Road trip to Cairns (joka ei ikinä sinne asti johtanut :))

Hitusen jälkikäteen tulee tämä merkintä viimeisestä Australian reissusta, mutta kuten olen aikaisemminkin kliseisesti todennut, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Joten pitemmittä puheitta matkaan!

Ma 6.12 Brisbanesta pohjoiseen

Viimeiset puolitoista viikkoa Australiassa oli tarkoitus viettää roadtripin muodossa Cairnssiin Berndin uljaalla farmari fordilla. Reissu alkoi maanantaina hyvin sateisissa tunnelmissa. Koko päivän satoi ja ennustusten mukaan sateita piti olla koko seuraavan viikon koko osavaltiossa. Ei parhaimmat merkit reissulle, mutta päästyämme lopulta iltapäivällä matkaan loppui sade hetkiseksi ja pääsimme ihailemaan Glass House vuoria mystisessä pilviverhossa.

Illaksi leirintäalueelle ja auton takakonttiin puoliksi täytetyn ilmapatjan (ei ollut pumppua) päälle nukkumaan. Yön hikoilu ja patjan upottavuus muodostivat tehokkaan yhdistelmän, eikä liikkuminen oikein onnistunut. Muutamaan kertaan sitä heräsi tismalleen samasta asennosta, johon nukahti. No, saksalaista matkakumppania tämä ei tuntunut pahemmin häiritsevän, sen verran tasaisesti kuorsausta joka yö kuului.

Ti 7.12 Bundaberg

Aamulla ylös ja suunta pohjoiseen. Matkalla nähtiin kaunis Maryboroughin kaupunkin komeine Queenslandereineen (tolppien päälle pystytetty perinteinen talomalli), joita riitti myös kouluiksi asti. Iltapäivällä päästiin Bundabergiin, josta löytyi myös Australian kuuluisin rommitislaamo, jossa käytiin pyörähtämässä esittelykierroksella. Komeat tuoksut ja väkeviä tuotteita baarista, mutta matkamuistopuodista löytyi pelikorttien kerääjälle jotain, nimittäin vihastuttavaa. 15 dollaria aivan normaalista korttipakasta, jossa nyt vain sattui olemaan tehtaan logo. Jäi ostamatta.

Ke 8.12 Rockhampton

Keskiviikkona saavuttiin keskisen Queenslandin "pääkaupunkiin" Rockhamptoniin. Kaupungin läpi virtaava joki oli lähellä tulvimisen rajaa, mutta vielä pysyi aisoissa. Kaunis ja yllättävän historiallinen kaupunki.

Käppäilyä kaupungilla, kaffet ja matka jatkui pohjoiseen pienen maisemalenkin kautta, josta tämäkin kuva on otettu. Kapteeni Cookin kunniaksi pystytetty Singing Ship, joka tuulessa urkupilliensä kautta vihelteli.

To 9.12 Hiiltä ja Mackay

Australia tuottaa runsaasti hiiltä ja jotenkinhan se on saatava maailmanmarkkinoille. Ratkaisu on massiiviset hiiliterminaalit, joissa energiatekniikan opiskelijan oli päästävä käymään. Megalomaaninen kompleksi!

Loppupäivä selviteltiinkin sitten purjehdus- ja loppureissun kohtaloa. Halusimme tehdä purjehdusreissun Whitsundayn saaristossa, mutta jos tekisimme sen rauhassa, ei aikaa jäisi Cairnssissa pyörähtämiseen. Australian massiivisten etäisyyksien takia ajoa oli tullut jo tehtyä, eikä ollut järkeä lähteä ajamaan yötä myöten Cairnssiin, jos siellä olisi pystynyt viettämään vain muutaman tunnin. '

Päädyimme lopulta tekemään pidemmän kolmen päivän purjehdusreissun ja suuntamaan sen jälkeen takaisin etelään. Sopiva reissu Eureka II veneellä löytyi ylihuomisena starttaavaksi, joten jäi pari päivää aikaa tutustua ympäröivään seutuun. Mackayn lähistöllä oli Eugnellan kansallispuisto, jossa piti päästä vesinokkaeläimiä livenä tiirailemaan. Eihän sellaista tilaisuutta voinut jättää käyttämättä, joten saatuamme purjehduskurssin byrokratian hoidettua otimme suunnan Eugnellaan.

Ajomatka kansallispuistoon johti meidät jyrkästi nousevalle vuoristotielle, joka puolimatkan jälkeen oli täysin pilvessä/sumussa. Hiukan vaarallisen oloista ajoa, kun näkyvyys oli pitkilläkin vain pari metriä. Lopulta leirintäalue kuitenkin löytyi - jonne olisi pitänyt kävellä. Jäimme kuitenkin autoon nukkumaan, varsinkin kun juuri perille päästyämme sade yltyi.

