Joo, viini oli kylla kylmaa viimekertaisen blogin kirjoittamisen jalkeen, mut kun ei sita saanut auki!! Meilla on linkkuveitsi, jossa korkinavaaja. Se on sellainen pelkka korkkiruuvi, jotka on ennenkin tuottaneet vaikeuksia. Yritettiin kaupassa etsia kierrekorkkiviinia, mut ei loytynyt. No, eihan se muovinen korkki liikkunut mihinkaan vaikka kuinka revittiin sen korkkiruuvin kanssa! Kiukku tuli.

Ennen viinipullon avaamisongelmaa olimme todenneet, ettei meidan huoneemme tietokoneongelmaa ollut vielakaan korjattu, (mika siihen viinipullon avaamiseen johtikin, kun piti ottaa neuvoa-antavaa!). Ennen Uruguayn reissua kayttamassamme huoneessa ei toiminut siis netti eika TV alkuun ollenkaan, mutta apupoika korjasi ne. Ensin se neuvoi, etta meidan pitaa painaa on/off-nappainta kaukosaatimesta, kun kerrottiin ettei ne toimi. Sanottiin, etta naytapa ja sitten sekin tajusi, etta oli oikeastikin ongelma, eika me vaan oltu tyhmia... Poika puhuu muuten todella huonoa englantia. Kuitenkin, kun Nea puhui sille espanjaa, niin se aina alkoi puhumaan takaisin englantia, joten mekin sitten puhuttiin sille vaan englantia. No, nyt talla kertaa tassa nykyisessa huoneessamme ei toiminut tietokoneen hiiri. Apupoika tuli ja sai sen fiksattua, mut myohemmin huomattiin, etta se USB-asema ei toimi. Kerrottiin tasta USEASTI respan henkilokunnalle, jotka lupasivat valittaa tiedon apupojalle (Bell Boy). Mitaan ei kuitenkaan tapahtunut 2 paivaan.

Eli meilla oli eilen 2 ongelmaa: viinipullo ei auennut ja USB-aseman toimimattomuuden vuoksi ei pystytty sahlaamaan kuviemme kanssa, kun kerrankin ois huoneessa tietokone ja netti. Eipa muuta kuin respaan taas kerran kertomaan USB-ongelmasta ja pyytamaan lisaksi viinipullon avaajaa. Taas luvattiin et apupoika tulee ja kavi selville, et hotellissa on vain yksi pullonavaaja ja se on ravintolassa, josta sita ei saa vieda pois. Joten ei muuta kuin Sanna lahti viinipullon kanssa alas ravintolaan ja saapui takaisin huoneeseen avatun pullon kanssa, JESS! Kun oltiin yhdet lasilliset saatu juotua ja nalka senkun kasvoi, niin Nea soitti respaan ja kysyi et koska se apupoika tulee ja nyt sanottiin, et tulossa on. Kohta se tulikin, katseli ja kaanteli hetken "tietokonekonsolia" (taalla ei normaalia "tietokonehokotysta"), kunnes Nea naytti missa se USB-asema on. Sitten se poika alkoi selittamaan, etta tahan koloon laitetaan se tikku (oltiin annettu meidan tikku sille kokeilua varten), siis sen JALKEEN, kun Nea oli ensin nayttanyt sille, etta missa se on. Poika pitaa siis edelleen meita tyhmina.

Kun tikku ei toiminut, niin poika sanoi, etta teilla tosiaan on ongelma. Nea sanoi sitten suoraan, etta KYLLA ja me tiedetaan jonkin verran tietokoneista, joten me tiedetaan, etta meilla ongelma. Poika ei kyl varmaan ymmartanyt, kun Nea sanoi sen englanniksi. Tassa vaiheessa Sanna nauroi kippurassa pojan takana ja yritti olla nauramatta aaneen... Poika haki sitten oman tikun ja se yllattaen toimikin. Sanoi, etta meidan tikussa on vika eika meinannut uskoa, kun sanottiin, etta kamera ja tikkukin ovat toimineet kaikkialla muualla Etela-Amerikassa (lueteltiin sit viela maatkin). Tassa vaiheessa poika tajusi (vaikka oli koko ajan puhuttu englantia), et Nea taitaa osata vahan espanjaa ja selitti espanjaksi, et han asentaa huomenna (eli tanaan) ohjelman, jonka jalkeen meidan tikku toimii, mut kameraa taytyy kayttaa respan koneessa. Asia selva, me lahettiin syomaan!

No, eipa toiminut tanaankaan tuo tikku vaikka annettiin koko paiva pojalle aikaa. Kaytiin siis respan koneessa laittaas niita kuvia, joita sivuillamme uusia. Ollaan huomattu, ettei oikeen enaa jaksa ottaa kuvia. Toisaalta ei taalla niin kauheesti oo kuvattavaakaan. Eilen (26.3, torstai: 3kk reissua takana) oltiin koko paiva Palermossa puistossa palvomassa arskaa. Matkalla sinne nahtiin useita koiranulkoiluttajia. Rikkaammat siis palkkaa ihmisia, jotka sitten ulkoiluttavat heidan koiriaan. Parhaimmillaan nahtiin yhdella ulkoiluttajalla n.12 koiraa, jotka olivat viela isoja, vaatii taitoa. Suurimmaksi osaksi naytti silta, etta yhdella ulkoiluttajalla on aina keskenaan lahes samankokoisia koiria. Sitten ne vievat niita koirapuistoihin ja kiinnittavat hihnat yhteen ja aitaan kiinni. Aika kova haukunta, kun menee tuollaisen puiston ohi.

