http://www.youtube.com/watch?v=pejqYRWvTg4

Hallelujah! Vihdoin Etela-Intiassa!

Juna Mangaloreen saapui tyypilliseen tapaan pari tuntia myohassa klo 10 aamupaivalla ja perilla oli edessa 8 h venailu, ennen kun jatkoyhteys Alappuzhaan lahti. Mangaloren kaupunki ei ihmeita tarjonnut, siispa ei muuta kun asemalla tappamaan aikaa. Jatkoyhteys oli myos hieman myohassa ja matka kesti lopulta 12 h. Se oli kuitenkin huomattavasti hauskempi kuin ensimmainen patka, vaikkei talla kertaa makuupaikkaa vaunusta loytynytkaan. Mun kanssa samassa vaunussa nimittain matkusti suoriin housuihin ja kauluspaitaan pukeutunut ylivirallinen, mutta sitakin huvittavampi intialaisukkeli, joka kunnon Denglishilla kertoili mulle tarinoita. "Id dakes only fifdeen minudes do de nexd station!" Valilla oli aarimmaisen vaikeeta pysya aijan karryilla, kun joka kolmas kirjain tuntu olevan d. Hyvin kuitenkin tultiin juttuun ja mika onkaan parempi tapa tutustua uuteen kulttuuriin, kun paasta istumaan iltaa paikallisten kanssa. Viela, kun seuraan liittyi nuorehko pariskunta lapsineen ja vanha mummeli, niin siinahan oli taas se vanha kunnon -paskin porukka ikina- kasassa. Mummo tosin istui koko matkan loossin nurkassa turpa kiinni hymyillen, ilmeisen kielimuurin johdosta. Siina illan mittaan joka tapauksessa kaytiin porukalla lapi kaikki mahdollinen Intiasta ja Suomesta aina kulttuurista ja uskonnosta, urheiluun ja avioeroon. Siina ohessa, mun vaihtaessa kiikareita paahani, viereisen loossin herrakin herasi uniltaan, katsoi minua pitkaan ja totesi: "Hey, you look like Harry Potter!" Hah, great success... Ei muuta, kun "Dank you Marcos for everyding and dake care!"

Muutaman tunnin unien jalkeen saavuin aamuneljalta Alappuzhan kaupunkiin. Kaupunki aivan pimeana ja hiljaisena, joten taskulampun valossa suunnistamaan kohti mahdollisia guest houseja. Pari niita yon pimeydessa lopulta loytyi, joista ensimmainen taynna ja toisessa portit kiinni. Hirveissa energiavajareissa loysin lopulta kaupungista yhden kahvilan, johon paikalliset duunarit kokoontuu juomaan joka-aamuista chai-kuppostaan. Ajattelinkin menna sinne juomaan muutaman kupin hyvaa paikallista teeta ja odottamaan auringonnousua. Sillon kavi taas jotain sellasta, mita ei voi suunnitella. Poytaani istui paikallinen herra, jolla oli suunnitelmia mun paan menoks. Herralta loytyi palveluita aina Lonely Planetin suosittelemista hieronnoista jokilaivoihin, ja mika tarkeinta, majoitusta. Siita vaan skootterin takaritsille kamojen kanssa ja kohti majapaikkaa. Lahistolta loytyi ns. home stay -tyylinen bungalowihenkinen majatalo, josta loytyi makeita bambuhuoneita. Nama "home stay" -mestat on hyvin yleisia Intiassa, mutta niita ei valttamatta loyda katukuvasta, oppaista tai kartoista yhta helposti ku normaaleja resortteja. Ne on myos vaha kalliimpia, mut palvelu on myos sen mukaista. Aamiainen ja internet kuuluu hintaan ja lisaks herrat kuskailee sua ympari kaupunkia ja hommaa mita ikina tarviikin. Niinpa suostuin mielellani maksamaan 8 euroa tasta, verrattuna 3 euron torakoiden tayttamaan betoniboksiin, johon ei kuulu yhtaan mitaan.

Lopulta siis 47 h myohemmin siita hetkesta, kun lahdin Mumbain majapaikasta, rojahdin uudelle punkalle. Fiilis oli epatodellinen! Pelkastaan ton perillepaasyn tunteen takia suosittelen jokaista riippumatonta riippumattomatkailijaa vetamaan joskus tollasen parin paivan yhtajaksosen tripin. Siina todella elaa hetkessa ja lisaksi maisemien vaihtuessa, tuntee konkreettisesti, kuinka reissun seuraava etappi lahestyy.

Alappuzha on paikallisessa mittakaavassa melko pieni kaupunki, jonka keskusta koostuu muutamasta pitkasta kadusta taynna korukauppoja, vaateliikkeita, hedelmapuoteja, maustetiskeja ja vaikka mita muuta pienta napertajaa. Kaupungissa on myos pieni ranta (ei mikaan hyva sellanen), jossa paas ottamaa vaha ensibrunaa. Ma oon nyt 4 paivaa hengannu taalla tekematta juuri mitaan ja vaikka taa kiva pieni paikallinen mesta onki, ni nyt on kuitenki pakko jatkaa matkaa. Ma nalkasesti edelleen metsastan sita taydellista bungalowia ja puunvalikkoa, johon ton hammockin vois muutamaks viikoks ripustaa liikkumatta yhtaan mihinkaa. Huomenna siis jokilaivalla 8 h laguuniristeily kohti Kollamia ja sielta edelleen yhdelle Keralan parhaista biitsimestoista, Varkala beachille...

P.S. Unohdin muuten Mumbain juttua kirjottaessani mainita, et mullehan tarjottii roolia Bollywood-leffassa. Pidin sita lappana enka sen koommin noteerannu aijan "We pay you" -huutoja. Tanaa kuitenki luin netista et ne on ihan tosijuttuja. Yleensa roolit on englanninkielisia duppauksia, johonki paikalliseen krikettileffaa, mutta paljon muutaki on kuulemma tarjolla. Ne maksaa 500 Rs palkkaa ja kyydit studiolle. Daam me! Kuka tietaa, vaikka multa meni just ohi ura Bollywoodin kuumimpana gay stuert pornonayttelijana!!!