Nyt ollaan tultu Potosin kautta tänne Tupizaan, aika lähelle Argentiinan rajaa. Potosissa pääaktiviteettina oli kaivoskierros vuoren sisällä. Oli aika hurjaa touhua. Kaivoksissa tyoskentelee n. 10 000 miestä, hakkaavat/kuljettavat mineraaleja. Palkka on n. 10-30 euroa/viikossa, riippuen hieman hommasta. Jos sattuu hyvä tuuri ja loytyy suoni, niin sitten tietenkin tienaa kaivosmies hieman enemman. Nuorin kaivosmies, joka tavatttin, oli 16-vuotias. Miehet/pojat tyoskentelevät kaivoksessa jopa 20 tuntia päivässä, ilman ruokataukoja. Kokalehdet toimittavat ravinnon virkaa. Kaivosmiehen ura kestää n. 10 vuotta, siinäkin ajassa kerkee tulemaan jo kaikenlaisia fyysisiä ongelmia. Onkaloissa on pimeää, polyistä ja ahdasta. Itselleen riitti 2 parin tunnin rymyäminen oikein mainiosti. Kuvista ei kunnolla edes saa käsitystä koko paikasta. Nepalissa nähtyjen kivenhakkaajien, jotka teki soraa pelkällä kuokalla, ohella hirveintä hommaa, mitä tullut nähtyä tähän mennessä.

Potosista jatkettiin etelään Tupizaan. Tänään käytiin mahtavalla koko päivän hevosretkellä upeissa maisemissa. Ihan kuin Villistä Lännestä. Meidänkin ratsastuskokemuksella homma sujui hyvin. Vedettiin ravit ja laukat, hauskaa oli! Nyt hieman kyllä paikat kipiät, huomenna varmaan enemmän. Huomenna lähdetään neljän päivän retkelle kohti Uyunin suola-aavikoita, upeita maisemia varmasti jälleen luvassa! Uyunista jatketaan piipahdukselle Chilen puolelle, San Pedro de Atacamaan, josta jälleen Argentiinaan.

Boliviassakin juhlivat muuten vappua, kohta kurkkaamaan hieman Tupizan kylän menoa.