No niin, levanneena taas. Tultiin nettiin hieman suojaan kuumimmalta keskipaivan auringolta, mutta suurin osa netinkayton saldosta on jo kulunut VISA-kuittien tarkistukseen, mut katsotaan miten aika riittaa. Kuviakin kovin yritellaan laitella.

Eli Kiamassa suuntasimme heti aamulla rannalle hieman palvomaan aurinkoa ja suihkun jalkeen jatkoimme matkaa. Hieman taytyi huijata, kun check out-aika leirintaalueelta oli 11.30, milloin olimme vasta suuntaamassa suihkuun. Sanna siis meni suihkuun avaimella, jonka Nea sitten palautti ja ajoi auton leirintaalueen ulkopuolella olevalle parkkipaikalle ja suuntasi sitten suihkuun, jonka oven Sanna oli jattanut auki. Eika kukaan huomannut mitaan .

Kiamasta ajoimme siis edelleen Grand Pacific Drivea pitkin. Edelleen opasteet huonot, mutta oikealla tiella pysyttiin. Matkalla pysahdyimme viela kurkkaamaan isompaa 'blow holea', ihan kiva. Matkalla yllatti myos kova pissahata ja tiella toilet-kyltin nahtyamme kurvasimme heti sen osoittamaan suuntaan. Tie vei alas rannalle melko jyrkasti ja tien paassa pieni parkkipaikka, joka aivan taynna. Pysahdyimme keskelle tieta ja kavimme vuorotellen vessassa. Tarpeemme suoritettuamme aloimme miettia, etta mites sielta paasee silla pakullamme pois. Kun ns.auton kaantopaikkakin oli taynna autoja. Naytti silta, etta tien paassa kuitenkin olisi mahdollisesti tilaa kaantaa auto, joten paatimme kokeilla sita. No, eipa ollut. Saimme melko pian myos ensimmaisen sedan neuvomaan, kun yritimme pienessa tilassa kaantaa pakua. Aikamme yritimme sedan ohjeiden mukaan kaannella ja peruutella, mutta tila yksinkertaisesti liian pieni. Kun paikalle alkoi tulla jos jonkinlaista besserwisseria, niin paatimme luovuttaa ja peruuttaa pois samaa tieta kun olimme tulleet. Yksi jatka tuli lahes juosten paikalle, ja huusi, etta peruuttakaa, koska edessa oleva auto on hanen. Nea sitten yritti rauhoittaa kansaa sanoen et tilanne on hallinnassa ja rentoutukaa te vain. Ei vielakaan ymmarreta, miten niita jaksoi niin kiinnostaa. Toisaalta 2 naista matkailuautolla hameet paalla ei ehka vaikuta silta, et osattais hoitaa tilanne tyylilla...mut ulkonako voi pettaa. Se yks seta, joka ensimmaiseksi meita oli tullut neuvomaan, oli loppuun saakka sita mielta, et kaantaminen onnistuu, jos han paasisi ajamaan. NO, EI PAASSYT. Ei sita kukaan ois saanut siina tilassa kaantymaan, koska se vaan fysiikan lakien mukaan mahdotonta. Mutta, eihan sita tuollaiselle miehelle voi sanoa, et se on vaarassa, joten hymyiltiin vaan ja peruutettiin pois. Lopputuloksena tasta pienesta pysahdyksesta oli tyhja virtsarakko, mutta pirunmoinen hiki!

Grand Pacific Drive ei meita tehnyt meihin loppupaastakaan kovasti vaikutusta. Hieman ennen loppua sitten suunnattiin hieman sisamaahan pain ja kohti Blue Mountainsia. Sydneyn esikaupunkialueella (jonka lapi piti siis ajaa) matka eteni todella hitaasti. Nopeammin olisi mennyt maksullisia moottoriteita pitkin, mutta paatimme valtella niita, kun maksun suorittaminen ihan hankala prosessi (taalla kun ei ole niita maksupaikkoja siella tiella vaan maksu pitaa suorittaa netissa tai puhelimella tai jotain). Matkalla Katoombaan meidan piti pysahtya parilla nakoalapaikalla, josta olisi ollut nakyma Sydneyn kaupunkiin, mut ajettiin ilmeisesti niiden ohi. Kartat taalla siis edelleen melkoisen epaselvia ja opasteet viela epaselvempia, jos niita on. Matkalla pysahdyimme nakoalapaikalla, josta piti nahda jokin vesiputous (ei muista enaa nimea). Kalliota pitkin valui vahan vetta, jos katsoi tarkasti, eli ei tehnyt suurta vaikutusta tamakaan... Sen jalkeen katselimme viela maisemia Echo's Pointilta, josta nakyy mm. 3 siskoa (kivimuodostelma, joka kuvassakin). 3 siskolla naimme 3 tyttoa, jotka nayttivat ihan suomalaisilta. Ajattelimme olla ihan hiljaa ja kuunnella mita he juttelevat. Ja suomalaisiahan he olivatkin. Suomalaiseen tyyliin poistuimme paikalta vahin aanin paljastamatta olevamme myos suomesta. Suomalainenhan ei turhaa small talkia harrasta.. Echos pointille suunnatessa kaannos parkkipaikalle tuli hieman nopeasti, joten paadyimme parkkeeraamaan inva-paikalle (perustelimme sita silla, etta valilla pakumme tuntuu olevan muihin autoihin nahden invalidi - hidas ja liikuntarajoitteinen ja kellokin oli jo niin paljon etta paikalle ei ollut enaa montaakaan autoa)

