On nyt sitten tullut toppailtya oikein kunnolla.. Ensimmaista kertaa koko reissun aikana (ajateltiin jo, etta selvitaan ilman suurempia kommelluksia. ) Mutta opimme, etta brasilialaiset ovat erittain mukavia ihmisia, sinne taytyy menna joskus (uudelleen..).

No joo, eilen 16.3 siis suunnattiin Asuncionista Ciudad del Esteen ja viela tanne Argentiinan puolelle, Puerto Iguazuun. Oltiin ihan tehty selvat suunnitelmat, luettu matkaopasta (valikommentti: Lonely Planetin South America on shoestring ON PERSEESTA!) ja niin edelleen. Bussi Asuncionista lahti klo.12 ja bussifirmasta sanottiin sen kestavan 4 tuntia, tosin matkaopas sanoi kestoksi 4-6.5 h. Hinta 55000 guorania (opittiin rahayksikon hintakin vihdoin, pirun vaikea oli laskea euroiksi, mutta tekee n.8€). Piti olla hyva bussiyhtio ja kai se maan mittakaavassa olikin. No oli se ihan ok, oli jopa ilmastointi! Saatiin etupenkit, mutta kyseessa ei ollutkaan 2-kerrosbussi, joten etupenkit tarkoitti kylla hieman enemman jalkatilaa mutta ei kunnollista ikkunaa lainkaan. Eli se niista Paraguayn maisemista.. Taalla kun on busseissa etuosa, jossa kuski istuu, erotettu ovellisella seinalla muusta bussista. Jalleen oli televisiot, joista etummaisin oli aivan Sannan paalla ja heilui koko matkan uhkaavasti.. Pari dubattua leffaa tuli taas katsottua..

Kun bussimatka oli jatkunut tunnin, tuli seta huutamaan kovaaanisesti, etta pitaa vaihtaa bussia, siina oli ilm.jotain vikaa (?). Telkkaria ei ainakaan oltu tahan mennessa katsottu lainkaan. Vaihdettiin sitten bussia ja tavaratkin nayttivat siirtyvan toiseen bussiin ( taas oli saatu vastinliput rinkoista, tosin turvatarkastusseta ei halunnut katsoa meidan pikkureppuja lainkaan..). Kun hieman menoa ihmettelimme, muodokas matkustajatati sanoi, etta tama on Paraguay.. Selva..

Seuraavalla bussilla matka sujuikin rattoisasti filmeja katsellen, me tosin nukuttiin lahes koko matka. Perilla oltiin vasta n.klo.17.30 eli 5.5h kuluttua. Lonely Planetin mukaan helpointa olisi ottaa taksi rajalle ja sielta sitten bussi eteenpain. Mainittakoon myos, etta meilla ei tassa kohtaa ollut enaa kuin 5000 paikallista rahaa (eli n.75 senttia..) ja 8 dollaria. Ei oltu ehka ajateltu ihan loppuun asti.. (tai siis jos jotain oli ajateltu, niin sita, etta voitaisiin nostaa sitten lisaa rahaa joko bussiasemalta tai rajalta - bussiasemalla ei ollut automaattia..) Juteltiin hieman taksikuskin kanssa (joka puhui todella epaselvaa espanjaa, Sannan mielesta ehka jotain muuta kielta..), joka ihmetteli meidan haluamme menna taksilla vain Paraguayn rajalle. Sanoimme ottavamme bussin sielta, mutta seta sanoi, ettei busseja enaa mene, vaan bussi taytyisi ottaa asemalta. Menimme juttelemaan neuvonnan tyton kanssa, joka sanoi, etta Puerto Iguazuun lahtee colectivo (eraanlainen paikallisbussi) laiturilta 13 ja hintakin oli aika edullinen. Koska matkan saattoi maksaa seka pesoilla (Argentiinan rahalla) tai Guaraneilla, paatimme vaihtaa vahaiset dollarimme pesoihin, niiden olisi siis pitanyt kyseiseen matkaan riittaa.

No, menimme laiturille nro.13, joka oli tyhja. Menimme takaisin tyton luo ja kysyimme, etta koska seuraava colectivo mahtaa lahtea. Tytto soitti johonkin ja sanoi, etta tanaan ei enaa lahde.. Tassa vaiheessa oli jo hieman hamaraa ja rivien valista voi varmaankin lukea, etta hieman vitutti. Paatimme kuitenkin luottaa Lonely Planetin ohjeisiin ja otettiin taksi rajalle. Matka maksoi lahes kaikki meidan rahat. Taksikuski viela taksissa sanoi, etta ainoa keino paasta viela tanaan Puerto Iguazuun olisi taksi. Kuski oli sen verran arsyttava ettei uskottu..

