http://www.youtube.com/watch?v=2hSqdIoNaPY

Suurkaupungin halinassa viihdyin muutaman paivan ja talla kertaa ihan hyvilla fiiliksilla. Chennai oli yllattavan miellyttava kaupunki, ollakseen intialainen metropoli. Kaupungissa on 4 km pitka ja 150 m levea ranta, mika osaltaan loi jo vahan erilaisen fiiliksen. Harvemmin kun on tottunut suurkaupungeissa kunnon biitsilla steppailemaan. Parasta kaupungissa oli kuitenki runsaslukuiset bazaarialueet, joissa vois viettaa aikaa loputtomiin. Oma Chennain vierailu osu sopivaan saumaan myos siina mielessa, et paikallisilla oli sunnuntaina jonkun nakonen juhlapyha kaynnissa ja koko ranta oli taynna jengia ja kaikennakosia bazaarikojuja. Ruokapuolelta nalkainen reissaaja voi tayttaa etureppuaan mm. uppopaistetuilla chileilla ja sokeriruokomehulla. Vastaavasti shoppailuhimon iskiessa voi edullisesti hankkia rinkan pohjalle homehtumaan vaikkapa aina tarkean shakkilaudan tai kivoilla ledivaloilla varustetun leikki-ilmakivaarin :) Chennain tavotteena oli myos paasta opettamaan Katalonian tiki-takaa paikallisille futisjunnuille, mutta turha toivo. Kaikki kun taalla hakkaa maila pystyssa tota krikettia. Tama Intian kansallislaji on muuten aarimmaisen "mielenkiintonen" laji. Siina peli saattaa kestaa 5 paivaa, eika silti selvilla oo voittajaa! OMG, asap, LOL ja jeejee!!!

Seuraavana ohjelmassa oli siirtyma 40 km etelaan, Mamallapuramiin. Paikasti tuli kevyesti mieleen Varkala, mutta pienemmassa ja paikallisemmassa mittakaavassa. Myos luonto ja ymparisto veti taysin vertoja Keralan vastaavalle, vaikkei ihan niin vesistorikas ollukkaan. Sen sijaan autioita Bengalinlahden rantoja, komeita luonnonpuistoja ja huikaisevia kalliomaisemia riitti loputtomiin. Siella myos taiteen ystaville oli tarjolla silmanruokaa riittamiin, koska alueella vallitsee yksi taito ylitse muiden, kivenveisto. Kadut on taynna kojuja, josta voi ostaa mita erilaisempia kivesta hakattuja taideteoksia. Myos puistojen kalliomuodostelmat on paikoittain hakattu tayteen uskonnollisia tai muuten vaan hienoja kuvioita. Ei silla, ettako ittea kiinnostais patkaakaa ostaa rinkan pohjalle jotain kuus kiloa painavaa jumalapatsasta, mutta onhan ne helvetin komeita!!

Mamallapuramin lahistolta loytyy myos monia mielenkiintosia mestoja. Itse suuresti liskoista ja liskojen yosta kiinnostuneena paatin vuokrata kikulimankelin ja polkea 15 km paahan krokotiilifarmille. Farmilta loyty parisenkymmenta eri merkkista krokoa aina kaapioalligaattoreista massiivisiin, ihmisia popsiviin, Niilin krokotiileihin. Siina meikalaisen istuskellessa 1,5 m korkean muurin paalla, nalkasia matelijoita katsellessa, paikallinen liskopaallikko tuli muistuttamaan kahdesta asiasta: 1) Niita ei oo tanaa viela ruokittu 2) Ne osaa hypata. Sehan tasta oiskin viela puuttunu, et tama reissu ois paattyny jonkun Amazonin kasvatin nalkaiseen kitaan =D Farmilta loytyy myos pienessa maarin kaarmeita, varaaneja ja turtleseja, joten ihan ok matelijapainotteinen paivaretki tarjolla aiheesta kiinnostuneille.

Mamallapuramissa ma myos jouduin torkean ryoston uhriksi. Kallion paalla hirveissa fiilareissa istuskellessani, ryhma peilikuvaani vahvasti muistuttavia apinoita ryntasi paikalle. Jarjestaytynyt rikollisjoukkio teki selvaksi, et jompi kumpi lahtee: kamera tai jaatelo! Siispa valinta oli helppo ja paatin luovuttaa juuri hankkimani mangojaatelon muun elainkunnan nautittavaksi. Ja jalleen kerran paikallisilla oli hauskaa mun kustannuksella :) Joka tapauksessa Mamallapuramille iso peukalo taalta suunnalta. Meni kaikessa lungiudessaan heittamalla taman reissun top kolmoseen!

Viimeisena etelaisen Intian valloituskohteena vuorossa oli Pondicherry. Ranskalaisten kolonialistien aikanaan paallikoima paikka sijaitsee n. 100 km Mamallapuramista etelaan. Ranskisten jattamia vaikutteita ei voi kaupungissa olla huomaamatta. Ranskalaista rakennus-designia, ravintoloita, ranskankielisia tienviittoja jne. Lisaksi siella jopa hablataan yhtena virallisena kielena ranskaa. Meikalaisen vierailu jai lopulta parin paivan mittaseksi, koska kaupunki ei juurikaan tekemista tarjoa, ellei satu olemaan piripainen himoshoppaaja. Ytimen kadut on nimittain taynna vaate- ja korukauppoja, joten kylla taalla dollareista eroon paasee, jos haluaa. Itella ei kuitenkaan ollut mitaan shoppailutarvetta, joten paikka osottautu hieman tylsaksi. Lisaksi, kun mun punkka osottautu bed bugsien valloittamaksi, ni tasta reissusta ei paljo muuta katee jaany, ku hervoton paukamien raapiminen.

Nyt on viitisen viikkoa Intiaa takana ja enaa 2,5 viikkoa jaljella. Sitte mun pitaski olla jo Nepalin puolella ihanaista ystavaani Lauraa vastassa. Aika on mennyt pitkalti taalla etelassa Keralaa ja Tamil Nadua tutkiessa. Pikku hiljaa on nokka kuitenkin suunnattava kohti pohjoista. Reittina luultavasti Hampi-Agra-Varanasi, joten tiedossa on jalleen monia kymmenia tunteja leppoisaa intialaista junamatkailua... See ya!!