Pe 10.12 Eugnella ja Airlie Beach

Aamu ei ehtinyt edes valjeta, kun viiden kieppeillä jotenkuten nukutun yön jälkeen kömmittiin ylös autosta ja toiveikkaasti tiirailemaan näkyisikö vesinokkaeläimiä - ja niitähän näkyi! Veikeitä veijareita (heh, mikä sanaleikki), mutta yllättävän pieniä. Suloisia yhtäkaikki kuitenkin! Eungnellan kansallispuistosta piti olla komia näköalat, mutta tällä kertaa näkyikin lähinnä sumua. Iltapäiväksi suunnaattiin takaisin Airliea Beachiin, josta purjehdusreissu seuraavana päivänä alkaisi. Iltapäivä meni rattoisasti netin ääressä, shoppaillessa tyylikkäät hatut ja aurinkolasit sekä ottamalla rannalla pienet torkut.

La 11.12 Sailing day 1

Hitusen myöhässä olleella bussilla veneelle, joka oli kyllä kunnon kaljuuna - nukkumapaikat 15 hengelle. Aurinko paistoi täydeltä terältä, vesi kimmelsi ja leppoisa tuuli purjeissa on kyllä mitä mainoin yhdistelmä. Sanoinkuvaamattoman hienoa purjehtia tuossa kauniissa Whitsundayn saaristossa. Päivään mahtui purjehduksen lisäksi snorklausta (kunnon Avara Luonto meininkiä) sekä kaunis Champagne beach.

Su 12.12 Sailing day 2

Päivä valkeni hitusen edellistä pilvisempänä, mutta maankuulu Whitehaven beach oli silti vaikuttava. Sisäinen geologini riemuitsi rannan yli 90 %:n silica-pitoisuudesta! Iltapäivällä saatiin sadettakin, mutta snorklausta se ei haitannut. Onneksi tuli oltua loppuun asti, sillä viimeisinä hetkinä bongattiin merikilpikonna, jonka tuohuja seuraillessa aika hurahti kuin siivillä. Maaginen otus!

Ma 13.12 Sailing day 3

Purjehduksen viimeisenä päivänä päästiin kokeilemaan laitesukellusta tutun snorklauksen lisäksi. Puuha oli yllättävän pelottavaa ja sai kovasti takoa päähänsä, että tämä on turvallista, tämä on turvallista, jottei olisi panikoinut. Jokin niin perustavanlaatuinen toiminto kuin hengittäminen muuttui veden alla ihan toisenlaiseksi, mutta kyllä siihenkin tottui. Yllättävän vähän merenalaista elämää pääsi tosin näkemään. Tuntui, että snorklatessa näki paljon enemmän. Hyvä kokemus se kuitenkin oli ja voitin pelkoni tuota puuhaa kohtaan, enkä panikoinut. Sukelluksen jälkeen jäin vielä hetkeksi snorklaamaan. Päätös kannatti ja bongasin riuttahain!

Iltapäivä kuluikin sitten palatessa Airlie Beachiin. Tuulta riitti ja vene liikkui purjeidensa voimalla komiasti. Näin turistina tuli tosin vain oleskeltua auringonpaisteessa kannella ja otettua viimeiset kunnon rusketukset.

Ti 14.12 Matkapäivä ja kilpikonnia

Tiistai meni pitkälti siirtyessä Airlia Beachilta kohti etelää. Kyllä autolla ajaminen vain on mukavaa puuhaa ja runsas viiden tunnin ajo meni kuin siivillä, ainakin kuskilla. Bundabergin lähistöllä jäätiin illaksi Mon Repos kansallispuistoon, jossa piti pimeän tultua päästä näkemään merikilpikonnia. Meidät sijoitettiin kansallispuistossa ryhmään 3, joten pääsisimme tiirailemaan kolmatta rannalle muniansa laskemaan saapuvaa kilpikonnaa. Kaksi ensimmäistä kilpparia saapuivat jo alkuillasta, mutta kolmatta saatiin odotella monta tuntia ja lopulta vasta yhdeltä päästiin suuntamaan taas etelään. Oli puuha tosin täysin odottamisen arvoista. On merikilpikonna vain iso ja arvokkaan oloinen epeli, etenkin läheltä tiirattuna!