Hoidimme rajamuodollisuudet ja kysyttiin rajasedalta, etta onko pitka matka seuraavalle rajalle (luulimme kyseessa oleva Argentiinan rajan..). Seta sanoi, etta sinne kestaa 15 minuuttia kavellen, naytti sormilla kavelymerkkia ja hieman naureskeli. Taksikuski oli sanonut, etta Argentiinan rajalle on ainakin 30 km ja me tietysti totesimme, etta yrittihan se kuitenkin huijata.. Lonely Planetin mukaan heti rajan jalkeen lahtisi busseja Argentiinaan. Ei nakynyt.. Paatimme kavella sillan yli seuraavalle rajalle, vaikka olikin jo viela hiukan enemman hamaraa ja ajattelimme, ettei se ehka ole kovin jarkevaa.. Mutta muita vaihtoehtoja ei ollut nakyvilla ja liikennettakin oli melkoisesti. Tallustimme siis sillan yli seuraavalle rajalle (myohemmin Sanna muisti lukeneensa Lonely planetista, ettei sillan ylitys jalkaisin ole jarkevaa edes valosalla, koska turisteja on toistuvasti mukiloitu..).

Sillan toiselta puolen loysimme selkean raja-alueen ja tuiman oloinen seta ohjasi meidat makea ylos. Hieman ihmettelimme, ettemme oikein ymmartaneet hanenkaan puheestaan mitaan. No, asia selvisi pian, koska han puhui portugalia, koska kyseessa oli Brasilian raja!! Tallustimme edelleen eteenpain ja useampi ystavallisen oloinen virkailija tuli meita vastaan hetken pallisteltyamme. Piti taas tayttaa kaavakkeita ja he hieman auttoivat (olimme ehka sen nakoisia..). Yritimme selvittaa miten tasta jatkaisimme eteenpain, mutta se oli hieman hankalaa, kun me puolestamme emme puhu portugalia. Paikasta loytyi yksi poika (vielapa hyvanakoinen!!), joka puhui englantia ja hanet haettiin paikalle. Ja mainittakoon tassa kohtaa, etta rajalla ei ollut mitaan pankkiautomaattia tai muuta paikkaa mista olisi saanut rahaa (todella katevaa..). Ja oli aika hiki.. Poika yritti kaikkensa meita auttaakseen ja neuvoi ottamaan ensin bussin keskustaan ja sielta toisen bussin. Tassa kohtaa loimme viimeisetkin kortit peliin ja paljastimme ettei meilla ole yhtaan rahaa.. Varsinkaan brasilian (rahayksikosta ei tassa kohtaa mitaan hajua..). Poika oikein joutui kysymaan asiaa kahteen kertaan, kun ei ensimmaisella uskonut. Ja me hiukaset vaaleutta hohkaten myonsimme asian.. Poika sai hommattua meille bussiliput ensimmaiseen bussiin ja keskustassa (Foz do Iguazu) pitaisi olla automaatti (tosin oli jo hiukan kiire, kun se paikka oli menossa kiinni..).

No, eipa taas auttanut muu, kuin jatkaa taivalta. Rajan vieressa loysimme bussipysakin. Bussia odotellessa kuitenkin alkoi iskea epatoivo ja oli edelleen aika pimea ja kuuma ja vasy ja nalka.. Yritimme saada lennosta taksin, mutta kaikilla oli asiakas jo kyydissa. Paikalla porrasi mototakseja (siis moottoripyoratakseja), jotka ystavallisesti tarjosivat kyytia (heidan mielestaan ei ollut mikaan ongelma, etta me olisi kiivetty kyytiin yli 20 kg rinkat selassa ja pikkureput edessa.. - no problem..). He myos kertoivat, ettei ole kovin turvallista odottaa kyseisessa paikassa bussia. Sen olimme kylla itsekin jo tajunneet.. (hitto kun noi hymiot ei toimi..) Sanoimme, etta haluaisimme taksin ja samassa ohi ajoikin taksi. Yritimme heilua kuin hullut, mutta ei se pysahtynyt. Pojat hieman vihelsivat ja taksi peruutti takaisin.. Hetken neuvottelimme kuskin kanssa ja han lupasi heittaa meidat Argentiinan puolelle Puerto Iguazuun, hinta 50 pesoa. Matkalla sanoimme, etta voidaanko ajaa automaatin kautta, etta meilla ei ole yhtaan rahaa.. Sekin onnistui. :-) Nea sanoi jossain vaiheessa kuskisedalle, etta puhuuko han espanjaa tai englantia, johon han hiukan hymyili. Taisi puhua espanjaa koko ajan..

