Kia ora, lukija! (Se on niinko "moro!" maorikielellä.)

Hiton hieno paikka tuo Uusi Seelanti, vaikka viikossa ei hirveesti ehtiny tutkimaan!

Ennen retkeä kuitenkin kipaisin Sydneyyn (niin, taas) muutaman muun kanssa tarkastamaan Sydneyn sinfoniaorkesterin eräs konsertti Oopperatalossa. Distant Worlds on konserttikiertueen nimi ja kyseessä on Final Fantasy -pelien musiikit täysorkesteriversioina! Joitain biisejä en aluksi meinannut edes tunnistaa, kun vanhoissa peleissä ne on sellasina yksinkertaisina 8-bittisinä lurituksina. Kipaleiden säveltäjä, legendaarinen Nobuo Uematsu itse oli myös paikalla. Heitti jotain läppää kapellimestarin kanssa soolo-osuudesta, mutta yhtyikin kuoron sekaan kun orkesteri alkoi soittamaan käsiohjelmassa mainitsematta jätettyä kappaletta "One Winged Angel", mikä on siis Final Fantasy 7:n viimeinen bossitaistelumusiikki. Ja tietenkin kun kohdeyleisö on mitä on, niin yleisön seassa oli näitä pelihahmoiksi pukeutuneita hyypiöitä. Suurin osa jäi ihan sille tasolle, että tukkatyyli tai vaatteet natsasivat pelihahmoon, mutta muuten ei sit sopinut ollenkaan. Oli sielä pari jamppaa pukeutuneena Sephirothiksi, asu ja tukka kunnossa kaikki, mutta sit ite epeli on joku intialaisen näkönen ni ei sekään ihan täysoikein menny!

Seuraavana iltapäivänä pitikin hypätä Aucklandin koneeseen! Samat jutut kun Australiaan tultaessa, eli saapumislomake piti täyttää, missä kyseltiin missä on uitu ja onko silitelty maatilan eläimiä. Perussetti siis. Vierailijaviisumi tuli kuitenkin helpolla kun en farmielukoiden parissa muutenkaan paljoo pyöri. Yksi yö hienhajuisessa hostellissa ja aamulla bussilla Aucklandista Waitomoon.

Waitomo on sellanen hyvinkin pieni 40 asukkaan kylä. Paikan vetonaula on laaja luolaverkosto, missä asustelee kiiltomatoja. Päivän ohjelma oli siis luolaseikkailu. Harmillisesti netti tutkistellessa ei osunut silmään että luolissa ois voinu laskee kumirenkaallakin. Eli tein sellasen vähän kuivemman retken parissa luolassa. Sen verran pimeetä luolissa oli, että kameran kanssa ei juuri mitään tehnyt. Pari kuvaa sain otettua niissä kohdissa, mihin oli spottivalot asetettuna. Muuten oli kyl aika hiton pimeetä, vaikka parissa kohdassa olikin niitä kiiltomatoja luolan katossa. Eipä ne hirveesti valaise vaikka niitä tuhansittain onkin. Ällistyttävän näköstä kattoo ylös luolassa ja näyttää että ois tähtitaivas näkyvissä. Luolan kattohan on tietysti paljon lähempänä kun tähtitaivas eli näyttää hyvinkin erikoiselta kun alkaa liikkumaan ja "tähdet" liikkuu toisiinsa nähden kun madot on pikkasen eri etäisyyksillä katon eri osissa. Kuulemma ne hengailee katossa 9 kuukautta elämästään pyydystäen hyttysiä houkuttelevalla kiillollaan ja siimalla minkä ne sylkee ulos itsestään. 9kk jatkuvan onkimisen jälkeen ne muuntautuu jonkullaisiks lentäviksi kiitäjiksi, parittelee pikkasen ja koko homma alkaa alusta. Hyödyttömän tuntuisia otuksia tollaset, mutta ainakin ne näyttää hienolta.

