http://www.youtube.com/watch?v=ve6n9uLHscE

Great Himalaya expedition alkakoon!

Tunnetuin Nepalin monista kymmenista vaellusreiteista on maailman korkeimman vuoren, Mt. Everestin perusleirin vallotus. Suurin osa (n. 95%) trekkaajista tekee sen 14 paivassa lentamalla Luklaan ja alottamalla sielta. Mutta, koska ma en vihaa mitaa niin paljo ku harmaata massaa (ja kaksnaamasia valehtelijoita), valitsin itelleni toisen reitin. Saman homman voi nimittain hoitaa pidemman, raskaamman ja ennen kaikkea mielenkiintosemman kaavan mukaan. Ottaa bussi Kathmandusta Jiriin ja alottaa sielta. Jiri sijaitsee n. 40 km paassa Luklasta ja matka sinne kestaa 5-6 paivaa.

Seuraavassa sekavaa tilanneraporttia matkan varrelta mielenkiintoisimmista paivista. Teksti on pitka ja ehkapa hieman puuduttava. Tama johtuu, kirjoittajan luovuuden puutteen lisaksi, pitkalti siita, etta trekkipaivat tuppaa olemaan aika samanlaisia: kavelya, syomista, kavelya, paskanjauhamista ja nukkumista.

Maisemia ma en tassa tekstissa jaksa koko ajan hehkuttaa, koska aivokuollut tupajumikin tajuaa, et ne on Himalajalla helvetin komeet! Jokainen voi myohemmin paatella asian itse, ottamalla lasin taskulamminta Freixenettia ja avaamalla megalomaanisen upean kuvakansion trekin varrelta.

Blogista loytyy myos itse trekkitapahtumien lisaksi muutamia aarimmasen kiehtovia ihmistarinoita, joiden takia suosittelen sinnittelemaan tekstin loppuun asti.

Nyt ei muuta ku hyva asento tuolille ja tyyny valmiiks! Kohta nukuttaa!!

Day 1 Kathmandu (1350m) - Jiri (1950m)

Ekan paivan ohjelmaan ei viela trekkaamista sisaltyny, koska tiedossa oli pitka bussimatka Jiriin. Lahto aamukuudelta ja kuuden miljoonan pompun ja paan kattoon lyomisen jalkeen perilla. Jiriin saapuessa kellot siirrettiin 4600 vuotta taaksepain. Kyseessa pieni kylapahanen, jossa nepalialaiset kasvattelevat kanoja, vuohia ja tosiaan ja elaa muutenkin melko alkukantasta elamaa.

Oppaana mulla toimii Janak, jonka loistavista kyvyista ma paasin perille jo ekana iltana ennen metrinkaan trekkaamista. Lahettiin nimittain ensitoiksemme huoneet saatuamme ettimaan rakshia, nepalilaista saatanan pahaa ilolienta. Graalin malja loytyki nopeesti ja jo ensimmaisesta illasta muodostu yksi ikimuistosemmista reissukokemuksista ikina! Paastiin paikallisen perheen kotiin (=latoon) istumaan iltaa. Rakshi kiikutettiin heti poytaan ja milla tavalla! Onhan naita litkuja juotu aina kiljusta laosilaiseen kaarmeviinaan, muttei koskaan kokonaista kahvimukillista. Kynttilan valoon roudattiin myos mahtavaa, chileilla ja sipulilla maustettua, paistettua vesipuhvelia. Kolmannen rakshimukin jalkeen rupes silmissa maisemat vaihtumaan ja joutu kohteliaasti kieltaytymaan lisakaadosta. Tilalle kaadettiin sen sijaan changia, nepalilaista riisiolutta, joka olikin huomattavasti alaspain soljuvampaa. Sen jalkeen maistuki viela yksi one for the road -rakshi.

Samaan aikaan ilta eteni ja porukkaa lappas poytaan lisaa. Jengi nauro mun jeesusparralle ja esitti paikallisia kansanlauluja. Totta helvetissa ne pyys mua esittamaan suomalaisen vastaavan. Kaikki mua vahankaan tuntevat tietaa jo nyt, mika oli biisi!? ;) No Pikku G:n tupakkarappi tietysti! "En ma tienny mita toi savu tekee, kaikki ne syovat ja copd:t, paljo mielipahaa, yhen rookin takii, nyt Pikku-Mane on savuton todellakii!" Luojan kiitos, poydan paan huppelissa olleet ketjupolttajamamat ei tienny sanoja.

