¡Hola amigos!

Nyt ollaan sitten etela-amerikassa. Eilinen paiva oli hiukan pitka, lento lahti Sydneysta 10.45 paikallista aikaa, kesti valilaskuineen reilut 17 h ja taalla oltiin 12.45 paikallista aikaa, samana paivana... Edellisena iltana Sydneyssa hoidimme hostellin uloskirjautumisen jo illalla, kun 24h respa meni kiinni klo.5 aamulla (ja meilla lahto klo.7). Nea yritti samalla selvittaa kuinka kauan kestaa menna taksilla lentokentalle. Gregor (respan venalainen mies) alkoi paivittelemaan, miksemme olleet aikaisemmin kertoneet menevamme lentokentalle, koska shuttle-kuski saattoi jo nukkua. Sitten han kuitenkin sanoi, etta han ehka voisi soittaa kuskille, minka han sitten tekikin. Gregor sanoi monen anteeksipyynnon jalkeen shuttlekuskille puhelimessa, etta hanella olisi kaksi vip-tyttoa aamulla klo.7 odottamassa ja sulki puhelimen. Gregorin kanssa keskustelu oli aika lailla rautalangasta vaantamista, koska Gregorin englannissa oli hieman parantamisen varaa. Shuttle kuitenkin tuli tasmallisesti ja paasimme hyvin kentalle.

Kentalla pyysimme koneeseen ikkunapaikat, jossa istuisimme vain kahdestaan ja iloksemme sellaiset saimmekin. Kuitenkin lahtoportilla meilta mitaan kysymatta kateen lykattiin uudet maihinnousukortit uusilla paikoilla. Ei myoskaan saatu mitaan sen kummempia selityksia. Jouduimme keskelle kaytavapaikoille. Valilasku oli Aucklandissa Uudessa-seelannissa ja siella menimme suoraa paata vaatimaan uusia paikkoja tulevalle yli 10 h lennolle. Mies sanoi, ettei han voi asialle mitaan, mutta yrittaa parhaansa. Ja yllatys yllatys, saimme uudet ikkunapaikat. Mutta siitakaan huolimatta ei uni tullut silmaan, eli olimme perilla hyvin pirteina..

Kentalta otimme shuttlen/kimppataksin hotellille, joka ovelta ovelle maksoi 5.7e. Hotellin olimme varanneet etukateen netista Lonely Planetin perusteella, hinta 54e/yo. Kiva hotelli erittain hyvalla paikalla. Historiallinen rakennus, sisustus hieman 70-lukulaista. Ihanaa kun on oma kylpyhuone! Aamiainen sisaltyi hintaan. Ikkunasta nakyma parkkitaloon. Olimme etukateen varanneet 2 yota, mutta varasimme nyt 3 yota lisaa eli olemme koko Chilen ajan taalla Santiagossa ja teemme retkia taalta kasin.

Eiliselle emme olleet asettaneet muita tavoitteita kuin saada jotain syotavaa ja nostaa rahaa, seka lahettaa kotiin viestit etta olemme saapuneet perille turvallisesti. Kentalla kun jo totesimme, etta meidan kannykat ei taalla jalleen toimi. Hotellissa on onneksi ilmainen ja jopa suhteellisen nopea netti (siis ilmaiseksi netiksi). Suuntasimme ensimmaiseksi pankkiautomaatille, josta emme saaneet rahaa (ei ollut visa-automaatti). Kiertelimme hiukan ymparistoa, eika silmiin osunut visa-automaattia, joten paatimme palata hotellille katsomaan netista automaattien sijainteja. Nalka oli kuitenkin niin kova ja se yhdistettyna vasymykseen ei enaa pystynyt ajattelemaan jarkevasti, joten paatimme syoda. Menimme valitettavasti McDonald'siin, silla ajattelimme etta se ainakin hyvaksyy luottokortin ja lisaksi aivot eivat pystyneet ajattelemaan ruokalistaa espanjaksi.