Loppupäivänä otin kameraretken paikalliseen luontoon. Samalla ois kannattanut käydä hakemassa syötävää kylän keskustasta, mikä siis on infokeskus, leikkipuisto ja pari kuppilaa, koska paluuretken ja suihkun jälkeen oli jo pimeää ja hostelli on n. 1,5 kilsan päässä kuppiloista. Maaseudulla kun ollaan, niin ei sielä mitään katuvaloja ollu. Pilkkopimeessä ja aika vilakkan tuulen sekaan lähteminen ei suihkun jälkeen oikein napannut niin jäin hostellille hengailee. Nuudeleita naamaan samalla kun vahtasin muiden asukkien kanssa Monty Pythonia videolta. Se keskiaikaan sijoittuva, missä oli niit ritareita jotka sanoo "Ni!". Hyvinkin viihdyttävä leffa edelleenkin.

Continental breakfast eräässä kylän keskustan kuppilassa ennen bussikyytiä Rotoruaan, syvemmälle pohjoissaaren sisämaahan. Syöminen tuntuis olevan huomattavasti halvempaa NZ:ssä kun mitä se on Australiassa. Aussilassa tollanen samallainen breakfast on semmonen 15 dollarin hujakoilla. U-Zeelannissa sama läjä tuli pari dollaria vähemmällä. Ja NZD on heikompi kun AUD, joten selvä homma. 1EUR on muuten suunnilleen 2NZD.

Pari tuntia bussissa näkymiä ällistellessä. Komeet läänit. Sanovat, että koko mesta oli yhtä metsää ennen kun Eurooppalaiset siirtoihmiset tuli heilumaan. Nyt metsiä on huomattavasti vähemmän ja esim vihreet, puuttomat kukkulat hallitsee näkymiä. Kivan näköstä on sekin, mut kyl mä olen silti metsämies mielummin. Rotorua on se mesta pohjoissaarella minne kaikki kivat aktiviteetit on kerääntyny. Tarkottaa tietty sitäkin, että turisteja on ehkä enemmän kun muualla, mutta tällein syksyllä oli mukavan hiljaista. Eka päivä meni siinä kylää tutkistellessa. Maorithan on tietenkin asunu sillä alueella jo muutaman sataa vuotta. Kuumat lähteet on ollut varmasti käteviä kun ei oo tarvinnu oottaa et joku keksii hellan ennen ku pääsee keittelemään kananmunia. Siitä puheen ollen, kananmunia ei tarvi Rotoruassa keitellä että pääsis niden käryä haistelemaan. Kuumien lähteiden rikkikaasut hoitaa sen kananmunahajun ihan itestään! Eurooppalaiset sankarit kun tuli niin päättivät vaan rakentaa kaupungin siihen höyryävien maanrakojen, kiehuvien vesialtaiden ja mutakuoppien äärelle. Löivät kuulemma rahoiksi kylpylätoiminnalla joskus 1800-luvun puolen välin aikoihin. Rahaa virtasi maoreillekin, joten ei se ihan riistohommaa vissiin ollut. Turismia pikkasen haittasi se kun läheinen tulivuori Tarawera raivostui 1800-luvun lopulla peräti noin kymmenen purkauskraaterin voimalla ja pisti maisemaa uusiksi. Rotorua on muuten järven rannalla ja jälkeenpäin luin jostain, että kyseinen järvi itse asiassa oli aikoinaan tulivuoren kraateri, mihin vesi on vaan kerääntynyt jälkeen päin. Melkosen iso kraateriksi etten sanoisi!

Hostellilta tien toisella puolella makaavan kuumien lähteiden puiston tarkastin kanadalaisen Jamie-epelin kanssa ja myöhemmin illalla käytiin turkkilaisen Zibal-tytsin kanssa kylän kiipeilykeskuksessa. Todennäköisesti kirjotan nimen väärin, mutta Zibal oli tullut Turkista asti jonkun tuttavan häihin Aucklandiin morsiusneidoksi. Ei ollut aiemmin kiipeilyä kokeillut mutta tuntui viihtyvän seinällä! Kiipeilylinjoja oli parisen kymmentä mitä erikoisemmilla seinän muodoilla. Esim. yhdellä linjalla pääsi kiipeilemään sellasta tippukivimuodostelmaa pitkin. Ensin piti kiivetä normaalisti seinää pitkin ja siitä sit piti taitavasti siirtyä siihen tippukivihommeliin jne. Mageeta. Toinen erikoisuuslinja oli niinko pimeessä koko hallin korkuisessa kopissa. Niinko kaikkia neljää seinää pitkin piti kiivetä ylös. Seinää vastapäätä on isot lasi-ikkunat baariloungeen ja hostellin yleistiloihin eli komiat on puitteet. Tossa hostellissahan mun ois pitäny asua! Kiipeilyn kustannus oli muuten 19NZD per naama, ois omilla varusteilla ollu peräti 12NZD (6 euroa) eli ei paha. Hoitakaapas tämä asia kanssa kuntoon Suomessa kun oon vielä täälä, kiitos!