Mahtava ilta kaikin puolin ja vaikka 10 hengen seurueesta ainoastaan Janakin kanssa mulla oli yhteinen kieli, ni kaikilla oli hauskaa ja muittenki kanssa pysty kommunikoimaan edes jollain tasolla. Janak pamahti lopulta overeihin, joten takasin kampille ja syvakyykkysukellus makuupussiin. Huomenna seikkailu vihdoin alkaa!

Day 2 Jiri - Deurali (2710m)

Aamupalaksi nepalilaista muna-nuudelikeittoa, jonka jalkee rakshin jahmettamin pohkein liikkeelle. Heti ekana paivana koyhan miehen jeesukselta otettiin luulot pois, ku lahettii talsimaa 550m ylos kukkulan huipulle, jonka jalkee 700m takasin alas. Lounas Shivalayassa, jonka jalkeen yli kilometrin nousu yoksi Deuraliin. Alku oli, ennakkotietojen mukaisesti, rankka, mutta pikku hiljaa rupes paikat aukeemaan. Opas osottautu ihan kuppiaijaksi, koska illalla taas muutama lasi rakshia unen tulon helpottamiseks.

Day 3 Deurali - Sete (2575m)

Aamupaivalla saavuttiin makeeseen laaksoon, joka oli ku suoraan Lord Of The Ringsin alkukohtauksen hobittilasta. Pikkulapset ryntas poimimaan kukkia ja ojensi ne Namaste-huutojen saattelemana meikalaiselle :) Tasta ma tykkaan!

Illalla tavattiin lodgella hollantilaispariskunta Martin ja Mariah, joiden kanssa tuli istuttua iltaa. Samalla kuultiin Janakilta tarinoita nepalilaisesta avioliitosta, johon intialaisten tapaan astutaan vanhempien maarayksesta. Janak ite ei ollu koskaan tavannu omaa vaimoaan ennen pakkonaittamista. Peipe olikin sen verran ujo, et ensimmainen 6 kk istuttii turpa kiinni puhumatta sanaakaan. (Ei siis lopulta niin erilainen ku Suomessakaan!) Nyt heilla on 3 lasta ja kaikki hyvin. Janakin 65 v. Isofaija sen sijaan oli vielaki kovempi megasonni ja pokas itellee, hindujen saantojen vastaisesti, toisen ja viela kolmannenki vaimon. Sairainta tarinassa on se, etta rouva nro 3 oli 14-vuotias ja synnytti sonnille 6 lasta!!

Day 4 Sete - Junbesi (2700m)

Larppausmatka kohti Mordoria ja Frodon kadonnutta nannirengasta jatkukoon! Tiedossa ehka koko trekin rankin paiva. Rankkaa nousua ensin 4 h Lamjura passiin (3530m), jonka jalkee yli kilometria takasin alas kohti Junbesia. Nyt liikutaan jo niilla korkeuksilla, missa vuoristotaudin vaara on todellinen. AMS eli acute mountain sickness eli vuoristotauti voi iskea 2300m jalkeen. Paivaa kohti saa nousta enimmillaan 300-400m. Tai jos nousee enemman, niinku me tanaa, ni yoksi on joka tapauksessa palattava alemmas. Muutamia trekkaajia kuolee vuosittain vuoristotautiin, joten asian kanssa ei todellakaan kannata leikkia.

Junbesissa ilta sujahti nederlandien kanssa casinoa pelatessa ja yllatys yllatys rakshia nauttiessa. Nyt zzzzzzz...

Day 5 Junbesi - Nunthala (2194m)

Paiva 5 ja ensimmainen sukkien vaihto! Janakin polvi rupeaa reistailee, joten janna naha mita tassa kay. Paatyykohan tassa ihan yksin huipulle?

Trekkipaiva vaihteeksi melko helppo, joskin jaiset tiet tuotti vaha hankaluuksia. Saavuttiin Everest view pointille, josta aukeni mahtavat nakymat koko Mera rangelle. Kaukaisuudessa kohosi Mera Peak (6654m). Samalla nahtiin myos ensimmainen vilaus itse Everestista, joka haamottaa massiivisena kaukaisuudessa taivaanrannassa.

Onneks oli tulppaanipariskunta messissa, joiden kanssa kavella, kun Janak raahautu tunnin verran hiljalleen perassa.

Day 6 Nunthala - Bupsa (2360m)

Same same but different!

Day 7 Bupsa - Phakding (2610m)

Ajallisesti trekin pisin paiva. Hooceet 9,5 h kavelya, jonka jalkeen hartiat huus hoosiannaa ja pohkeet Popedaa. Ohitettiin myos Lukla ja paastiin vihdoin "viralliselle" Everest base camp trailille.