Matkalla ei kielimuurin vuoksi suuremmin puhuttu. Han kysyi mista olemme ja vastasimme etta Suomesta. Ajoimme hieman rajan nakoisen paikan ohi ja tuumasimme aaneen (suomeksi toki), etta onkohan tama nyt sitten se brasilian raja. Etta tarvitaankohan me maastapoistumisleima. Paikka oli kuitenkin niin aution nakoinen, etta ajattelimme, ettei se ollut.. Ja kuskikaan ei hiljentanyt. Jonkin ajan kuluttua saavuimme rajalle ja annoimme passit, kyseessa oli Argentiinan raja. :-) Tassakaan kohtaa ei iso pyora koko pitkan paivan jalkeen liikahtanut ja matka jatkui.. Istuimme lahinna helpotuksen valtaamina takapenkilla. Muutaman tienkyselyn jalkeen loysimme pankkiautomaatille ja saimme kuin saimmekin rahaa.

Sitten yritimme neuvoa kuskia hostellille, mutta kun han kerran oli brasilialainen, oli paikat hieman vieraat. Han veikin meidat paikalliselle taksiasemalle ja vaihdoimme kyytia. Han ei myoskaan saanut ajaa Argentiinan puolella ilmeisesti muuta kuin keskustaan. Ajoimme ensin toiseen hostelliin, jonka olimme katsoneet Lonely Planetista, mutta siella ei ollut kuin dormeja ja siihen emme kyseisessa vasymyksessa pystyneet. Olimme matkalla nahneet hotellin, jossa Sanna ja Maija olivat olleet matkallaan (tajusimme hieman ennen tanne tuloa, etta voisimme lukea heidankin blogiaan vinkkien valossa..). Menimme sinne ja huone loytyi. Jopa hienoin, jossa olemme tahan mennessa olleet. Hotel Carmen, hinta 190pesoa/yo (38€) sisaltaen aamupalan ja illallisen. Ihan ok uima-allaskin pihalla.

Illallisen ja suihkun jalkeen aloimme hieman miettia asioita ja selata passia. Meilla siis oli vain Brasilian tuloleimat, ei poistumisleimaa. Olimme tuhanteen kertaan kylla lukeneet, etta aina pitaa pitaa huolta, etta leimat ja paperit on kunnossa, mutta.. Aina ei vain voi onnistua, ei vaikka muuten onkin taydellinen. ;-) Ajattelimme nukkua yon yli..

Aamulla paatimme, etta asia pitaa hoitaa. Ja vaikka Brasilialaisista jaikin meille todella positiivinen kuva, paatimme jattaa katsomatta putoukset Brasilian puolelta. Sen verran hankalaa oli tahan saakka.. Kysyimme hotellin respasta mita meidan pitaisi tehda ja han sanoi, etta menna rajalle ja selittaa tilanne. Koska muuten myohemmin voi tulla sakkoja. Ei siis kuin tuumasta toimeen..

Menimme paikallisbussilla (1.5 pesoa/naama) keskustaan ja taas neuvottelemaan taksisetien kanssa. Hinta Argentiinan rajalle oli 12 pesoa ja Brasilian 40!! Matkaa ei ole kovinkaan paljoa enempaa, mutta kyseessa kansainvalinen keikka. Ensin menopaluun hinnaksi tuli 80 pesoa, mutta hetken kuluttua hinta oli 50 pesoa. Ja koska taalla on periaatteessa kiinteat hinnat, tyydyimme tahan.

Saimme siis Argentiinasta poistumisleimat. Brasilian rajalla kuski ajoi ilman mitaan kyselyita portista toiselle puolelle, kaansi siella ympari ja toisesta portista takaisin. Talla portilla oli sitten tati, joka laittoi meille ne paljon kaivatut poistumisleimat. Sitten vaan uudelleen Argentiinan tulliin ja taas uudet Argentiinan leimat. Ja homma hoidettu..

Kavimme ostamassa bussiliput Buenos Airesiin ylihuomiselle 19.3. Loppupaivan makasimmekin vain uima-altaalla ja toivuimme edellispaivan rasituksesta.. Huomenna suuntaamme itse putouksille, ainakin nain olemme suunnitelleet, saas taas nahra..