Keskiviikko oli retken namiosuus: pyörän vuokraus ja Whakarewrewa-metsään (lausutaan Fak..) päiväksi! Nettisivulla täysjoustopyörän koko päivän vuokrahinnaksi oli merkitty 150NZD, mutta hostellin kautta hinta olikin vaivaiset 80NZD (n. 40 eugen) eli hyvä homma kuitenkin, että asuin YHA:ssa! Pyörä oli ihan kunnon maastopyörä eikä sellanen kurja markettipyörä, mitä ne yritti 40AUD hintaan Tasmaniassa antaa vuokralle. Täälänen: http://images.letsbuyit.de/original/69/73/scott-genius-40-mtb-fahrrad-2010-auslauf-11667369.jpeg On säädettävät iskarit, mitkä sai kesken ajonkin lukittua kääntämällä vipua ohjaustangosta. Vuokrapyörä, mikä on modernimpi kun mun oma pyörä kotona hittovie! Antoivat vuokrapaikasta metsän kartan mukaan ja se perätaskussa pari polkaisua metsän nurkalle ja suunnittelemaan, että mihis päin siellä lähtis.

Polkuahan metsään on tehty peräti 70 kilsan verran eli ajaminen ei päivässä lopu! Suurin osa on alamäkeen, mutta muutama menee rinteessä niinko poikittain xc-polkijoita viihdyttämään. En kyl tajua kuka haluais polkee niinko murtomaata jos on alamäkipolkujakin kilomteritolkulla! No kuitenkin, homma alkoi tietenkin siis ylämäellä, minkä ihan suosiolla energian säästämisen nimissä taluttelin ja ällstelin alueen isoja California Red Pinejä. Ne on niitä samoja USAlaisia isoja puita, minkä rungon läpimitta on 2 metriä. Erona vaan sen verran, että Uuden Seelannin tuliperäisellä maaperällä ne kasvaa tuplasti nopeammin! Taluttelun jälkeen päätin palkita itseni. Karttaa konsultoituani selvisi, että se onnistuu helposti! Ensin pitää taluttaa vähän lisää. THE GRINDER -alamäkipätkä löytyi kuitenkin kivasti. Uskomattoman hienoa polkua, pari napakkaa hyppyriä, risteäminen toisen polun, DOUBLE DOWN, kanssa kunnes polku loppui. Mutta ei hätää, soratien ylitys ja polku jatkuu toisella nimellä! Sweet as. Vois siirtyä ylemmäs vuorta pitkin. Suuntana siis HOTXBUNS!

Taluttelen siinä taas rauhallisesti, pari muijaa pyrähtää DRAGON'S TAILilta ules ja naljailee, että pyörän päällä kuuluis istua. Vähän niinko "stfu I'm conserving my energy for downhills!"-tilanne siinä siis kun naiset singahtivat LION TRAILille. Talutellaan vähän lisää. Metsurit riehuu jossain lähistöllä. Joku kuuskymppinen teräsvaari ohittaa mut polkien. Mikäs näillä paikallisilla kuntoa kohotellessa kun on tälläset ajomestat tarjolla nii!

