Kolmen tyyppista vetta, raunioita ja bussimatkoja,

siina lyhyt kuvaus Tulimaan jalkeisesta elostamme. Otsikko viittaa siis Perito Morenon jaatikkoon, Iguazun vesiputoksiin, Itaupun patoon, Trinidadin Jesuiitta-raunioihin seka pitkiin bussimatkoihimme, joiden yhteismatka lahentelee talla hetkella jo 250 tuntia.Lahdetaan talla kertaa purkamaan otsikkoa kaanteisessa jarjestyksessa, ennen paluuta kronologiseen kasittelyyn, ihan vain vaihtelun vuoksi.

Bussimatkat

Etela-Amerikassa paras matkustuskeino nopeuden ja hinta-laatusuhteen funktiona ovat bussit. Ei siis ihme, etta bussiliikenne on hyvin organisoitunutta ja napparaa. Matkustus on myos mukavaa: Lahes kaikissa pitkanmatkan busseissa jopa minulla on riittanyt hyvin jalkatilaa ja pienen ekstran maksamalla saa lahes vaakatasoon taipuvan penkin. Useimmat yhtiot tarjoavat myos ruokaa ja elokuvia, joskus jopa englanninkielisilla teksteilla.

Edellisen kappaleen faktojen perusteella ei varmaankaan tule ihmeena, etta bussissa on myos istuttu. Reittimme sisalsi rutkasti taitettavia kilometreja, joita on nyt kasassa yli 14000 ja bussissa istuttuja tunteja on myos kertynyt lahes 250, yli 10 vuorokautta siis bussissa. Ainakin maisemia on nahty! Tahan kohtaan olisi hyva laittaa kuva matkareitista, mutta sen ollessa mahdotonta, ottakaa kartta Etela-Amerikasta, lahtekaa Limasta, Perusta, menkaa Tulimaahan mantereen etelakarkeen ja sielta pohjoiseen Buenos Airesiin, Argentiinaan, koukaten ennen loppua Ciudad del Estessa, Paraguayssa. Aikamoinen lenkki eikos totta :).

Perito Morenon jaatikko

Missattuamme mahdollisuuden kunnon jaatikon nakemiseen Torres del Painen heikkojen saiden takia, paatimme tehda valipysahdyksen matkallamme pohjoiseen ja kayda kurkkaamassa Perito Morenon jaatikon. Kummallakaan meista ei oikein ollut karya mita odottaa, olimme vain kuulleet ja lukeneet, etta se on mahtava. Todellisuus oli tallakin kertaa tarua ihmeellisempi, silla jaatikko oli massiivinen, kaunis ja uskomaton. Sellaista kimpaletta jaata ei vain voi kuvitellakaan! Antaa kuvien puhua puolestaan:

Iguazun vesiputoukset

Matkattuamme Perito Morenon jalkeen bussilla lahes 50 tuntia melkein yhteen putkeen, saavuimme lopultakin Argentiinan koiliskarkeen ja Iguazun vesiputousten luokse. Eetun kaverit, kysyttaessa parhaista paikoista Etela-Amerikassa, olivat vastanneet top 2. olevan Uyunin suolatasanko ja Iguazun vesiputous. Uyuni oli todistetusti maaginen, joten toiveet olivat korkealla Iguazunkin suhteen, eivatko turhaan. Toinen toistaan kauniimpia ja komeampia vesiputouksia. On se veden pauhu vain mahtava, erityisesti kun seisoo aivan putouksen alareunalla ja tuntee pisaroiden tippuvan paalleen :).

Toinen huomion arvoinen asia Iguazulla oli elaimista ja erityisesti perhoset. Niita oli paljon, montaa erilaista tyyppia ja toinen toistaan kauniimpia. Niista oli myos helppo ottaa kuvia, kun hien mukana iholle kulkeutuneet suolot herattivat niissa pohjattoman ruokahalun.

Itaipun vesivoimala

Tiedossa oli, etta Etela-Amerikasta loytyy maailman nykyaan toiseksi suurin vesivoimala. Huomattuaan sen sijaitsevan aivan Iguazun vieressa, eivat kaksi teekkaria voineet vastustaa sen kutsua ja paattivat siten koukata Paraguayn puolelle pariksi paivaa - eivatka turhaan. Itaipun patoa ei voi oikein kuvailla kuin sanoilla massiivinen ja insinoorityon taidonnayte! Voimalalla on tehoa 14000 MW ja vuosituotanto huitelee jossain yli 90 TWh:ssa, joten helposti yksi pato tuottaisi koko Suomen sahkot.

Trinidadin Jesutiitta-rauniot

Loydettyamme itsemme vastoin odotuksiamme Paraguaysta, oli aika kaivaa Lonely Planet -matkaoppaamme esiin ja katsoa, loytyisiko lahialueilta jotain muuta kaymisen arvoista paikkaa, ennenkuin suuntaisimme takaisin Buenos Airesiin. Koimme hyvin positiivisen yllatyksen luettuamme, etta aivan aiotun matkareittimme varrella sijaitsisi yksi Paraguayn hienoimmista raunioista, nimittain Trinidadin Jesuiitta-lahetysaseman rauniot.

Rauniot olivat hienot, mutta karsivat selkeasti aikaisempien paivien wow-elamyksista ja kunnollisen tiedon puutteesta. Hiukan Jesuiittojen historiaa nyt googlanneena ymmartaa hyvin, miksi rauniot ovat Unescon maailmanperintokohde, mutta itse nahtavyytena ne eivat taman reissun top 5:seen kylla paasseet. Lahinna tama johtui siita, ettei raunioista saanut juuri mitaan infoa eika paikalla ollut museota tai vierailijakeskusta. Paasymaksu oli myos viisinkertaistunut opaskirjan tiedoista, huikeaan 5 euroon. Varmasti muutaman vuoden kuluttua paikasta saa enemman irti, silla ainakin jonkinmoinen vierailijakeskus naytti olevan rakenteilla, mutta silti ehdottomasti kaymisen arvoinen paikka nykyisellaankin.

Nyt

Matkattuamme reilun viikon kovalla tahdilla, yovyttyamme monta yota bussissa ja nahtyamme hienon kohteen per paiva, on nyt aika ottaa iisisti. Reissun taman vaiheen loppu kuluukin Argentiinan paakaupungissa Buenos Airesissa rentoutuen ja nauttien hyvasta viinista, tayttavista pihveista ja suurkaupungin sykkeesta!