http://www.youtube.com/watch?v=s5BJXwNeKsQ

Pokharassa aamupalaksi adrenaliinia ja bussi kohti Trisulia. Tiedossa meidan molempien neitsytmatka koskimelonnan maailmaan. Raftingissa kosket jaetaan vaikeutensa mukaan kuuteen eri luokkaan. Ykkonen on kaikille pehmustetussa huoneissa kasvatetuille sunnuntaiveneilijoille, kun taas vitonen pelkastaan ammattilaisille. Sen sijaan kutosta ei suositella kenellekaan ja siita hengissa selviaminen vaatii kuulemma aarimmaista tuuria ja/tai hulppeita extremetaitoja. Trisuli edusti meille sopivaa valimaastoa eli kolmostasoa. Ei muuta, kun melat sojoon ja kohti kuohuja. Ja jottei meian tiimi olis ollu liian hyva, piti mukaan saada muutama "kookas" Abu Dhabilainen hillopaallikko, jotka jo ensimmaisen kosken kohalla meinas tukehtua dinaareita pursuavaan vyolaukkuunsa! 2,5 tuntia kestanyt savotta tarjosi upeita tyrskyja ja koskien valille sijoittunutta, useita minuutteja kestanytta, rentouttavaa alavirtaan lipumista. Erityisesti Laura oli aika haka melan varressa :) Missa lie oppinut..?? Meidan seurakunta pysy kuin ihmeen kaupalla koko reissun veneen puolella, kun esimerkiksi edella seilanneesta 8 hengen saksalaisseurueesta parhaimmillaan/pahimmillaan 6 kaveria tipahti jaatavaan kylmaan vuoristojokeen kerailemaan elamaansa.

Taas yhta elamyksellista rikkautta kokeneempana jatkettiin trippia hymy takaraivossa kohti Gorkhaa. 3 tunnin katolla matkustamisen jalkeen saavuttiin perille alkuillasta. Gorkhasta oltiin kuultu hyvia tarinoita Pokharassa vanhalta nepalilaisherrasmiehelta, joten odotukset oli korkealla. Vierailusta muodostu kuitenki Nepalin reissun ensimmainen harhalaukaus, koska kaupungissa oli vahan spooky meininki, eika juuri mitaan tekemista. Joitakin tunnetuja temppeleita paikasta loyty, mutta ton parin kuukauden Intia-rundin jalkee, ei ihan hirveesti jaksa noi temppelit enaa nappaa. Kaikista kovin pettymys kuitenkin oli, kun Gorkhasta oli Gorkha-olut loppunut :( Pari yota kuluikin lahtoa odotellessa ja harvinaiseen reissuluksukseen kuuluvan television leffatarjontaa tuijotellessa.

Gorkhan aiheuttaman lievan masennuksen johdosta paatettiin jatkaa Uuden Vuoden juhlia varten takasin Kathmanduun. Samalla Lauran Nepalin vierailu rupes myos vaajaamatta kaantymaan loppupuolelleen. Ennen vuoden vaihdetta kerettiin vierailla viela kukkulan huipulla Monkey-temppelissa. (just kun kerkesin temppeleita herjaamaan) Tosin tannekaan en lahtenyt kyseisen rakennuksen takia, vaan tietenki apinoiden. Ja niitahan paikassa riittaa. Kannattaakin pitaa huolta kamoistaan ja erityisesti ruoastaan. Eras vanhempi jenkkipariskunta joutui noyrana toteamaan kuumana hoyryavan chapatin haipyvan parempiin suihin. Paikka on myos sen verran korkeella, etta puitteet helvetilliseen Facebook-profiilikuvasessioon oli kohdillaan :)

Ennen Lauran lahtoa meilla oli viela yksi todella tarkee juttu hoitamatta. Ehka se tarkein... One of the most spectacular jumps on the planet!! Nepalista loytyy maailman yksi korkeimmista benjihypyista, 12 km paassa Tiibetin rajasta Last Resortin yhteydesta. Hyppyja jarjestetaan nain off-seasonilla ainoastaan keskiviikkoisin ja lauantaisin. Ensimmainen vaihtoehto oli liian myohasta, joten ei auttanu ku valita lauantai. Samalla kuitenkin vahaisten aivosolujen seassa jyskytti ajatus siita, etta edellisena iltana on uuden vuoden aatto. Mutta, koska kaikki tietaa, etta benjihyppy ilman darraa on pelkka benjihyppy, niin ei muuta kun tulta pain. Juhlittiin uutta vuotta sekalaisessa Nepal-Suomi-Israel-Englanti -seurueessa ja vuoden vaihduttua silmat ristissa muutaman tunnin unille. Aamulla lahto, kohti elamamme suurinta loikkaa, alko aamukuudelta ja muutaman tunnin ajomatkan ja parin tunnin odottelun jalkeen porukka sillalle. Kelatkaapa fiiliksia siina h-hetkella: aurinko paistaa, riippusilta notkuu vuorenrinteiden valissa, alhaalla kanjonissa virtaa turkoosinsininen joki ja valissa 160 m kylmaa nepalilaista vuoristoilmaa! Sita fiilista ei pysty koskaan blogeilemaan tai kertomaan. Voinkin vaa kehottaa kaikkia aktiviteettiparistelijoita seuraamaan perassa ja astumaan lankulle maailman huikeimmissa benjimaisemissa :) :) :)

Kaikki hyva loppuu kuitenki aikanaan. Seuraavana paivana Lauraa odotti kamojen pakkaus ja paluu Delhin kautta suomalaisen yhteiskunnan tukipilariksi duunipaikalle. Tsemppia Lauralle arjen keskelle ja kiitos hauskasta reissusta. Ja jos jollakin on reissukavereista pulaa niin Laura on erittain toimiva kokonaisuus. Laura on mukava, ihana, hottis, symppis, aarimmaisen viisas (lahes nero), silla on iso rakko, huumorintajuinen, allistyttava, sosiaalinen eli kaikin puolin taydellinen(ja vielapa sinkku, vink vink) Suosittelen! :) :)

Taalla matka jatkuu ja karavaanit kulkee. Nyt allekirjoittanut lahtee jatkamaan parran kasvattelua ja lorvailua Kathmandun kaduille. Pikku hiljaa pitaa myos jo ruveta hengittelemaan ylakeuhkoilla, silla torstaiaamuna on lahto kohti korkeuksia. Edessa 17 paivan trekki Jirista kohti kaukaisuudessa kohoavaa Mt. Everestin base campia. Palanemme siis nailla linjoilla muutaman viikon kuluttua, kun mies on saatu takasin maailman katolta :)
Ihqua alkanutta vuotta kaikille!!

T. Marquez