Näyttäis olevan BUNNY JUGSin lähtöpiste kohillaan kun eräs täti ryntää metsästä ulos. Suositteli kovasti HOTXBUNSsia, erityisesti kun mulla oli täysjoustopyörä vuokralla. Täti itse ajeli jäykkäperäisellä. HOTXBUNS tarkottaa lisää taluttelua, joten päätimpä vaihtelun vuoksi tykittää BUNNY JUGSin. Jyrkkää mäkeä, pari kaarrettua mutkaa, vähän vauhti niistä, pieni ylämäki väliin ettei mäkipolku lopu liian aikaisin, mäen nypystä pieni hyppy oikealle. Loivaa alamäkeä, mutka vasen-oikea. TäYSii! Hillitöntä. Ja sitten talutellaan HOTXBUNSsin loppupistellee. Kartta esiin.

Pariskunta polkaisee ohitse samaisen polun lähtöpisteen suuntaan. Minähän en ylämäkiä polje, joten antaa niiden mennä edeltä. Selkeesti yli vartin ahkeran taluttelun jälkeen ollaan melkein vuoren huipulla. Maisemia ei juuri näy tiheän metsän lävitse, mutta siinä: HOTXBUNSsin alkupiste! Valitse ylämäkeen oikealle tai alamäkeen vasemmalle. No ylämäkeen kun ollaan tänne asti tultu! Vuoren huipulta laskeminen tarkottaa tunnetusti sitä, että ajaminen kestää kauemman aikaa. Pojat perti asettaneet penkin huipulle. Pieni tauko siinä. Paikallinen sotkee siitä ohi ylämäkeen "You okay there mayyt?". Kovakuntoista porukkaa. No sitte, hey ho ja alamäkeen! HOTXBUNSsin alkukolmannes on sillein mukava, että siinä on alamäkeä ja ylämäkeä vuorotellen, eli osa ylämäestä menee kivasti edellisen alamäen liike-energialla. Kuski tykkää. Hyppyreitä ei tällä polulla ole, mutta kinkkisen tiukat mutkat ja jyrkät pätkät viihdyttävät loistavasti. Ei me siinä vaiheessa sekuntikellon kanssa oltu (puhelimen akku oli pahasti lopussa jo tässä vaiheessa, joten pidi sitä sammutettuna), mutta uskoisin, että HOTXBUNS vei 10 minuuttia alas laskemiseen! Mahtavaa. Siitä ollaan taas sopivasti BUNNY JUGSin alussa, joten mikä ettei. Tällä kertaa jatketaan etiäppäin BUNNY JUGS 2:lle. Pikkasen leveempää polkua loivaa alamäkeen. Leveetä hymäilyä kunnes jotain kummaa kuuluu alapuolelta. No helvetti, eturengas hyppää vanteelta ja sisäkumi kiertyy solmuun etuhaarukan ympärille. Tätä ei ois välttämättä tarvittu. Nooh, ajotauon paikka kun setvitään ratsu takaisin ajokuntoon. Hyvä homma, että pyörävuokraamon karjut pakkasivat paineilmasäiliön satulalaukkuun mukaan. Sisäkumi ei siis ollut puhki eli korjaamista ei sentään tarvittu. Jos rengas olis ollut sellanen, missä menee metallilanka sisällä ei tällästä olis edes tapahtunut. Rengas oli sellanen ällöttävä pehmeereunainen. Pehmeä rengas tosin tarkottaa sitä, että sen saa helposti paikalleen ilman työkaluja. Paineilmat kumiin ja jatkamaan!

Niin hauskaa että kengännauhat aukee itsestään.