Day 8 Phakding - Namche Bazaar (3440m)

Marssittiin Popedan Ukkometso korvilla maaratietoisesti joen vartta pitkin kohti Monjoa. Matkalla piti viranomaisille nayttaa TIMS-korttia eli trekkilupaa ja ohittaa myos armeijan checkpoint. Paivan paatteeksi edessa oli hapottava muutaman tunnin nousu kohti ensimmaista lepopaivaa. Namche Bazaar on pieni kaupunki ja Khumbu regionin suurin kauppakeskus. Kaupungista loytyy kaikki trekkaajan peruspalvelut laakareista nettikahviloihin.

Day 9 Lepopaiva

Ensimmainen ja ansaittu lepopaiva Namchessa. Samalla myos trekin ensimmainen (ja todennakoisesti viimeinen) suihku. Tuntu aika ihanalta! Tavattiin myos majatalossa hauska aussikaksikko Ben ja Keith, ketka oli myos painattamassa kohti korkeuksia, tosin vahan hitaammalla aikataululla ku meidan duo.

Vapaapaivan ohjelmaan kuului vierailu Everest-museossa (kerranki mielenkiintonen museo!) ja illanviettoa Queenslandin kasvattien kanssa.

Day 10 Namche Bazaar - Tengboche (3867m)

Lyotii Benin kanssa veikkaa, kumpi on eka Tengbochessa. Markus voitti :) Kyla on suoraan ,hyvinkin vaikuttavan nakosen, Ama Dablam -vuoren (6812m) vieressa, joten maisemat on kohdillaan. Yritin perilla kayda munkkien kanssa pelaamassa futista, mutta massiivisissa trek**** gissa tein itteni ainoastaan naurunalaseks, joten hanta koipien valissa takasin kaminan aaree lammittelemaa. Tavattii myos Uruguaylainen kundi, aussimimmi ja shish kebab pariskunta, joiden kanssa heiteltiin jerrya. Myohemmin Ben ja Keith liitty gangiin mukaan ja illan taydensi radiosta ilmoille pamahtanut Daruden Sandstorm.

Day 11 Tengboche - Dingboche (4410m)

Helppo paiva, mutta kylma ilma rupes korpeamaa heiveroisia luita ja olemattomia ytimia. Illalla tavattiin lodgella suomalainen Kira ja hanen oppaansa Dill, joiden kanssa oli yberhauskaa. (terkkuja Kiralle) Seuraan liitty myos 68-vuotias entinen beatneck jenkki, jonka elamantarina on uskomattomin, mita meikalainen on reissuillani koskaan kohdannu. Kaveri oli tehny elamassaan kaiken mahdollisen ja mahdottoman. William syntyi Manhattanilla, jossa eli 18-vuotiaaksi. Nyt vanhoilla paivillaan herra elelee Washington Statessa Luoteis-Jenkkilassa. Valissa aija sen sijaan on toiminut mm. cowboyna Texasissa, metsapalojen sammuttajana Arizonassa, kauriinmetsastajana Utahissa, tonnikalan pyydystajana ja kahvin viljelijana Hawaijilla, naytellyt elokuvassa Algeriassa, ajanut moottoripyoralla Istanbulista Intiaan, reissannut vuosikausia Intiassa ja Nepalissa ja mika parasta, elanyt yli 10 v. ruraalissa harmoniassa maailman kanssa Pohjois-Kaliforniassa kasvattamalla oman ruokansa, pukeutumalla itse pyydystaman kauriin nahkaan ja hakkaamalla tulen kivista!!! Aivan kasittamatonta minkalaisia ihmisia taalla maailmalla tapaa! Fantastista!

Day 12 Dingboche - Lobuche (4910m)

Havuja perkele! Porukalla ladulle Kiran ja Dillin kanssa kohti Lobuchea. Paivan ohjelmassa kohtuu rankka muutaman tunnin nousu jyrkkaa kivikkorinnetta ylos. Ohitettiin myos Everestilla historian saatossa kuolleiden kiipeilijoiden muistomerkkeja. Mukana mm. Scott Fischer, maailmankuulu ammattikiipeilija, joka menehtyi vuoden 1996 synkkana paivana, jolloin Everestilla kuoli yhteensa 8 kiipeilijaa samana paivana. R.I.P kaikki yli 230 vuorella kuollutta :(

Pikku hiljaa rupee myos hengitys vaikeutumaa. Taukoja joutuu pitamaan entista enemman ja happi meinaa loppua. Illalla iski ekan kerran myos ihan kevytta hedaria, mutta se kuuluu ilmeisesti asiaan. Mitaan vuoristotaudin oireita ei oo kuitenkaan nakyny, joten huomenna matka kohti Final destinationia jatkuu...

