Kritiikkiviikko on selkeesti takana nyt. Fotot ja 3d tuli siis näytettyä jo maanantaina. Torstaina näytin pääaineen parissa väsätyn animaticin. Paikalla oli kaikki digikakkoset, pari opettajajamppaa, photomediakakkoset ja 2 edustajaa Australian kansallismuseosta, kenelle tämä kyseinen projekti siis tehtiin. Iso kritiikkitilaisuus. Erona Suomessa koettuihin kritiikkitilaisuuksiin, missä Arto puhuu tai Vepe vähän enemmän, niin täälä vertaisopiskelijat heittelee ideoita ja ehdotuksia hyvinkin spontaanisti. Jotenkin ainakin muistuu mieleen, että suomalaisissa kritiikkitilaisuuksissa jengi vaan istuu hiljaa. Pitäis vissiin vinkkien perusteella vähän vielä työstää mun animaticcia. Eihän se täysin valmis ole, tiedän sen itsekin. Ei vaan nappais äheltää sen parissa enää. Muistin näet tossa aiemmin kun olin sitä työstämässä, että animaation tekeminen on ärsyttävää hommaa. Itse animointi on kivaa, mutta kun ensin pitäis piirtää kaikki materiaali ja kuvallisen osuuden lisäksi pitäisi ne äänetkin saada tehtyä!

Tänään oli vuorostaan photomediaihmisten kritiikki samasta projektista. Projektin aiheena on siis Australian Journeys, mikä on kans pysyvä näyttely Australian National Museumissa. Itsehän en osais ees kuvitella tekeväni jotain teosta pelkästään valokuvaamalla ni siinä mielessä meidän digi-ihmisten homma, tai ainakin sen määrittäminen, on helpomman tuntunen. Valokuvien analysoinnin yrittäminen ja sanoman keksiminen ei muutenkaan ole mun mieleen.

Vaikka tällä viikolla onkin ollu kaikkea tollasta esittämistä ni aika kivuton viikko oli kuitenkin. Muillahan on samaan aikaan koeviikko menossa ja noi businessihmiset, tieteilijäopiskelijat ja muut sellaset on kirjotellu esseitä ja vastannu koekyssäreihin pitkin viikkoa ihan hädässä. Onneks digit ei opiskele sanan varsinaisessa merkityksessä. Mitä se nyt sitten tarkottaakaan.