BUNNY JUGSien ja rengastemppuilun jälkeen löydän itseni isompaan risteyskohtaan, missä alamäkipyöräilijöiden näköistä jengiä on oikein joukolla. Kyseessä on sellainen maaginen paikka, missä bussikyyti käy koukkaamassa räädistelijät lähemmäs vuoren huippua. Bussia odotellessa alkaa nälkä vaivaamaan. Sellaiseen ei ole aikaa, koska alas ja takaisin ylös tulemiseen menisi helposti pari tuntia. Siitä vielä tunti, niin pyörä pitää palauttaa vuokraamoon. Eli eiköhän asenneta pyörä kärryyn, hypätä bussiin ja suunnata ylemmäs! Suosittu kyyti nähtävästi, bussi oli täynnä kuskeja. Päätepysäkki oli näppärästi HUCKLEBERRY HOUNDin ja NATIONAL DOWNHILLin alkupisteessä. Ennen alas ryntäämistä heitin läppää paikallisen dh-sankarittaren ja hänen valmennettavan äijän kanssa. Pyöräkausi on kuulemma ympäri vuoden, lunta ei mestoille sada. Vettä sataa, mutta se imeytyy maahan hyvin nopeasti. Tovin turistua siirryttiin HUCKLEBERRY HOUND -pätkälle, mikä piti sisällään jyrkempää meininkiä ja isompia hyppyreitä. Ottaen huomioon, että ei ole tullut kovin isosti ajettua viimeiseen pariin vuoteen niin oli hyvä homma, että jokaisen hypyn pystyi rullaamaan yli. Aiemmin mainittu nainen veteli taitavasti edellä. Pysyin kuitenkin perässä kivasti ilman ongelmia. Verrattuna edellisiin polkuihin, tässä oli enemmän alas-ylös-alas -meininkiä, mikä on tietysti ilahduttavaa ajettavaa. Pari tanakkaa mutkaa, mitkä kulmaltaan näyttää melkein seiniltä. Tarpeeksi vaan kun pitää vauhtia yllä, niin seinienkin hauskuus pääsee oikeuksiinsa. Soratien ylitys ja polku jatkuu kuskin toiveista riippuen joko CORNERS tai LITTLE RED RIDING HUCK -reiteillä, jotka tosin risteävät useasti jos mieli muuttuu kesken ajon. Corners pitää sisällään enemmän niitä isoja mutkia ja toi toinen on hyppyrireitti. CORNERSin alku näytti hupaisammalta, joten suuntasin sinne. Päädyin vaihtelemaan polkua pariin otteeseen alas mennessä. Vartin revittelyn jälkeen olin jälleen bussipysäkillä, missä bussi teki lähtöä ylemmäs. Tässä vaiheessa nälkä oli yltynyt sen verran ilkeeksi, että oli pakko valitettavasti lähteä alas päin,...

Kartta sanoo, että läheltä alkaa SPRING ROLL. Kuulostaa mukavalta, joten keulimme sinne siis. Selvisi kuitenkin hyvin nopeasti, että kyseessä oli yksi rinteessä poikittain kulkevista murtomaapätkistä. Nälkäisenä ei ole mukavaa lähteä polkemaan ylämäkiä, usko kun sanon. Polku jatkuu soratien ylityksen jälkeen SWEET&SOURina, mikä oli kyllä pikkasen enemmän sourin puolella siinä vaiheessa päivää. Jälleen löysin itseni BUNNY JUGSien lähistöltä hittovie. Muistinkin siinä vaiheessa, että DRAGON'S TAILia, se mistä ne naljailevat naikkoset aiemmin päivällä tulivat vastaan, en ole vielä ajanut. Mahtava selkee alamäkipätkä. Silmälappu ois ollut kätevä oikeen silmän kohdalla kun aurinko vilkkui metsän läpi niin ettei meinannu eteensä nähdä! Polun jälkeen motivaatio nousi taas pikkasen ja kutkutti siirtyä LION TRAILille, mikä on siinä lähistöllä. Tämä oli virhe, koska se oli taas yksi niistä pahamaineisista cross country pätkistä! Siitä eksyin toiselle samanlaiselle kidutuspolulle. Joutui tässä vaiheessa vähän kiroilemaan kun ei ollut eväitä mukana. Tovin kiroilun ja kartan kääntelyn jälkeen kuitenkin suunnat oli selvillä ja aloin siirtymään lähemmäs metsän reunaa. Matkalla näin kutkuttavia reittejä, puurakennelmia ja isoja, mutta leveitä hyppyreitä. Siinä vaiheessa pikkasen ärsytti lähteä tollein "kesken" pois, mutta pyörä pitää palauttaa ennen kuin vuokraamo menee kiinni. Ja siitä nälästäkin pitää huolehtia hemmetti.