Day 13 Lobuche - Gorak Shep (5180m) - Everest Base Camp (5364m) - Kala Patthar (5545m) - Gorak Shep

Hahahahaha!!!!! 1,5 v. odotus paatty vihdoin. Perkele ma oon maailman katolla!!

Paivan ohjelma oli aikamoisen rankka ja lahes aina trekkaajat vetaa homman kahdessa paivassa, mutta koska meikalainen veti aamulla superman-paidan paalle ja soin lautasellisen sherpapuuroa, painettiin koko paska kertaheitolla. Siirtyma Lobuchesta reissun korkeimpaan yopymispaikkaan Gorak Sheppiin oli nopea, jonka jalkeen rakaa vuotavat karsat kohti maailman korkeimman vuoren perusleiria. Itse base camp on tahan vuodenaikaan aivan tyhjillaan, mutta nakymat silti huikeat. Vieressa Khumbu icefall ja Khumbu glacier. Ymparilla kohoaa mm. Pumo Ri (7165m), Lingtren (6749m) ja Khumbutse (6665m). Hauskinta tassa on se, etta base campista ei itse asiassa nae edes Mt. Everestia. Syyna tahan edessa sojottava Lho La (6026m). Base camp ei myoskaan ole trekin kliimaksi, vaan seuraavaksi kohti itse Grande Finalea.

Ensin takasin Gorak Sheppiin, josta tiukka 2h nousu Kala Pattharin huipulle tsiigailemaan nakymia. Kala Pattharilla korkeutta 5545m ja happea loytyy puolet siita, mita merenpinnan tasolla. Juuri hapen puutteen takia nousu oli helvetin rankka, koska jatkuvasti joutu etsimaan kadonnutta hengitysta. Nousu oli koko trekin rankin yksittainen rypistys, mutta perilla odotti elamani suurin palkinto.(ala-asteen hymypoika patsaan jalkeen tietysti :)

Nyt voin myos rehellisesti sanoa, et ekaa kertaa joudun oikeesti miettimaa hartaasti, et mita seuraavassa kappaleessa kirjotan. Sen verran sanattomaksi vetaa. Mutta koitetaan silti...

Kaikki tietaa, mika Mt. Everest on. Sa oot nahny elokuvia ja dokumentteja, lukenu kirjoja, kuullu tarinoita ja istunu maantiedon tunnilla. Silti voin tuoreella omakohtaisella kokemuksella sanoa et, kun sa seisot maailman korkeimman ja vaarallisimman vuoren vieressa, ni kylla tuntee Suomi-poika olevansa hyvin hyvin pieni, yksin ja kaukana kotoa. Vallitsee taydellinen hiljaisuus, aurinko paistaa, taivas on sininen ja edessa avautuu maailman katto: Nuptse (7861m), Lhotse (8516m), Lhotse Star (8382m) ja kruununa Mount f***in´ Everest (8848m)!!

Silla hetkella fiilis on niin epatodellisen mahtava, ettei mitaan jarkea. Varsinkin, kun kyseessa ei oo mikaa iltapaivan kinkkupiknik, vaan kaks viikkoa kestava rankka trekki. Paikkaan ei paase, kun kavelemalla tai helikopterilla, joten se jo tekee kokemuksesta ainutlaatusen. Taa on jotain mita ei koskaan unohda. Viela, kun huipulle tarttu mukaan jaakylma Everest-olut, ni elama oli jalleen kerran laiffia!

Nyt pikku hiljaa seuraavat kolme paivaa takasin kohti Luklaa...

Day 14 Gorak Shep - Pangboche (3930m)

Matka jatku lahes samoja traileja alas kohti Luklaa. Luklassa venaa maailman pelottavin potkurikonelento takasin Kathmanduun.

Day 15 Pangboche - Namche Bazaar

Day 16 Namche Bazaar - Lukla

Finally it´s over! Huikee trekki takana ja vihdoin perilla Luklassa. Paikan paalla ma myos ymmarsin miks Luklan lentokentta on aikanaan valittu maailman vaarallisimmaksi. Kiitorata on ainoastaan 160 m pitka, 20 m levea ja kaltevuuskulma 12 astetta alaspain. Kiitoradan paassa venaa 600 m pudotus rotkon pohjalle ja edessa iso kasa vuoria, johon tormata. Oloa ei helpottanu yhtaan sekaan, etta koneita putoaa vuosittain, edellinen ainoastaan kuukautta aiemmin.