Ruoan jalkeen ajatus kulki hieman kirkkaammin ja palasimme hotellin nettiin tarkistamaan niita VISAn hyvaksyvien automaattien sijainteja. Niitahan oli useita Santiagossa ja keskustassa ja viela silla kadulla, jolla olimme olleet. Palasimme takaisin ja heti kadunkulmassa oli VISA-automaatti, josta saatiin rahaa niin kuin pitikin. Taman jalkeen kaikki nakemamme automaatit ovat olleet myos VISAn hyvaksyvia, joten taisimme silloin ekalla kerralla osua kaupungin ainoalle ei-VISA-automaatille (kaikki automaatit samannimisia ja -laisia). Hetken viela kavelimme ja soimme jaatelot katsellen ihmisvilinaa, mutta sitten alkoi silmat painaa ja siirryimme nukkumaan hotelliin. Huone on melko lammin/kuuma. Ilmastointikin siella on, mutta se on oven vieressa eika ylety toiseen sankyyn asti. Lisaksi erittain kovaaaninen, Lampoon ollaan kuitenkin jo sen verran totuttu, etta nukkuminen sujuu.

Aamupala hotellilla oli jopa ihan syotava. Tarjolla paahtoleipaa, juustoa, leikkeletta, melonia, jogurttia, hilloa, makkara ja paistettua kananmunaa. Ostettiin kuitenkin tanaan kaupungilta viela myslin tapaista, jota voidaan lisata tuohon aamupalaan, kun me ei noita makkaroita yms. oikein tykata syoda. Aamupalan jalkeen suuntasimme jalan cerro Santa Luciaan, joka keskustassa sijaitseva puisto, joka alunperin rakennettu v.1875. Puisto oli lahinna erilaisia kivesta rakennettuja tasanteita ja pirusti portaita, jotka melko jyrkkia ja kapeita liukkaita ainakin meidan kayttamien lapsyjen kanssa kuljettuna. Sielta jatkoimme kavellen kohti Cerro San Cristobalia. Siella menimme ensin funicularilla eli eraanlaisella raiteita kulkevalla vaunulla ylospain eraanlaiselle tasanteelle, josta hyvat nakymat yli Santiagon. Taivas on taalla ollut kirkas, mutta smogin eli saasten olemassaolon huomaa maisemassa siita, etta aivan lahella olevat vuoret nakyvat juuri ja juuri saasteverhon lapi. Lisaksi saasteen olemassaolon huomaa nakyman lisaksi silmissa ja kurkussa tuntuvasta tunteesta . Tasanteelta paasi viela nousemaan portaita kappeliin ja huipulla olevalle Neitsyt Marian patsaalle (ks. kuva). Tasanteelta jatkoimme matkaa gondola-hissilla puiston pohjoispaahan. Gondola-hytit olivat todella pienia ja varsin tiiviita, mutta mahduimme, vaikka hikista olikin . Gondola-hissista paasi pois kahdelta 'pysakilta' ja nailla sitten hieman kiertelimme puistoa ja lopuksi palasimme samoilla kulkuneuvoilla takaisin.

Loppupaivan kuljeskelimme ympari kaupunkia ja kavimme ostamassa bussiliput huomisen Viña del Marin-reissulle ja ylihuomiselle Valparaison-reissulle. Nuo rantakaupunkit ehtisi kylla kayda lapi yhdessakin paivassa, mutta ajattelimme viettaa huomisen lahinna Viña del Marin rannalla. Santiagon kuumuudesta varoitettiin, mutta ei tama tunnu miltaan, kun on kokenut sen n.42-44 asteen Australian helteen. Taalla on varjoja ja niissa jopa viileaa ainakin meidan mittapuun mukaan

Huomaa kylla, etta lattari-maahan on saavuttu. Tahan mennessa ei meidan peraan paljon oo paita kaannelty, mutta taalla kylla saadaan huomiota senkin edesta. Viela ei ainakaan olla siihen arsyynnytty, lahinna huvittaa, silla takalaiset naiset ovat monesti paljon nayttavampia verrattuna meihin reissuvaatteissamme naama kiiltavana. Kaikesta huolimatta valilla taytyy varoittaa miehia, etteivat kavele tolppia pain, kun jaavat katsomaan meita, niin etta niska vaantyy Melkein alkaa itsekin uskoa nayttavansa ihan pirun hyvalta, joten voi olla etta kohta aletaan ladata tanne bikinikuvia...NOT!!