Tiedustelin siinä ohimennen lähimmän pöydän ihmisiltä. Viittoivat normaalisti roskiksen suuntaan tyyliin "over there mayyt". Sinne siis ja roskat roskikseen niinko kuuluukin...

Viime viikolla tutustuin Sydneystä kotoisin olevaan Danieliin (ei siis sama Daniel, jonka olen tuntenut jo muutaman vuoden) ja nyt viime aikoina olen hengaillut hänen ja kumppaneiden kanssa. Erään päivällisen jälkeisellä hengailusessiolla tuli puheeksi suomalaisuus ja suomalaisten välinen vuorovaikutus. Vissiin suomalainen eksoottisuus (=perusyrmeys) askarrutti. Mainitsinkin mm. ettei suomalaiset pahemmin tervehdi tuntemattomille käytävillä, hississä ja vessassa. Tai hymyile, voihyvänenaika, satunnaisille vastaantulijoille kadulla ja myös sen, ettei suomalaiseen sosiaaliseen tapakulttuuriin sellaiset "miten menee?" "kuinka voit?" -tyyliset mukavuudet kovin vahvasti kuulu -varsinkaan tuntemattomien kesken. Yleensähän mennään suoraan asiaan ja sanotaan esim., että "haluan ostaa nää farkut, okeimoi".

"Ohh so THAT's how it is! That is exactly what you DO! Makes perfect sense!"

Daniel oli näemmä juurikin siinä aiemmin mainitussa pöydässä ja muisti tuon roskistapauksen, missä ei mun mielestä näin suomalaisena ollut mitään erikoista. Ihmetteli mun hienovaraista, lähes olematonta responssia roskisvihjeeseen ja arveli, että ehkä olen pahalla päällä kun hiihtelin samantien takaisin pannun ääreen. Suomalainen yrmeys alkaa valjeta. Selvitin, että tietysti kavereiden kesken läpän heittäminen on hyvinkin samanlaista kun mitä siinä illan mittaan oli, mutta tuntemattomia kohtaan suomalaiset lämpiävät ehkä pikkasen hitaammin kun muun maalaiset. Kunhan vähän oppii tuntemaan niin ihan hyvää jengiä me ollaan!

Vähitellen tässä on tottunut käyttämään erikoisia ilmauksia kuten "thank you", "please" ja "how you going?"! Tota pleasea en osaa kyl käyttää vieläkään. Muistan ku vielä ekoilla viikoilla kaupan kassahenkilöiden kuinka voit -kyselyt tuottivat hankaluuksia. Itse asiassa nykyäänkin välillä tulee sellanen nopee 'mitähittoo' -olo kun joku random vastaantulija hymyilee päin naamaa! Heh.

Mutta mikäs tässä, kyllä näiden kanssa viihtyy. Vähän mietityttää, että miten sitä vuoden jälkeen taas sopeutuu suomalaiseen perusyrmeyteen kun tulee takaisin. Luulis, että se on koodattuna syvälle suomalaiseen psykheen, ettei olis suurempaa kulttuurishokkia odotettavissa. Mutta sitä sitten vajaan vuoden päästä,.,..