Pyörää palauttaessa vuokraamoon henkilöt nauresekelivat kun en väsymykseltäni pystynyt seisomaan horjumatta. En edes muista millon viimeksi olin ollut yhtä väsynyt. Ahmin siinä subwaysämpylän ja litkin ahnaasti 1,5 litraa Poweradea pyörän palautuksen jälkeen. Eväät ja vesipullo ois ollut hyvinkin fiksu ratkaisu, mutta kun ei reppua ollut niin minkäs mahtoi,... Hemmetin mahtava päivä ja parhaat reitit, mitä olen ikinä ajanut! Mielelläni menisin paremmalla ajalla uudelleenkin. Tai sitten Queenstowniin eteläsaarella, missä pyöräilyhomma on vieläkin isompaa! Harmi vaan, että NZ on pikkasen turhan kaukana. Kauemmas ei taida Suomesta oikein päästä.

Turkkilainen tytsi lähti jo aiemmin aamulla Aucklandiin, mutta illemmalla siirryttiin Jamien ja kolmen hupaisan Sydneynaisen kanssa illalliselle. Intialaista muonaa, pikkasen turhan tulista mun makuun tällä kertaa. Hyvää kamaa oli! Naiset lensivät takaisin Sydneyyn seuraavana päivänä.

Mukavan lämmin torstaiaamu lähti lentokoneestahyppäämissuunnitelmilla käyntiin. 270NZD oli hinta, minkä buukkasin samantien. Sehän on siis n.140EUR eli hiton halpaa hommaa verrattuna Suomeen. Ja Uuden Seelannin maisemat vähintäänkin nostaa arvoa. Se kuitenkin oli varattuna 14:30:ksi eli muutama tunti palloilua (kirjaimellisesti) ennen sitä. Hyppäsinpä bussiin ja siirryin läheisen mäen juurelle, missä pääsee laskemaan mäkeä ison muovipallon sisällä! OGO ja ZORB ovat hakusanat siihen hommaan liittyen. Eli sukellus pallon sisään ja remmit kiinni! Remmiversiossa palloilija on siis kiinnitettynä pallon sisäseinämään ja epelit pyöräyttää pallon alamäkeen. Hirvee sotku maata ja taivasta, mut hauskaahan se oli. Ja pitihän sitä maksaa lisää että pääsee laskemaan uusiksi! Otin vaihteeksi märän version, missä ei remmejen kanssa tarvi pelleillä. Ensin pallon sisään ruiskaistaan pikkasen vettä, palloilija sisään ja eikun alamäkeen. Siinä voi yrittää pysytellä pystyssä ja juosta pallon sisällä samalla kun se kierii mäkeä alas, mutta pidemmän päälle se kävi sen verran hankalaksi, että päädyin sit poukkoilemaan pallon sisällä miten sattuu. Oikein teholinkous oli se. Huomattavasti hauskempi vaihtoehto remmiversioon verrattuna! Kuuma aurinko pilkistelee lisääntyvän pilvipeitteen takaa ja kuivaa vaatteet ja ylimääräiset kosteudet poes. Takaisin kylille ja syömään. Samalla lähti parit postikortit menemään. Pilvet senkun kerääntyy Rotoruan ylle.

Eikä aikaakaan, kun NZONElta ilmoitetaan, että 14:30 hyppy on peruttu sään takia. Näkyvyys liian huono ja sanoivat, että sää näyttää muuttuvan huonompaan suuntaan. Huomenna uusi yritys. Pieni tihkusade ei hirveesti haittaa, joten bussikyyti jälleen mäen juurelle. Tällä kertaa gondolihissi Sky Cityyn! Kyseessä uniikki ulkoilukeskus näköalalla järvelle ja Rotoruan kaupunkiin. Kalliit näköalaillalliset tietenkin kuuluu tarjontaan ja parit kävelylenkitkin sielä oli tarjolla, mutta ei me sinne sen takia menty! Ensin Sky Swing. 2 korkeeta tolppaa jyrkässä mäen rinteessä. Tolppien välissä roikkuu kolmen istuimen puolipallo, mikä hilataan parinkymmenen metrin korkeuteen kohti kolmatta tolppaa. Narusta vetämällä, pallo pääsee irti ja kiihdyttää 150km/h kahdessa sekunnissa 2 tolpan välistä ja heilahtaa korkealle ilmaan jyrkän mäen ylle. Se, että siinä ollaan kans korkeella oli pientä verrattuna hillittömään alkukiihdytykseen! Kiihdytyksen ja ekan heilahduksen jälkeen istuinkehikko vaan pyörii kunnes vehkeen operoijat hilaavat sen takaisin siihen tasanteelle. Aivan mahtava vehje!

