http://www.youtube.com/watch?v=dCZN3cwJfEs

Good Morning Vietnam! This is Saigon and this place is crrrrazy!

Matkanteko jatku Kathmandusta kohti etelaistä Vietnamia. Välilasku Bangkokissa, jossa lusittavaa oli makiat 14 h. "One night in Bangkok makes a hard man humble" eli kaljaa juoden ja danskizirkun kanssa korttia pelaten aika vierähti. Aamukoneella nopea sujahdus tulikuuman mopokaaoksen sekaan Saigoniin. (viralliselta nimeltään Ho Chi Minh City, mutta mulle Saigon on aina Saigon)

Kuuden viikon Nepaliseikkailun jalkee +35 tempperatuuri tuntu taas aikamoisen päällikölta. Lentokentällä siis pitkät vaatteet ja kengät roskiin ja paljasjaloin kohti keskustaa ettimään jätkiä. Crazy Buffalon terdellä perinteistä aamukymmenen olutta nauttiessani, kaukaisuudessa vaappui tutunoloisia hahmoja. ET, Kimberly ja Jyrki saatiin remmiin mukaan. Siispä halien ja muiskupusujen jalkeen suunnittelemaan tervetuliaiskemuja illaksi. Ennen lakerikenkien kiillotusta ohjelmassa oli kuitenkin pieni historian oppitunti. Vietnamin sodan kunniaksi Saigoniin on kyhätty sotamuseo, jossa voi käydä todistamassa Glorylandin ja Vietnamin toisilleen aiheuttamia tuhoja. Erityisen rankka oli huone, jonka seinät oli täytetty kuvilla ihmisistä, jotka jenkkien epähumaanin ja raukkamaisen kemiallisen sodan johdosta, oli saanut itselleen epämuodostumia, ylimääräisiä raajoja ja muuta oksettavaa. Tuli hieman ahdistunut olo!

Sotamuseon jälkeen takasin asiaan eli baanalle. Neljän kuukauden yksinreissaamisen jälkeen oli huikeeta nähdä frendejä, joten jossiteltavaa riitti. Samassa rytäkässä mä kävin suorittamassa oman transformaation Jeesus Kristuksesta takasin Harry Potteriksi. Kolmen kuukauden parta on nyt historiaa ja siloposkibabyface is back! Hauskaa oli ja koko porukka oli lähellä hukkua rommikolaämpäriin. Ite tuli sen verran läträttyä, et puhelin katosi omille teilleen, joten turha soitella!

Jatkosuunnitelmana oli siirtyä Vietnamin eteläiselle saarelle, Con Daolle, mutta Vung Taossa selvisi, ettei juuri alkaneen TETin takia laivoja liiku kuuteen päivään. TET ei suinkaan tarkoita perinteistä työelämään tutustumista, vaan vietnamilaisten viikon kestävää uuden vuoden juhlaa, jolloin kaupungit kuolee ja kaikki matkustaa perheiden luokse rauhottumaan. Suunnitelman muutos vei porukan lopulta Mui Ne -nimiseen suosittuun biitsimestaan. Ja vaikka paikka onkin venäläisten all inclusive -rannekkeiden ja muun turismihälinän valloittama, niin tällä kertaa se ei haitannu. Perinteinen rantaelämä oli just sitä, mitä ainaki ite kaipas Himalajaseikkailuiden jälkee. Löydettii suoraan rannalta kiva majatalo, jonka terassilta on noin 6 askeleen matka palmujen välissa heiluviin riippumattoihin.

Uuden vuoden juhlien ja rantaelämän ohessa kertaalleen tapahtu pakollinen aktivoituminen ja vuokrattii poikain kanssa mopedit. Kumin puhkeamisen ja välioluen jalkee saavuttii muutaman kymmenen kilsan päähän makeille hiekkadyyneille, jossa pääs pienimuotosesti tutustamaan aavikkomaisemiin. Vuokrattii myös mönkijä, jolla porukalla päristeltii dyynilta toiselle. Illalla kyhättiin biitsille palmunoksista, kookospähkinöistä ja muusta rantaroinasta nuotio, jonka äärellä tyhjeni pullo jos toinenkin ja kiinalainen uusi vuosi vaihtu mutkitta, päättyen lopulta Wax Beach Clubin dancefloorille villiin bootyn sheikkaukseen!

Uskokaa tai älkää ni reissaamisestakin tarvii lomaa :) Viikon Mui Nen matka olikin loistava rentoutuminen tähän väliin ja nyt edessä paluu reissaamisen maailmaan. Nyt on palattu Saigoniin, jossa parin päivän huili. Sitte kukkaron nyörit tiukalle ja kohti Mekong-joen suistoaluetta ja floating marketeja!