Katoombassa leirintaalueella (Katoomba Falls caravan park, 32.80$/yo/2hlo) naimme enemman oikeita karavaanareita (eli liikkuvat paikasta toiseen, eivatka asu samalla leirintaalueella) kuin koko Australian matkan aikana yhteensa. Illalla suunnittelimme seuraavan paivan ohjelmaa ja aikataulua. Koska Uudessa Seelannissa auton palautus ja tavaroiden pakkaaminen sujuivat hyvin aikataulussa, niin emme taallakaan pakanneet mitaan etukateen. Ehka ois kannattanut talla kertaa...

Aamulla herasimme kellon soittoon ja reippaina suuntasimme lyhyelle patikoinnille. Leirintaalueen vieresta lahti reitti, jota pitkin kavelimme ensin 3 siskon luo, josta 'giant stairway'ta pitkin (ks.kuva portaista) alas laaksoon ja sita pitkin takaisin lahtopaikkaa kohti. Lopussa oli viela melkoisesti portaita, joita piti talla kertaa menna ylospain. Ja tassa vaiheessa alkoi jo olla melko lammin. Lopputuloksena 2,5 tunnin kavelysta oli 2 hyvin hikista ja punaista naista, joilla kova pissahata. Vessa oli onneksi lahella parkkipaikalla, mutta ei suihkua, joten auton ilmastointi sai kuivata hien.

Koska emme halunneet ajaa samaa tieta takaisin Sydneyyn, valitsimme 'ylatien', jossa piti myos olla hienoja nakymia sinisille vuorille. Maisemat kylla oli hienot, mutta matka myos eteni hitaammin koska oli aika paljon mutkia ja yla- ja alamakia. Jossain kohtaa tajusimme, etta tulee kiire saada auto ajoissa perille. Onneksi olimme edellisena iltana tehneet sen verran reilusti ruokaa, etta siita jai myos lounaaksi. Syotiin siis ajessa vuorotellen eika pahemmin pysahdelty matkalla. Ei siis pysahdytty matkalla elainpuistossa katsomassa koaloja ja kenguruita, kuten oli edellisena paivana suunniteltu. Jai siis koalat ja kengu ja ruu nakematta (paitsi naimme ehka pari pikku ruuta kuolleina tien vieressa ).

Jalleen matka Sydneyn esikaupunkialueella kohti lentokenttaa (jonka vieressa autonvuokrauspaikka oli) oli puuduttavan hidasta. Koko ajan liikennevaloja ja jonkin verran ruuhkaa myos. Meinasi kuskina toimivalla Sannalla muutamaan kertaan kaamit palaa.. Viela ennen auton palautusta piti pesta lounaskippo ja tankata auto. Minuutit olivat sen verran tiukilla, etta Nean alkaessa tankata Sanna juoksi sisaan huoltoaseman vessaan kippoa pesemaan. Vessan lavuaari oli kuitenkin tukossa (sielta sai kuitenki pesuveden), joten hetken kuluttua Sanna juoksi ulos kippo taynna vetta. Huoltoaseman mies vain katsoi ihmetellen peraan klyseista naytosta. Siina sitten huoltoaseman pihalla kippo tuli 'pestya' ja matka jatkui. Jalleen kartat pain pyllya, joten pari ylimaaraista mutkaa tuli tehtya ja olimme kuin olimmekin Britzin pihalla klo.16.07 (auto piti palauttaa klo.16 mennessa, paikka oli auki ad.16.30). Kaikki tavarat tosin olivat levallaan auton takaosassa. Ei muuta kuin akkia tavarat muovipusseihin ja pihalle (kts.kuva). Jatkettiin rinkan pakkausta sitten siina pihalla, yllattaen kaikki tavarat mahtui rinkkoihin ja reppuihin, eli talla kertaa ei tarvinnut jatkaa matkaa Kikke-tyyliin (tyylin tuntemattomille voidaan kertoa, etta se sisaltaa PALJON erikokoisia nyssakoita/pussukoita/kasseja ). Ja jalleen tuli hiki.