Kävelylenkit saavat jälleen odottaa, kun tarjolla on vielä Luge! Vähän niinko jääkelkkailun ja formula-ajojen yhdistelmä. Eli alamäkeen on tehty ratoja millä ajetaan pienellä pulkalla, missä on ohjaustanko. Ohjaustankoa taaksepäin vetämällä jarrutetaan. Aloitetaan 2 kilsan pituisella aloittelijaradalla. Loivaa mäkeä ja helppoja kurveja. Kameralaukku vaan viistää maata kun nojaan mutkiin. Rallitteluhan on suomalaisilla verissä, joten aloittelijaradalta alkoi hinku käymään haastellisempien ratojen kimppuun! Hiiiidas tuolihissi takaisin lähtöpaikalle ja keskitason rata seuraavaksi. Kallistettuja mutkia ja pujotteluesteitä! Jukopliut että on koukuttavaa hommaa! Vauhdin tuntu on kans aika kohdallaan kun istuu siinä seittemän senttiä asfaltin pinnasta. Ja taas on ajo liian nopeesti ohi ja tuolihissillä hissukseen takaisin ylös. Pääsylippuun sisältyi 2 Luge-laskua, mutta olihan niitä otettava pari lisää. Noin kymmenellä eurolla sai kahden laskun viivakoodin ja sehän tarkoitti sitä että advanced-rata ois seuraavana! Jotain hulluja turkkilaisia lähti joukolla ennen mua ja jäi jumiin siihen alun kapeeseen kohtaan. Hirvee möykkä ku ne ei tajunnu miten niitä pulkkia käytetään. Annetaan niille vähän etumatkaa. Kameralaukku reisien väliin tällä kertaa ettei asfaltilla laahaaminen kuluta sitä puhki. Turkkilaiset katoaa näkyvistä mutkan taakse ja eikun takaa-ajo päälle! Alun loiva osuus hitaasti, mutka oikealle. Mäki jyrkkenee ja vauhti alkaa kiihtyä. Jarrut on nynnyille, mutka vasempaan! Hitain turkkilainen näkyvissä, ekan mutkan vauhdeilla nauramalla ohitse. Tiukka, kallistettu kurvi vasempaan parin turkkilaisen perässä. Pikkasen jarrua, ahnas nojaaminen kurvin suuntaan ja se on selvä. Turkkilaiset antaa suosiolla tietä kun niin taitavasti tullaan. Huomattavasti enemmän kallistettuja kurveja ja jyrkempää mäkeä tällein advanced-merkityllä radalla. Hyvinkin kinkkisiä jotkut kurvit kun se lyhyin ajoreitti on niin tiukka, ettei siitä voi leikata. Neljäs turkkilainen on selkeesti muita nopeampi ja sen kanssa joutui taistelemaan pikkasen kauemmin. "Aha noniin, lyhyt jyrkkä pätkä ja pitkä suora! Nyt otetaan oikein aerodynaamine ajoasento tässä ja ajetaan imussa ohi!" Maan tasosta ei näkyny että se suoran alun jyrkkä kohta sisälsi pienen pudotuksen! Tuli vissiin yllärinä kummallekin, jotain lentelee silmille kun turkkilainen osuu maan pinnalle. Turkkilainen heittelehtii kevyesti sivuille, mutta pitää urheasti pulkan hallinnan. Takaa-ajo jatkuu! Hiillostan turkkilaista ihan perässä. Kipakat jarrutukset lähettää pulkan pieneen sivuluisuun välillä. Sikkii s***tii. Vihdoinkin ohitus, mutta ei hellitetä yhtään. Täysii loppuun asti! Neljännen laskun sain ajaakin aika rauhassa ja keskittyä ajolinjoihin. Käsittämättömän hauskaa hommaa toi lugeilu. Ois hiton komeeta kisailua hyvässä kaveriporukassa!

