Takaisin rakkaassa kaupungissa!

Palataan kuitenin takaisin Kota Kinabaluun ja sen kaupungin viimeisiin tapahtumiin, ennen kuin suuntasimme tanne. Teimme siis Kota Kinabalun edustalla sijaitsevassa Tunku Rahman kansallispuistossa kolme sukellusta, paa-asiassa Gaya- ja Sapi-saarten laheisyydessa. Tunku Rahman sijaitsee vain 15 minuutin venematkan paassa Kota Kinabalusta, ja siksi esimerkiksi sukellusliikkeen ihan mahdoton papupata-myyjatati Peggy tituleeraa sita heidan takapihakseen. Sukelluksien osalta meilla kavi aika huono tuuri, silla edellisena paivana alueella oli kaynyt kova tuuli, joten nakyvyys oli veden alla pahimmillaan noin 3-4 metria. Meidan kanssa sukeltanut puolalainen pariskunta kuitenkin sanoi, etta edellisina paivina sukellus oli ollut paljon parempaa nakyvyyden kannalta, joten me valitsimme ihan vaaran paivan sukelluksillemme. Se ei kuitenkaan estanyt meikalaista napsimasta taas uusia kuvia veden alta, se on niin kivaa!!! Samana iltana samaiset puolalaiset kutsuivat meidat drinkille meidan filippiinilaisen Divemasterin kanssa. Ihan mahdoton kaveri tama puolalainen aija! Saimme nauraa hanen hauskoille, joskin itsekeskeisille jutuilleen aika moneen otteeseen. llta paattyi paikalliseen salakuppilaan, jossa paikalliset tytot tanssivat niin villisti, etta luulin niiden paiden irtoavan siina rytkeessa! Oli oikein mukava paiva kaiken kaikkiaan!

Lahdimme myos yhtena paivana snorklausreissulle Tunku Rahmanin Mamutik-saarelle. Lahdimme aika aikaisin liikkeelle, silla tiesimme, etta saari tayttyisi paivan mittaan aikast arsyttavista aasialaisturisteista ja viikonlopun viettajista. Snorklaus ei ollutkaan niin helppoa, koska vedessa oli paljon "pelottavia" meduusoja ( Kati tietaa mun suhtautumiseni naihin elikoihin silloin Thaimaassa kun olimme ekaa kertaa snorklaamassa). Paivan parhaimpana naimme kuitenkin yhden black tip- hain ihan matalassa vedessa. Loppupaivan grillailimme ihojamme tavoitteena tasainen ruotsalaisrusketus. Oli aika hauskaa seurailla myos saarelle tulleita paikallisia viikolopunviettajia, varsinkin niita, jotka yrittivat snorklailla punaiset pelastusliivit paalla vajaan metrin syvyisella hiekkapohjalla. Aasiassa valtaosa ihmisista on uimataidottomia... Aikamoisen sahlingin nama saavat kylla aikaiseksi!

Parina iltana kavimme Kota Kinabalun iltatorilla, joka oli mukava elamys. Valtava maara tuoretta tavaraa vihanneksista juuri kalastettuihin valtaviin tonnikaloihin ja barracudiin, seka lisaksi oikein kattava maara kojuja, jotka myivat hyvaa ruokaa lahes ilmaseksi. Soimme parina iltana ihan mahtavaa "nasi goreng ayam" eli paistettua riisia kanan kanssa. Hinnaksi talle ruualle tuli juomineen 1,20 e per nuppi. Torilta saa myos kaikenlaisia grillattuja merenelavia, joista meikalainen maistoi grillattua mustekalaa sambal-kastikkeen kanssa, joka oli lahes taivaallista!!!

Sitten takaisin meidan lempikaupunkiimme Kuala Lumpuriin. En oikein itsekaan tieda, mika tassa valtavassa miljoonakaupungissa meita niin viehattaa! Ehka se on vaan tama monikansallinen kulttuuri, joka taalla vallitsee: Suuri sekoitus malesialaisia, kiinalaisia, intialaisia seka taalla tyoskentelevia lansimaalaisia ja turisteja. Tama on nyt neljas tai viides kerta kun olemme taalla ja kaupunki on tullut aika hyvin tutuksi.

Tulimme siis tanne viime sunnuntaina. Maanantai kului tekemalla ei mitaan, mutta tiistai olikin sitten touhua taynna.Varsinkin aamu oli aikamoinen, herattyani tunsin jotain kummallista silmassani ja peiliin katsottuani totesin silmani olevan turvonnut lahes kiinni! Jokin otokka oli puraissut minua otsaan ja kun satun olemaan hieman allerginen kaiken maailman puremille, koko silmani oli aika hurjan nakoinen. Ei kun aurinkolasit paahan ja jaita hakemaan. Silman laskeudutta suht koht normaaliksi lahdimme shoppailemaan vaatteita ja kenkia, koska luultavasti niita ei sitten tule Suomesta kauheasti ostettua. Illalla suuntasimme kohti KL Livea, jossa oli alternative-rock yhtye Placebon keikka. Anita ja Ric olivat myos mukana todistamassa tata mahtavaa ja energista plajaysta, joka tuntui enemman klubikeikalta kuin suurelta konsertilta. En ole koskaan aikaisemmin nahnyt missaan rock-konsertissa yleisossa mukana huivitettuja musliminaisia tai turbaanipaisia (ilmeisesti) juutalaisia miehia! Ihan mahtava tunnelma ja hieno kokemus kaiken kaikkiaan!

Eilisen ohjelmana oli saada meille viisumit Indonesian reissua varten. Lennamme siis Pohjois-Sumatralle, Banda Acehiin, missa viimeisten tietojen mukaan ei vielakaan ole visa on arrivalia, joten viisumit oli hankittava taalta kasin. Ensinnakin Kuala Lumpurin Indonesian suurlahtystoon ei saa menna sisalle tavallisessa t-paidassa, ei lapsyja eika shortseja. Sisalle mennessamme huomasimme paikalla olevan muutama muukin hakemassa viisumia... Viisumia varten passista oli otettava kopio, passikuvia tuli olla kaksi mielellaan punaisella taustalla, lentolipusta kopio ja sitten viimeisena piti viela kayda kopioimassa Malesian tullin sisalletuloleima... Seuraavaksi piti tayttaa hakemuskaavake, mutta taytimme sen vaaran varisella kynalla, joten jouduimme tayttamaan niita sitten kaksin kappalein! Sitten jonotimme puolituntia, jotta saimme jonotusnumeron seuraavaan paikkaan. Sen jalkeen jonotimme kaksi tuntia kasittelijan vastaanotolle. Onneksi sentaan toimiston virkailijat olivat todella ystavallista porukkaa ja saimme viisumit vielapa samana paivana! Aikamoinen kokemus tamakin oli!

On myos ollut hauska huomata miten oma malesian kielen taito on karttunut! osaan laskea ainakin sataan, tilata ruokaa ja ladella muutamia kohteliaisuuksiakin! On aina hauska yllattaa paikalliset puhumalla muutama sana heidan kieltaan! Yksikin intianmalesialainen taksikuski opetti meille muutamia sanoja ja meilla oli ihan mahdottoman hauskaa siiina taksissa toistella hanen sanomiaan fraaseja!!!

Huomenna lahdemme siis kohti Sumatraa. Ensimmaisena kohteenamme on Pulau Weh:n saari Acehin maakunnan lahella. Saari houkuttaa meita taas yllatys-yllatys mahtavien sukelluspaikkojen vuoksi! Toivottavasti Sumatran reissu on kaiken sen viisumisaadon vaarti!

Jumpai lagi!!!!

Elina