Palermoon mentiin metrolla ja puistoalueelle paastyamme loydettiinkin kiva puisto, jossa vessakin. Siella ei kuitenkaan saanut astua nurmikolle, joten meidan arskan palvonta alustoilla ei oikein onnistunut. Jatkettiin kauemmas ja loydettiin kiva ylamaki, mihin asettua. Valilla seurattiin ihmisia, jotka seisoivat autojensa vieressa paikallaan kauan. Aateltiin jo et ne on jotain agentteja yms. Mut ne lahti kun yks nainen tuli niiden autoon 2 lapsen kanssa. Paateltiin (rekkarista?), et ne tais olla diplomaatin perhetta ja ne kyttaajat vaan autonkuljettaja ja henkivartija yms. Me jo pelattiin, et jos me jotenkin haitataan jotain suurta operaatiota, kun maataan siina keskella nurmikkoa.. ;)

Hotelliin palattuamme mentiin testaamaan hotlan sauna ja allasosasto. Poreallas oli suht ok, mut se sauna, no, se oli sellainen lammin huone, jossa kiuas. Tulihan siella lopulta hiki, vaikka kuiva olikin. Loylya ei tietenkaan voinut heittaa. Kokeiltiin myos sita skottilaista suihkua, mut ei oikein miellyttanyt.

Tanaan (perjantai, 27.3) ollaan yritetty shoppailla. Ihan siis tavallisissa kaupoissa, joissa myydaan tavaraa, jota saa Suomestakin, mut onnistuttiin silti hieman kuluttaa rahaa. Luottokorttia kaytettaessa taalla kysytaan kaupassa henkilotodistus. Passin kopio kelpasi muuten, mutta viimeisessa kaupassa (iso tavaratalo) vaadittiin alkuperainen (kyseessa ei siis ollut mitenkaan isot ostokset). Mentiin tien toisella puolella olevalle pankkiautomaatille ja nostettiin silla VISAlla rahaa ja mentiin takaisin kauppaan maksamaan kateisella, jolloin Sannan kassalla ei yllattaen ollut vaihtorahaa, mut sit olikin kun oikein etittiin. Vaihtorahan suhteen naa haluaa myos valita, et jos antaa likaisen setelin, niin ne pyytaa oisko puhtaampaa. Ei ME sita olla likastettu, ihan kaypaa rahaa se on! Pitaisko kaikkien turistien siis vieda ne likaiset setelit kotiin, jotta ne poistuis markkinoilta (Suomessa sen taitaa hoitaa viranomaiset...)? Korttia kayttaessa, taalla vaaditaan PIN-numeron lisaksi viela allekirjoitus (kuten Australiassa ja Uudessa-Seelannissakin). VISAa rahannostoon kayttaessa haluaisi palvelumaksujen yms. vuoksi nostaa mahd. paljon kerralla, jotta ei koko ajan pitaisi olla nostamassa. Taalla ei kuitenkaan saa automaatista ulos kuin 600 pesoa kerralla. Kone antaa kylla vaihtoehdoksi myos 700, mutta sita painaessa ilmoittaa, etta liian suuri summa (!?). Tuo on siis n. 120 € ja eihan se mihinkaan riita. Visalla voi kylla maksaa ravintoloissakin yms. mutta kun sita VISAa ei viitsisi kantaa koko ajan mukana turvallisuussyista (kuten ei sita alkuperaista passiakaan).

Muutenkin on alkanut tuo ravintoloissa syominen kyllastyttaa. Haluaisi kunnollista kotiruokaa!! Taalla kun aina se ruoan nimi ja listassa oleva kuvailu ruoasta on aina jotain muuta kuin todellisuus, eli se mita sitten lautasellesi saat. Vahaan aikaan ei halua nahda friteerattuja ruokia, ranskalaisia, raskaita kerma/voi-kastikkeita yms. Karjalanpiirakka (hyva sellainen) ja munavoi maistuisi. Valitettavasti hotellin aamupalaltakaan ei noita karjalanpiirakoita loydy, vaan munakokkelia kinkun kera ja pekonia. Kinkkua yms. taalla halutaan laittaa joka paikkaan. Puerto Iguazussa Nea tilasi kanaa riisilla ja kysyi viela, etta onko siina vain kanaa ja riisia, mika luvattiin. Yllatykseksi riisin seassa oli kinkun palasia. Ei sitten tullut mieleen sanoa, et haluaisin riisini ilman kinkkua!!!

Huomenna on siis matkamme viimeinen kokonainen paiva. Suunnitelmissa viela vahan palvoo arskaa... Ihan hullun nopeesti on 3 kk mennyt ja paljon ollaan nahty & koettu. Pikkaisen ikava jo Suomeenkin on, mut ei toihin (terkkuja vaan toihin ;) )...onneksi Suomessa viela muutama vapaapaiva ennen varsinaista arkeen paluuta.