Tu-tu-tu-tu-Tulimaa,
eli espanjalaisittain Tierra del Fuego. Etela-Amerikan etelakarki oli ollut pitkaan Eetun unelmana, joten oli selvaa, etta taalla tultaisiin kaymaan ennen kulkusuunnan vaihtamista pohjoiseksi. Taalla ei olla ehditty viettaa kuin nelja paivaa, mutta mieleenpainuvia hetkia on silti riittanyt vaikka kuukaudelle: pingviineja, liftausta, merileijonia, kuoleva oljykaupunki, kokonainen sateenkaari seka kasintehty piippu.

Alkakoon tarina kronologisesti Punta Arenasista, Chilesta, jossa viimeista iltaa viettaessamme naimme taydellisen sateenkaaren (varmaan ensimmaista kertaa elamassani), jonka toinen paa katosi Tulimaahan. Aikas taydellinen enne.

Useimmat suuntaavat Tulimaahan hyppaamalla bussiin ja huristelemalla pohjoisen kautta salmen kapeasta kohdasta yli. Me ajattelimme tehda toisin. Punta Arenasista paasi suoraan lautalla Porveniriin, Tulimaahan, ja ajattelimme, etta "kuinka hankalaa voi olla paasta saaren toiselle laidalle". No, tuli todettua, etta se on hyvin hankalaa. Nahtavasti kenellekaan paikalliselle ei idea ollut tullut mieleen ja kyselyihimme vastattiin silmat ymmyrkaisina. Mutta vaikka emme kyytia eteenpain olisi saaneetkaan, olisi Porvenirin koukkaus ollut matkan arvoinen, silla fiilis lautalla ylittaessamme Magalhaesin salmea oli yksinkertaisesti maaginen!

Koska Porvenirista ei kuulemma mennyt yhtaan bussia, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin laittaa peukku pystyyn ja liftata. Nahtavasti kaksi isoa ja parrakasta miesta eivat ole autoilijoiden suosiossa, silla kyyti jai saamatta. Tosin ei kohtalomme jakanut ranskalaispariskuntakaan sen onnekkaampi liftaamisessa ollut. Pariskunnan kauniinmpi osapuoli tosin loysi meille yllattaen bussin, jolla paasisimme toiselle puolen saarta paatien varteen, josta voisimme sitten napata jatkokyydin maaranpaahamme Ushuaiaan. Fiilis oli loistava, kun lopultakin monen tunnin istuskelun jalkeen paasimme jatkamaan matkaamme.

Bussin avulla paasimme pienesta Porvenirin kkaupungista entista pienempaan Cerro Sombreroon. Paikka oli kuin elokuvasta, kuoleva oljykaupunki (nahtavasti toiminta loppunut 1995), ja nahtavyyksiin kuuluivat rapistuva urheiluhalli, suhteettoman iso elokuvateatteri ja shakkilauta, jonka nappuloina toimivat erilaiset oljynporausinstrumentit. Maisemat paikan ymparilla olivat kuin Amerikan keskilannesta.

Bussimme Ushuaiaan ei poikkeaisi kylassa, vaan ohittaisi jonkin kauemman risteyksen kautta paatimme saastaa ja menna telttailemaan risteyksen luokse. Koska matkaa oli noin 10 km, paatimme kokeilla liftausta uudemman kerran, ja talla kertaa heti ensimmainen tarppasi. Ystavallinen lapsiperhe heitti meidat risteykseen, jonne pystytimme teltan ja ihastelimme laskevaa arinkoa seka syttyvia tahtia. Maagista!

Aamulla saimme ihastella puolestaan nousevaa Aurinkoa ja odottaa bussia reilu 5 tuntia, mutta lopulta paasimme kyytiin. Oli ihana fiilis istahtaa bussiin ja saada vielapa aamukahvi! Ushuiaan saavuimme iltasella komeiden maisemien saattelemina ja menimme heti tayttamaan vatsamme, silla edellinen ateria oli yhden leivan sisaltanyt aamupala. Pihvi oli loistava, mutta koska siita ei nyt ole kuvaa, niin saatte tyytya kuvaan tamanpaivaisesta ateriasta, puolikkaasta kanasta, joka oli yhta loistavaa kuin pihvi!

Ushuaia, "End of the World", kuten kaupunki itse mainostaa, ei ihan sloganilleen parjannyt, silla salmen toisella puolella paistaa Chilen osuus Tulimaasta. Todella komea paikka siita huolimatta, kiva satama ja lumihuippuisia vuoria joka puolella. Tanne voisi hyvin tulla uudelleen. Ushuaiassa paasialliset aktiviteettimme syomisen lisaksi olivat risteily lahdella seka laheiseen jaatikkoon tutustuminen:

- Risteily oli ehdottomasti hintansa vaarti! Naimme paljon lintuja, mutta sitakin enemman merileijonia ja pingviineja :)!

- Jaatikko itsessaan oli aika vaatimaton, mutta nakymat kaupungille ja lahdelle olivat sita vastoin mahtavat. Otimme myos paljon tyylikkaita hyppykuvia! Loysin Ushuaiasta myos loistavan matkamuiston, kasintehdyn piipun, josta osoituksena alla oleva kuva:

Huomenna matka jatkuu aikaisella heraamisella ja paivan bussimatkalla pitkasta aikaa pohjoiseen, ensimmaisena etappinamme kuuluisa Periro Morenon jaatikko!