Australian liikennekulttuurista jai viela sanomatta muutamia juttuja. Olemme mielestamme lukeneet taalla liikenneohjeista, etta liikenneympyrassa vilkutetaan samaan tapaan kuin Suomessakin eli ympyrasta poistuttaessa. Kuitenkin lahes kaikki muut (kuin me..) vilkuttavat kaantyessaan sisaanpain ja lopettavat vilkuttamisen ympyrasta poistuessa. Suoraan ajaessa he eivat vilkuta lainkaan. Tata ei naisen logiikkakaan pysty ymmartamaan.. Toinen meita ihmetyttanyt asia on polkupyorakaistat moottoritiella. Me ei kylla uskallettaisi siella ajaa.. Ohituskaistat ovat taalla myos kummalliset. Ohituskaistan paattyessa paattyykin vasen kaista eli se 'alkuperainen' kaista. Eli ohitettavat joutuvat sulautumaan takaisin liikenteeseen ja vaistamaan ohittajia. Ei ymmarra.. Taalla tiukemmissa kurveissa on oma nopeusrajoitus (joka lukee nuolikyltin alla ihan km/h). Se taisi sittenkin olla se sama juttu Uudessa-seelannissa. Kun me ajattelimme numeron tarkoittavan mutkan kulmaa.. No, hyva tietaa ensi kertaa silmalla pitaen.

Britzista piti viela sanoa, etta niiden ohjeissa on kaikki tarkeimmat asiat kirjoitettu myos saksaksi. Siis turvallisuusohjeissa. Ovat varmaan oppineet sen kantapaan kautta. Saksalaisia kun on siis pirusti koko ajan joka paikassa. Uudessa-seelannissa luki myos auton nopeusmittarin paalla olevassa tarrassa 'links fahren'. Jep jep.. Toki taallakin liikennemerkeissa aina valilla muistutetaan, etta pitaa ajaa vasemmalla (kts.kuva). Uuden-seelannin Britzin ohjeissa neuvottiin tarkistamaan autosta oljy ja jaahdytysneste paivittain. Taidettiin muistaa tarkistaa ne kerran yli 10 paivan aikana.. Ja silloinkaan ei oltu ihan varmoja oljyn maarasta (koska TIKKU oli niin epaselva, meissa ei siis mitaan vikaa). Taalla ei mitaan neuvoja annettu (eika sita auton ohjekirjaa siis ollut mukana), mutta kuitenkin napparina tyttoina ajattelimme etta kuumuus on myos autolle rasitus. Joten jalleen kerran katsoimme konepellin alle. Konepellin alus oli hyvin pieni, koska auton 'nokka' oli niin lyhyt. Jaahdytysneste loydettiin, mutta oljytikusta ei hajuakaan. Hyvin paastiin kuitenkin 'maaliin' saakka.

Britzin pihalta matka jatkui taksilla tanne Bondi rannalle (olimme paattaneet, etta haluamme majoittua ennemmin tanne kuin keskustaan), sanoimme taksikuskille haluavamme jonnekin nettipaikkaan koska meilla ei ollut mitaan hajua majoituksesta. Taksikuskille vuorostaan ei ollut mitaan hajua mistaan nettipaikasta (eika han luonnollisestikaan edelleenkaan auttanut meita millaan lailla rinkan nostamisessa, mutta siihen olemme jo tottuneet..), joten etsimme sellaisen ihan itse Lonely planetista.

Majoituspaikka loytyi sitten ihan viereiselta kadulta. Hieman kalyinen Lamrock Lodge, venalaisten pyorittama hostelli. (Muistaaksemme 75$/yo/twin huone eli kerrossanky, yhteiset wc- ja peseytymistilat) Mutta hyvalla paikalla. Oli taivaallista vihdoin paasta suihkuun. Syomisen lisaksi emme juuri muuta jaksaneetkaan tehda.

Eilen kiertelimme Sydneyn keskustaa. Kaytiin katsomassa kaikki 'perusjutut'. Lohoiltiin myos hetken aikaa Botanic gardenissa. Illalla piti hoitaa pakollisia juttuja eli pesta vaatteita ennen E.Amerikkaan suuntaamista. Tanaan aamulla laitettiinkin 8 kg:n paketti meripostitse Suomeen. Tulee (toivottavasti) viim. 3 kk kuluttua. Nyt rinkoilla ehka jonkinlainen mahdollisuus painaa alle 20kg.. Tanaan ollaan myos hoidettu muita pakollisia ostoksia loppureissua silmalla pitaen. Kohta suunnataan biitsille. Katsottiin juuri, etta Santiagossa (jonne huomenna ihanan pitkalla lennolla suuntaamme) on myos n.30 astetta eli ei lampo onneksi viela tahan lopu. Olikohan meidan (etukateen varatussa) hotellissa ilmastointi..?

Nyt viela muutama kuva. Huomenna tosiaan matka jatkuu kohti E.Amerikkaa. Saa nahda miten naisenne maailmalla siella parjaa..