Sailing!

Olin viikonloppuna purjehtimassa ja muistin taas kuinka kivaa se voikaan olla! Oli jo pitkään pitänyt osallistua QUT:n purjehdusseuran (Marrikalan) reissuille, mutta aina tuntui olevan jotain muuta puuhaa. Koska lukukausi lähestyy loppuaan päätin osallistua tälle reissulle, vaikka maanantaiaamuna pitikin suorittaa Australian Society andCulture kurssin tentti. Ei siinä muuta kuin lauantai-aamuna aikaisin hereille, kamat autoon ja suunta kohti Cootharaba-järveä. Useimmiten reissut suuntautuvat rannikolle, mutta tällä kertaa päästiin purjehtimaan kotoisasti makeassa vedessä. Huomionarvoinen seikka järvestä on, että sen keskisyvyys on 1,5 metriä, joten lähes joka kohtaa järvessä pystyi kävelemään. Turvallista purjehdusta!

Ah, oli mahtavaa olla taas vesillä! Marrikalalla on muutama pienempi vene, jotka kulkevat näppärästi trailerilla minne tahansa reissu suuntautuukaan. Tällä kertaa mukana oli kaksi katamaraania (kahden hengen purjehdittavia) sekä yksirunkoinen Tasar. En ollut aikaisemmin kokeillut katamaraania, joten odotin sillä purjehdusta sitäkin enemmän. Enkä ollenkaan turhaan. Mahtava peli, niin nopea ja ketterä. Erityisen hubaa, kun laittaa valjaat päälle ja pääsee roikkumaan reippaasti veneen ulkopuolella. Auringonlasku toi purjehdukseen vielä oman fiiliksensä. Jos saan muilta matkalaisilta kuvia, niin laitan tänne. Nyt teidän täytyy vain luottaa sanaani, että oli todella kaunista :)!

Sunnuntaina lisää purjehdusta ja hitunen itsensä polttamista. Illalla veneet traileriin ja suunta takaisin Brisbaneen. Matkalla kuulin the Who:n Eminence Front biisiin ja ihastuin välittömästi. Ihan mahtava road trip-biisi! Illalla kotiin päästyäni kova aikomus oli lukea seuraavan aamun tenttiin, mutta otettuani kupin kahvia kasvoi väsymys liian suureksi ja päätin ottaa pienet torkut. Pienet torkut eivät jäänet kyseisen yön ainoiksi vaan lopulta lähes koko yö tuli nukuttua. Aamulla pieni kertaus ja tenttiin, joka meni yllättävän hyvin. Outoa tosin tentissä vastata kysymyksenasetteluun "Do you agree", mutta nyt on yksi neljästä tentistä takana ja Australian Society & Culture kokonaan suoritettu! Loma lähestyy!

Harkkatöitä tehdessä ja tenttiin lukiessa on aina lupa herkutella, joten nyt kun opiskelu hetkellisesti taukosi (seuraava tentti viikon päästä), päätin terveellistää ruokavaliotani. Lounas koostuikin tänään lähinnä hedelmistä katsoessani baristojen mestaruuskilpailua Queen Streetillä (pääostoskatu). Harvinaisen tylsä kilpailu, sillä ainoa mitä näki, oli pari heppua tiskin takana häärimässä. No, ainakin selostaja yritti parhaansa tehdäkseen tapahtumasta suuren urheilujuhlan.

Kävin tänään pitkästä aikaa uimassa. On pitänyt sitäkin harrastaa ahkerammin, mutta myös se on vähän jäänyt. Sitäkin mukavampaa se kuitenkin oli! Valitsin sattumalta myös hyvän uintiajan, altaalla oli lisäkseni kolme muuta ihmistä, joten ihan rauhassa sai pulikoida. Eikä yhtään hassumpaa uida ulkoaltaassa Auringon paistaessa :).

Neula ja lanka kombinaatiota olen tainnut viimeksi kunnolla käyttää kolmannella luokalla (pois lukien muutaman haalarimerkin ompelu), joten farkun revenneen taskun korjaaminen oli pienimuotoinen operaatio. Onneksi mestari näytti mallia, vaikka tämä padawan ei mikään luonnonlahjakkuus ollutkaan. Tasku on korjattu, katsotaan kuinka kauan avaimet pysyvät sisällä.

Australiassa paikalliset syövät mukavan hiivaista Vegemiteä (käytännössä siis mustaa suolaista tahnaa), jota varsinkin paahtoleivän päälle laittavat. Alun shokin jälkeen päätin kokeilla, josko pääsisin sen makuun, ja se alkaa onnistua. Nykyään Vegemite on jo ihan hyvää. Vegemite + paahtoleipä on jo vähän nähty, joten päätin kokeilla sen yhdistämistä leipomiseen. Ensimmäinen googlettamani resepti oli lupaavan kuuloinen Vegemite & Cheese Scrolls, joten sillä mentiin. Lopputulos oli syötävää, eikä oikeastaan ollenkaan hassumpaa. Tein varmuudeksi myös tuttuja ja turvallisia porkkana-juusto-sämpylöitä, joten nyt piisaa syötävää. Ja hyvää oli. Juuri uunista otettu leipomus on parasta! Tähän syvälliseen viisauteen on hyvä lopettaa.