Hieman yhteenvetoa Australiasta.

Beach-kulttuurista huomiota heratti mm. se, etta rannalle tullaan viikonloppuna sankoin joukoin ja kaikki pystyttavat jonkinlaisen teltan, jota ei ihan hetkessa kasata. Ja tavaraa muutenkin paljon. Sydneyn Bondi-rannalla ei tallaista ilmiota ollut, mutta se ei olekaan tyypillinen perheranta. Bondi-rannalle kun tullaan enemman esittelemaan treenattua kroppaa, joko paikallaan seisomisen, rannalla makaamisen tai lenkkeilyn merkeissa. Bondin rantakaduilla taas naki melkoisesti turisteja, jotka olivat melko pahasti palaneet...

Yritimme myos katsoa olisiko katumuodissa nahtavissa jotakin tulevaa trendia esim. seuraavaksi kesaksi Suomeen. Mitaan kovin merkittavaa tai erilaista ei pistanyt silmaan miesten partoja ja koirien lukumaaraa lukuunottamatta. Eli monella miehella oli paksu parta, joka ulottui leuan reunasta toiseen. TODELLA rumia.. Sydneylaiset, etenkin Bondin alueella, pitavat koirista ja lahes joka toinen sellaista ulkoiluttikin, eika vaan yhta vaan lahes kaikilla oli KAKSI samanlaista (usein kylla erivarista) koiraa. Sanna suunnittelee silti vain yhden koiran hankkimista..

Autolla matkattaessa huomiota kiinnitti myos se, etta Australiassa, kuten Uudessa Seelannissakin huoltoasemat ovat kaikki ihan rehellisia huoltoasemia, eika mitaan viihdekeskuksia, kuten Suomessa. Tienvarsilla ei myoskaan ollut lahes ollenkaan mainoksia tulevista kaupoista tai huoltoasemista, vaan jos jotain oli niin virallinen kyltti, jos bensatankin kuva, eika esim. mainintaa huoltoaseman merkista. Huoltoasemat olivat myos kaikki semmoisia perinteisia asemia, joissa maksetaan bensa tiskilla, automaattiasemia emme nahneet yhtaan. Ei kovin katevaa..

Ehka koko reissun tahan mennessa parhain "ravintola"kokemus oli jossakin pikkupaikassa matkalla Merimbulaan (nimi jo kadonnut mielesta..). Pysahdyimme paikassa tankkaamassa, ostoksilla ja ajattelimme samalla syoda lounaan. Menimme baari/ravintolaan, jossa oli ihana terassi. Tarjoilijanainen (ainoa) ohjasi kylla meidat poytaan, mutta tilaukset piti menna tekemaan tiskile. Ja maksaa samalla. Tilasimme 2 cesar-salaattia ilman pekonia (seka Uudessa-seelannissa, etta Australiassa Cesar-salaattiin tulee seka pekonia etta muna, siis anjoviksen lisaksi). Kun salaattimme hieman pitkahkon odotuksen jalkeen tulivat poytaan, niissa oli aika runsaasti ihan pieneksi pilkottua pekonia. Kavimme huomauttamassa asiasta ja tarjoilijanainen pyysi meidat viemaan ne takaisin keittioon. Siis meidan piti ne vieda, han ei niita tullut hakemaan. Taman jalkeen tarjoilija alkoi riitelemaan keittion vaen kanssa siita, kumman vika tama oli (keittio oli ihan avoin, eli me kaikki kuulimme taman). Jonkin ajan kuluttua saimme yhden uuden salaatin (tarjoilija ei tassa kohtaa enaa katsonutkaan meihin pain, saatika sanonut ole hyva tms.). Kun toista salaattia ei alkanut kuulua, menimme salvittamaan asiaa. Tarjoilijanainen (jolla ei ehka ollut ihan teravimmat kynat penaalissa..) oli luullut, etta haluamme vain yhden uuden salaatin. Olimme toki siis maksaneet 2 ja palauttaneet molemmat keittioon.. Ja nalkakin alkoi olla.. Tassa kohtaa Sannalla jo hieman kiehahti ja ehka ne parhaimmat kaytostavat unohtui, mutta emme missaan vaiheessa olleet millaan lailla toykeita. Lopulta saimme kun saimmekin toisen salaatinkin, jalleen samalla kohtelulla. Siina paikassa ei ehka oltu koskaan kuultu, etta asiakas on aina oikeassa.. Pohdimme, kuinka monta kertaa jalkimmaiseen salaattiin oli sylkaisty tms.

Kirjoitamme tata nyt jalkikateen Santiagosta kasin ja olemme ERITTAIN tyytyvaisia ettemme ole enaa Australiassa! Seuraamme netista Australian tuhoisia maastopaloja.. Eika mikaan ihme, kylla siella niin kuumaa ja kuivaa oli. Pohdimme mahdollisia paloja jo ollessamme Wilsons promontoryssa (siis siella luonnonpuistossa, joka on oma niemensa ja sinne vie vain 1 autotie..). Siella oli jo tiukat tulenkayttorajoitukset, minkaanlaisia avotulia ei saanut kayttaa. Meillekin tultiin lahtoaamuna sanomaan, etta auton kaasulietta saa kylla kayttaa, mutta vain auton ovet kiinni.. Sinansa hyva, etta olivat tarkkoja asian suhteen. sen teki vain hieman hankalaksi se, etta itse leirinta-alueella (niin kuin monessa muussakaan paikassa Australiassa) ei ollut kunnollisia ret**** ttioita. Oli vain ulkona olevia kaasulla toimivia grillauspaikkoja, joissa oli siis vain parilataso. Tasolla kun ei oikein kattilan tai paistinpannun lammittaminen oikein onnistu. Mutta siis loppu hyvin kaikki hyvin. Tuli koettua Australian helle, selvittya siita ja paatya pois ennen maastopaloja.