Tihkusade alkaa muuttumaan ihan oikeeksi sateeksi ja nälkä taas alkaa kiusaamaan eli täytyypä ottaa gondolihissi takaisin alas. Loppuilta meneekin sen verran sateisena, että thai takeawayt hostellille ja American Dadia telkkarista.

Aamu ei näytä sen paremmalta ja nähtävästi täytyy penätä rahat takaisin kun eipä taida päästä koneestä tippuilemaan. Ei tällä kertaa nähtävästi. Suurin osa Rotoruan aktiviteeteista on ulkoilupainotteisia ja kylpylähengailu ei niin nappaa joten otanpa bussikyydin Aucklandiin, missä ois 2 yötä jäljellä ennen lentoa Sydneyyn. Typerä homma Uuden Seelannin bussiverkostossa on se, että busseja kulkee kaupunkien välillä vain 1 per päivä! Eli ajan suhteen ei päässy vaikuttamaan joten pari tuntia oli aikaa tapettavana ennen kyytiä. Rotorua oli kyl sen verran mahtava paikka, että ois voinut jopa tehdä poikkeuksen ja ostaa turistipaidan, mutta XL-koko oli ainut laatuansa tarjolla. Turistikauppa soittaa Rasmusta, hah. Muut paidat oli rumia, mutta päädyin ostamaan jonkun Uusi-Seelantilähtoisen palapelin sen sijaan. Tantrix on pelin nimi ja kinkkinen on homman laatu!

Ei se NZ ja varsinkaan pohjoissaari ny isolta näytä kartalla, mutta 5 tuntia siinä kuitenkin joutu bussissa istuilemaan. Eli klo 21:n jälkeen kaupungissa ja majoituksen etsintään. Yllättäen YHA:t oli täynnä, joten tarvi lähteä muualle. Päädyin sitten johonkin nimettömän oloiseen hostelliin keskustassa. Yllättäen samassa huoneessa asui peräti kolme intialaista digiopiskelijaa! Digi-ihmisillähän on tunnetusti tietokoneet jatkuvasti auki joten sanomattakin selvää ettei huoneessa tarvittu erillistä lämmitystä, hahah! Pojat on asuneet hostellissa koko opiskelun ajan, tähän asti jopa 9 kuukautta.

Seuraava päivä oli tietenkin aurinkoinen, ei pilviä missään! Veneretki Aucklandin alueen uusimmalle tulivuorelle. Rangitoto nousi raivoten meren pohjasta n.600 vuotta sitten. Oli varmasti aikamoinen spektaakkeli. Maan kuori on Uuden Seelannin paikkeilla hyvinkin ohut eli mahdollisia tulivuoria on Aucklandin alueella joka paikassa ja onkin vain ajan kysymys millon laava virtaa kaduilla!

Muutaman tunnin patikointi nukkuvalla tulivuorella ja sen laavaluolissa sekä venekyyti takaisin Aucklandin satamaan. Bongasimpa Dodge Viperin, mikä on aina ilahduttava näkö- ja kuuloaistimus. Ilta Sky Tower -näköalatornissa kun aurinko jatkaa matkaansa toiselle puolelle maapalloa. Seuraava päivä menikin kyytejä odotellessa, kyydissä istumalla ja Sydneyn bussilipputoimiston sulkeutumista juuri minuutteja ennen kun ehdin koneesta ulos ja keskustaan. Noh, löysin bussin, ostin lipun kuskilta ja pääsimpä kuitenkin bussilla Canberraan vielä samana päivänä. Yö kalliissa Sydneyhostellissa ei oiskaan oikein kiinnostanut enää siinä vaiheessa.

Vähän tuntui, että jäi retki kesken. Viikko ei mitenkään riitä Uuden Seelannin kokemiseen, mutta hyvät fiilikset jäi vaikka ei ihan kaikkea aiottua päässyt tekemäänkään. Nyt takaisin digihommiin. Koneet oli tietenkin rendanneet kuvat valmiiksi ja nyt pääsee sitten videoeditoinnin kimppuun. Eipä kauaa niin animaatio on hyvinkin valmis!

Kuveja: http://www.facebook.com/media/set/fbx/?set=a.10150167711819055.305539.702949054&l=724a35cf53