Haitin jälkeen jatkoin matkaa Santiagosta kohti Puerto Plataa, josta olin saanut sohvakutsun. Lyhyen bussimatkan jälkeen saavuin perille ja bussiasemalta suhailin moottoripyörän kyydissä kamojen kanssa Costambarin alueelle, jossa asuu paljon turisteja, jenkkejä ja kanukkeja talvea paossa. Yövyinkin 56-vuotiaan jenkkiäijän isossa talossa. Tultiin todella hyvin juttuun ja oli mukavat 5 päivää Costambarissa. Mitään ihmeellistä ei tullut tehtyä, rantachillailua ja kaupungilla käytiin pyörähtämässä yksi päivä. Oli hauskaa kontrastia katsella rantapäivän ja biitsinpelailun jälkeen curlingia ja lumilautailua telkkarista. Dwight oli kova tarinankertoja, joka oli tehnyt lukuisia töitä ja nyt nauttii elämästä paikallisten naisten kanssa Dommareissa.

Costambarista jatkoin Cabareteen hengailemaan rannalle pariksi päiväksi ja katselemaan kitesurffareita ja muita tyyppejä. Cabarete oli myös aika turistinen paikka, pari yötä täällä riitti mainiosti. Cabaretessa oli myös Dommareiden ainoat hostelliyöt, "linnassa" tosin. Samassa hostellissa tuli törmättyä myös reissun ensimmäisiin suomalaisiin (Costambarin rannalla oli myös pariskunta, mutta ei tullut mentyä juttelemaan heidän kanssaan.)

Täältä jatkoin pääkaupunkiin Santo Domingoon, jossa tapasin seuraavan hostin, joka asui Punta Canan lähistöllä Bavarossa Dommareiden itäosissa. Maanantai-iltapäivänä käytiin katselemassa vanhan kaupungin hienoja katuja ja iltapäivällä napattiin bussi kohti itää. Muutaman tunnin bussimatkan jälkeen saavuttiin mestoille. Täällä tuli vietettyä 4 kokonaista päivää, mutta olin aika laiska. Käytiin rannalla ja yhtenä päivänä lainasin skootteria ja suhailin sillä rannalle. Kämppä oli melko "kaukana" kaikesta ja liikkuminen kohtuu hankalaa, joten tuli oltua aika laiska. Etenkin kun sattui pari pilvisempää ja sateista päivää. Mutta mukavaa chillailua :)

Lauantaina lähdin takaisin Santo Domingoon, jossa oli seuraava sohvatyyppi odottamassa, sillä sunnuntaina oli tarkoitus suunnata porukalla La Vegan karnevaaleille, jotka ovat Dommareiden tunnetuimmat. Meno oli jees ja porukkaa oli paljon, omaisuudesta piti pitää kyllä huolta. Ja takamusta sai varoa, sillä paikalliseen juhlaan kuuluu ihmisten mätkiminen "lehmänrakolla", joka todella sattuu kun tyypit pääsee huitasemaan sillä täysiä. En ihan ymmärrä, mitä hauskaa tässä on, mutta maassa maan tavalla kait...

Illalla mein kyyti lähti takaisin SD:oon, mutta päätettiin jäädä isoon iltakonserttiin, vaikka ei kyytiä ollut takaisin. Lompakko lähti myös kävelemään reisitaskusta jonkun näppärän taskuvarkaan matkaan, kun jonotettiin stadionille, mutta näiden juttujen takia en pidä suuria summia käteistä mukana, mutta silti ketutti suuresti. Konsertissa esiintyi pari paikallista pari bändiä ja Chino y Nacho tunnetuimpana ja meininki oli jees! Kotimatka olikin aika seikkailua, kun busseja ei enää mennyt. Näissä päin maailmaa liftareitakaan ei yleensä oteta kyytiin, etenkään keskellä yötä. Käveltiin bensa-asemalle, josta lopulta aamuneljältä eräät jannut pysähtyivät ja saatiin kyyti Santo Domingoon ja kuuden maissa pääsi "jo" nukkumaan nälkäisenä ja väsyneenä. No kokemus tämäkin :D

Muuten tuli kierreltyä Zona Colonialin katuja hieman lisää ja hengailtua ilman sen kummempia. Tiistaina oli tarkoitus ottaa lautta Puerto Ricoon, mutta iltapäivällä selvisi, että pelkkää menolippua lautalle ei saa ilman jatkoyhteyksiä, joita minulla ei ollut. Päädyin sitten tyhmyyksissäni ostamaan lentolipun, joka ei tosin ollut kuin muutaman kympin enemmän kuin lautta, joten tuli pari päivää lisää Dommareita. Onneksi sain hostin myös San Juanista, joka tuli miuta hakemaan lentokentältä. Lisää kuitenkin Puerto Ricon kuulumisia seuraavalta saarelta. Dommareista jäi hyvä maku, joskin olin suhteellisen laiska turisti, ei jaksanut painaa tuntitolkulla "perusrannalle". "Huumeaddiktin" ongelmia, kun on reissannut jonkun verran. Ei jaksa nähdä niin paljoa vaivaa jonkun "perusmestan" eteen, aina tarvitsee hienomman ja hienomman paikan, jotta se tekee vaikutuksen. Samanan lahdella olis voinut käydä esim. bongailemassa ryhävalaita, mutta kun on nähnyt jo pari kyseistä otusta Australiassa ja uinut valashaiden kanssa Filippiineillä, ei jaksanut innostua tällä kertaa evien bongailusta ja rannoista siellä, vaikka varmasti olisi ollut hieno kokemus. Etenkin kun edessä vielä monta saarta ja rantaa Karibialla.

Maanantaina lennän St. Martinille, jossa majoitun jonkun eläkeläisrouvan purjeveneessä ja etsin satamasta venettä kohti etelää! Viva la vida!