Paasin myos Luklassa japanilaisen radiokanavan haastatteluun. Aiheena Everest base camp trekki ja reissaamisen motiivit. Jos siis haluaa kuulla, mika saa minut maailmalle ni ei muuta kun lento Tokioon. Haastattelu on kuultavissa helmikuun aikana.

Day 17 Lusimispaiva Luklassa

Verhot auki → usvaa, pilvea, sumua → takas nukkumaa

Day 18 Lusimispaiva Luklassa

Day 19 Lusimispaiva Luklassa

Aurinko paistaa ja pilveton taivas! Nytko taalta paasee pois? Meilla on paikat kuudennessa koneessa ja Kathmandusta saapukin nelja ensimmaista. Puol tuntia myohemmin taivas veti sumppuun ja loput lennot peruttu. Ei oo jumalauta totta! Vuoristossa saa vaihtuu ihan kasittamattoman nopeesti eika taalla voi olla enaa varma mistaa. Nyt lahetaa ryyppaamaa ja toivotaa et huomenna kirkastuu... Joko ilma tai vahintaaki juoma lasissa... :)

Day 20 Lukla - Kathmandu

Vihdoin saa kohillaan ja paastaan pois taalta. Perilla Kathmandussa kunnon reissaajan kuosittautumispaketti: kuuma suihku, kylmaa olutta ja kaupungin isoin pihvi! 3 viikon dal bhat kuurin jalkee 600 g chatebriaund maistu paremmalta ku koskaa.

Viela loppuun pieni trekkiyhteenveto. Taa oli meikalaisen elamani isoimpia juttuja ja ehka se hienoin kokemus. 3 viikkoa Himalajan vuoristossa nepalilaisen oppaan kanssa kahdestaan on myos melkosen kasvattavaa. Tekis aarimmaisen hyvaa monille suomalaisille, jotka ei tana paivana osaa lahtea kahvillekaan yksinaan. Ja vaikka en ammatiltani mikaan kyparatohtori olekaan, ni se rauha ja hiljaisuus, mita vuorilla kokee on aika terapeuttista.

Ma oon aarimmaisen tyytyvainen ratkaisuuni alottaa trekki Jirista. Ensimmaiset viis paivaa oli trekin rankin osuus, mutta maisemat taas hyvin erilaiset verrattuna trekin loppuosuuteen. Siella myos nakee ns. aitoa Nepalia ja jotain sellaista mita harvat muut paasee nakemaan. Oikea ratkaisu oli myos tehda tama homma tammikuussa. Saa on kylmempaa, mutta trailit lahes tyhjillaan muista trekkaajista. Jos ma lahen vaeltamaan maailman korkeimman vuoren perusleiriin, ni kylla ma haluan, etta siella ei oo paljoa muita ja etta olot on kovat ja kylmat. Toinen vaihtoehto on lahtea mestoille syyskuussa, jollon saa jonottaa tuhansien muiden trekkaajien kanssa.

Nyt se on kuitenkin tehty! Yksi monista suurista haaveista. Aika siis lahtea kohti uusia haasteita. Meikalaisen reissu jatkunee kohti Etela-Vietnamin lampoa ja legendaarista sotanayttamoa, Saigonia. Himalajan vuoristot vaihtuu siis takasin tropiikin lampoon ja riippumattoelaman pariin. Perilla mua venaa hyvat ystavani Eee Tee Palmu ja Kimmo P. Ulsa, joten voipi olla et lahtee pariks paivaks mopo kasista... Palataanhan seuraavaksi helteisesta Vietnamista... Ciao!

P.S. Suuren suuri erityiskiitos Madanille ja Maijalle Kathmandun asumisjarjestelyista! Paasin Madanin ystavan Mr. Chatur Rain hotelliin viimeiseksi yoksi majottumaan taysin ilmaiseksi. Se oli loistohomma! Muchas gracias!

P.P.S Mainitsemaani megalomaanisen upeaa kuva- ja videomateriaalia trekin varrelta paasee seuraamaan ainoastaan Facebookin kautta. Syyna tahan on Kilroyn sivujen tolkuttoman hidas kuvalataus. 2,5 viikon Everest trekkia kun on taysin mahdoton tiivistaa 10 kuvan sarjaan... Siispa napsauttakaapa linkkia ja nauttikaa maisemista http://www.facebook.com/home.php#!/profile.php?id=670994338