http://www.youtube.com/watch?v=CAsTHHh3ZG0

Oi Hampi oi Hampi, nyt se tapahtu. I'm in love!! Rakkaudenkohteena keskisesta Karnatakan osavaltiosta loytyva Hampin kyla. Kyla on yksi hindujen seitsemasta pyhasta kaupungista ja samalla suosittu pyhiinvaelluskohde. Jonkun verran siella pyorii myos meita valkoisia gringoja, mutta ei missaan nimessa hairitsevan paljon. Meikalaisen tie Hampiin vei junalla Pondicherrysta Chennain ja Bangaloren kautta Hospetiin ja siita viela 14 km bussilla perille. Matkalla muuten tapasin vahintaankin erikoisen 42-vuotiaan itavaltalaisen kulttuuritravellerin, joka on kaks vuotta matkustanu Intiassa. Kaiffari pelkaa vetta ja hiekkarantoja, mutta rakastaa sen sijaan temppeleita ja moskeijoita. Muutama muumi puuttu laaksosta, mutta onneks noita junanvaunuja riittaa meille kaikille!

Mutta sitte itse Hampiin. Kyla koostuu periaatteessa kahdesta eri osasta. Hampi bazaar on hieman vilkkaampi ja ns. pyha puoli eli sielta ei saa esimerkiksi alkoholia tai lihaa ollenkaan. Sen sijaan botskilla tai vyotaroon asti kahlaamalla paasee pienen joen toiselle puolelle, josta loytyy lisaa majapaikkoja ja rafloja. Siella voi itselleen tilata myos vaikka koko cowboysetin American steakista ja oluesta banana pancakeen ja happy mangolassiin. Mina, maailmanlaajuisesti tunnettuna pyhana miehena, hengasin paaosin Sacred Centerin puolella. Tapasin myos Jennin ja Andryn seka jo ennestaan Varkalasta tutun Rickin, joiden kanssa tuliki sitte pyorittya. Loydettii myos hyva tukikohta eraan nimeltamainitsemattoman raflan terdelta, jossa hakattiin korttia, kuunneltiin omaa musaa, kateltiin leffoja ja tissuteltiin salaa joen toiselta puolelta hakemaamme rommilekaa. Ja rommista puheen ollen, unohtakaa jo ne Bacardit ja Captain Morganit! Intiasta saa Hercules-nimista tummaa rommia, joka potkii kovaa, edesta ja takaa. Sita kun kurlaa, ni kylla jumalauta karvat kasvaa ja lujaa!!

Hampista tuli kevyesti mieleen Vang Vieng Laosissa, vaikkei joesta tubingrenkaita loytynykkaa. Kyla nimittain sijaitsee laaksossa maagisen komeiden, eroosion hajottamien, "kivikkovuoristojen" keskella. Vuoret ei siis ole mitaan yhtenaista kalliota, vaan muistuttaa enemmankin helvetillisen kokosia kivikasoja. Sinne sekaan kun lisaa viela loputtoman maaran mystisia intialaisia temppeleita, niin ihmeteltavaa riitti. Vang Viengin tavoin paikan halkoo joki, jonka toiselta puolelta loytyy myos paljon nahtavaa. Muutaman kilsan paassa joesta loytyy mm. pieni jarvi keskella makeeta rocky landscapea. Yhden paivan ohjelma olikin siirtya tois puol jokkee ja fillaroida jarvelle uimaan. Paikalla kuitenkin selvisi, et jarvessa on uimakielto krokotiilien takia. Siis mita etta ha?! Sehan suorastaan huusi mun nimea uimaan. Totta helvetissa sita on kerran elamassaan paastava krokojarveen lillumaan. Varsinki kun paikalliset sano et ne on vaan parimetrisia ni ei kai ne pysty ku toisen kaden viemaa:) Noh, en lopulta nahny yhtaa uivaa nahkatakkia, joten kadet on edelleen tallella. Annoinpahan niille edes mahdollisuuden maistaa suomalaista luuta ja nahkaa :)

Iltaisin me yleensa raahattiin likaiset mielemme Durga-ravintolan ihanille perapeilia hiveleville loikoilupatjoille kuuntelemaan muutaman wannabe-hipin musisointia. Rastat ja kalusto oli kylla jabilla jo kohdillaan. Skeba, didgeridoo ja djembet raikasivat iloisesti ja parilta kalmanvalkoselta Aston Villa -fanilta sai taas nostaa alaleuat lattiasta, ku ne tajus, etta tarjolla olikin Valioliigan sijaan rentouttavaa hippifiilistelya.
Hampi on myos valokuvaajien ja kalliokiipeilijoiden luvattu maa. Meiltakin jai pariin otteeseen slaparit telakalle ja kiipeiltiin paljasjaloin kohti kivikasojen huippuja ihailemaan maisemia.

Hampin maisemia fiilistellessa, auringonlaskua katsellessa ja linnunlaulua kuunnellessa ei kylla oo ikava mitaan. Se on paikka, jossa ei vois vahempaa kaivata Mannerheimintieta pitkin putkikatseella tallaavia, paihdevammaisia urpoja. Paikka, jossa ei vois vahempaa kiinnostaa WikiLeaks -vuodot, Koreoiden rajojen kiristyminen tai Jethron traaginen putoaminen Tanssii Spedejen kanssa -kilpailusta. Hampi on paikka, joka viimeistaan sai mut muistamaan, et miks ma tata hommaa oikein teen. Siella ihmisen on yksinkertasesti hyva olla, piste. Se on myos paikka, johon tuun satavarmasti palaamaan. Nyt kuitenkin taa mun stoori rupee menee pahemman kerran siirapin puolelle, joten parempi varmaan jarrutella. Ainaki taalla paassa paasee kohta itku Hampia muistellessa.

Niin valitettavaa kun se onkin, ni talla kertaa vierailu jai 4 paivan mittaseksi. Paikka menee ehdottomasti mun suosikkilistalle kaikista Aasian mestoista, missa on tullu kaytya. Se on paikka, jossa ma oisin viihtyny heittamalla vaikka 4 viikkoa. Toisaalta ma myos tiedan, et jos ma en oo 1,5 viikon paasta Kathmandussa valmistelemassa punaista mattoa ja paraatia, niin joulun sijaan juhlitaan meikalaisen hautajaisia(terkkuja Lauralle!). Siispa laitankin nyt pussin ihanaa limetilla maustettua intialaista khaininuuskaa huuleen ja jatkan trippia Agran kautta legendaariseen, maailman vanhimpaan kaupunkiin, Varanasiin... Tiedossa Markus-pojan puhdistautuminen ja synninpaasto... ;);)