Ke 15.12

Keskiviikoksi olin buukannut itselleni päivän reissun Fraser Islandille, maailman suurimmalle hiekkasaarelle. Bernd jäi rannikolle potemaan hiukan huonoa oloaan. Saari oli maaginen ja täynnä komeita paikkoja. Kuitenkin puolivälissä päivää kamerani ilmoitti muistikortin temppuilevan ja hetken kuluttua kameran ja muistikortin keskustelu päättyi siihen, että puhevälit katkesivat ja ainoa vaihtoehto oli formatoida kortti tai sulkea kamera. Mieleni kameralla maisemat muistiini tallentaen vietin loppupäivän tuolla hyvin hiekkaisella saarella. Kyllähän kaunis hiekkaranta on aina kaunis, mutta kun sitä rantaa vain jatkuu 75 mailia, niin on se vain entistä maagisempi!

To 16.12 Tuliaiset

Menomatkalla pohjoiseen skippasimme huonon sään takia matkaoppaamme suositteleman maisemareitin, joten otimme revannssin takaisin tulomatkalla - ja onneksi! Reitti oli mitä mainioin. Tie kiemurteli vuorenrinteitä pitkin ja maisemat kumpuileville kukkuloille ja horisontissa kimmeltävälle merelle olivat mahtavat. Kamerani ei yön aikana ollut ihmeellisesti korjaantunut, joten kuvat jäivät ottamatta.

Matkan varralta löytyi myös mukava Montvillen kylä, joka tuntui olevan täynnä mukavia pieniä puoteja. Tuliaiset ja lahjat tuli ostettua sopivasti lentoa edeltävänä päivänä (pohdittu asiaa kuitenkin oli paljon aikaisemminkin), mutta kyllä shoppailuun monta tuntia hurahtikin. Iltapäivällä saavuttiin sitten takaisin Brisbaneen sateen yltyessä.

Ihmeellisesti onnistuttiin sateet välttämään, sillä kokonaisuutena ilmat suosivat ällistyttävän hyvin. Kuultiin vain uutisia siitä, miten Bruce Highway (jota pitkin siis ajettiin) oli välillä poikki ja tulva ylsi joihinkin kaupunkeihinkin. Jopa Suomen radio (ainakin 28.12.2010) kertoi, miten Queenslandin tulvat yhä yltyivät. Viime hetket niillä alueilla nähtävästi käydä.

Ilta ja yö kuluikin rattoisasti laittaessa Australian elämää matkalaukkuun, reppuun ja läppärilaukkuun. Sinänsä helppoa pakkaamista, kun ei vaan voi ottaa kaikkea mukaan. Pakko heittää tavaraa roskiinkin, mikä minun hamstraajan luonteelleni on hyvin poikkeuksellista. Tuli huomattua, ettei sitä maallista mammonaa paljon ole, kun "koko elämä" mahtui yhteen matkalaukkuun, jonka tilasta puolet meni tuliaisille/joululahjoille. Tarkemmat reflektoinnit vaihdon syvällimmästä merkityksestä jonkin ajan kuluttua, kun on ehtinyt aisoita rauhassa pohdiskella.

Pe 17.12 Lähtö

Ennen iltapäivän lennon lähtöä oltiin sovittu kavereiden kanssa vielä viimeinen brunssi Brisbanen keskustaan. Haikeaa nähdä tuttuja "viimeistä" kertaa ja kävellä aurinkoisessa Brisbanessa, mutta eihän mikään jatku ikuisesti. Brunssin jälkeen lentokentälle ja viimeisten dollareiden tuhlaus matkamuisto bumerangiin.

Nähtävästi check-in-virkailija sääli pitkää poikaa, sillä ensimmäisellä lennolla jalkatilaa riitti hätäuloskäynnin edessä vaikka muille jakaa. Ei hassumpaa matkantekoa siinä elokuvia tiirata, kun ruokaa kannetaan sopivalla tahdilla nokan eteen. Ensimmäisellä lennolla pääsin Bangkokiin, josta seuraava lento lähti parin tunnin odottelun jälkeen Kööpenhaminaan. Ihan edellisen lennon veroinen paikka ei ollut, mutta sentään käytäväpaikka, niin sai jalat työnnettyä muiden kompasteltavaksi.

Köpikseen saavuttua oli maaginen hetki astua ulos koneesta ja hengittää niin pitkästä aikaa pakkasilmaa. Tähän kun yhdisti tullivirkailijoiden epäystävälliset katseet, niin tunsi kyllä saapuneensa omalle mantereelleen :). Viimeinen lento Helsinkiin lähti runsaan lumentulon takia myöhässä, mutta lähti sentään. Taas oli hyvä tuuri käynyt ja hätäuloskäynnin eteen pääsi taas istuutumaan.

Suomeen kone saapui lauantaina 17.12 ennen puoltapäivää ja siten oli vaihto Australiassa päätöksessään. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa kotiin :). Kuten blogiani lukevat ovat huomanneet, pidän kliseistä/sanonnoista, joten mikä olisikaan parempaa kuin lopettaa tämä kirjoitus yhteen sellaiseen: "Poissa hyvä, kotona paras!".