Torres del Paine
eli komeita maisemia, sadetta ja kylmaa ruokaa. Nama sanat kuvaavat parhaiten vaellustamma maagisessa Torres del Painen kansallispuistossa. Chilen ehka kuuluisin kansallispuisto pitaa sisallaan komeita graniittisia vuoria, jaatikoita, lukemattomia puroja seka tietenkin komeita maisemia. Tarkoituksemme oli vaeltaa legendaarinen "W"-reitti 4 paivassa, vaikka siihen normaalisti 5-6 paivaa varataankin. Jo saapuminen puistoon oikeuttaisi ensimmaiseen huomioon, eli komeisiin maisemiin. Niita nahtiin niin auringonpaisteessa kuin sateisessakin kelissa, vaikkakin enimmakseen jalkimmaisessa. Edellisen kappaleen loistavalla aasin sillalla toiseen huomioon, eli sateeseen. Ensimmainen paiva oli mukavan puolipilvinen ja saimme ihailla vuoria lahes koko komeudessaan, mutta tilanne muuttui ratkaisevasti toisena paivana. Tarkoituksenamme oli menna katsomaan auringonnousua nakoalapaikalle noin tunnin matkan paahan, mutta yolla alkanut sade muutti suunnitelmamme. Tama sade jatkuikin sitten lahes koko reissumme ajan, enemman tai vahemman rankkana. Jatkuva markyys ei ole mukavaa, varsinkaan kun Eetun rinkka paasti hiukan vetta lapi kastellen lahes kaiken mukana olevan. Omat vaelluskenkanikaan eivat sita maaraa vetta kestaneet, mutta tuli ainakin kavelyyn aanitehoste "lits-lits". Kolmas huomio, eli kylma ruoka selittyy silla, etta suomalaiseen menoon tottuneena kuvittelimme hyvin selviamme pelkalla pakilla, eli kypsentavamme ruokamme nuotiolla. No, ensimmaisessa yopaikassa selvisi, ettei koko puistossa saa tehda avotulta. Saimme onneksi ystavalliselta puistonvartijalta ret**** ttimen lainaan, niin saimme ensimmaisena iltana lamminta ruokaa. Muuten soimmekin sitten hiukan kylmempaa ruokaa ja erityisesti aamupuuro, siten etta hiutaleet olivat vain lionneet pakissa yon yli, oli mielenkiintoinen kokemus.

Kaiken kaikkiaan reissusta jai hyva maku suuhun, vaikka sateen ja ruokahuollon ongelmien takia muutaman mutkan oioimmekin. Ihan kaikkia legendaarisia paikkoja emme paasseet nakemaan, mutta vahintaankin riittavasti toinen toistaan komeampia maisemia tarttui seka kameran muistikorttiin etta muistoihin. Teimme tosin jotain, mita useimmat eivat, kavimme pulahtamassa sopivan hyisessa jarvessa :).

Tata reissua kuvaavat kuitenkin parhaiten kuvat, joten tassa niista viela muutama. Enjoy: