Mexico City- osa DOS

2-8.10.2010

Floating Gardens of Xochimilco, alue jossa on yli 80 kilometrin pituudelta kanaaleja. Alue koostuu kahdesta osasta, ensimmäinen löytyy edellä mainitun kaupunginosan "historiallisen keskustan" alueelta, jossa värikkäät veneet kuljettavat turisteja pitkin kanaaleja maksusta. Vähän kuin Venetsiassa, vaikkei siellä olla käytykään=) Hinta tinkauksen jälkeen oli 18 euroa veneeltä, kustannukset olisi voinut jakaa usean ihmisen kesken, harmi vaan että sillä hetkellä kun me mentiin paikalle ei muita veneeseen pyrkiviä ollut. Vene olisi kantanut ehkä noin viistoista ihmistä, pitkän kepin avulla venettä ohjanneen "kuskimme" lisäksi. Saimmepahan ainakin nauttia kyydistä rauhassa vaikka vähän suolainen hinta kahdestaan maksettavaksi olikin=) Kyydin pituuden sai valita muutamasta vaihtoehdosta, otimme lyhyimmän (ja halvimman) 45 minuuttisen potskiajelun.

Kanaalien varrella oli ruokapaikkoja, kukkakauppoja ja joitain muita hökkeleitä. Ajelun ohelle olisi saanut ostettua kyytiin kanaalin keskellä kelluvista kaupustelijaveneistä sapuskaa, juotavaa ja tekstiilejä. Matkan varrella oleviin kukkaputiikkeihin ja ravintoloihinkin olisi varmaan halutessa päässyt, kuski olisi vain parkkeerannut veneensä portille ja siitä olis sitte hypätty suoraan sisälle kauppaan. Lisäksi olisi saanut palkata elävää musaa soittavan bändin veneen kylkeen viihdyttämään matkan ajaksi, mutta päästiin halvemmalla kun kuunneltiin ilmaiseksi vaan muiden veneiden kimppuun liimautuneiden soittonikkareiden musisointia. Toinen Xochimilcon alueista on ilmeisesti jokin eko-orientoituneempi paikka, mutta sinne ei menty niin siitä ei oo sen parempaa tietoa. Matka alueelle kesti meidän hostellista vajaan tunnin verran (noin 24km), eka päästiin metrolla kepeästi jonkun matkaa, mut sitten piti vaihtaa "tren ligero":on (light train:iin), joka oli metroa paljon hitaampi maan pinnalla kulkeva menopeli. Hinta kyllä oli halpa, alle 40 senttiä koko matka.

Kaanaaleista selvittyämme käytiin katsastamassa Zona Rosa niminen alue, joka oli kävelymatkan päässä meidän hostellista. Kyseiseltä alueelta löytyi lasteittain turisteja, luksushotelleja, vaateputiikkeja ja ravintoloita. Kun shoppailukiintiö ihmisillä on täynnä, alueella on helppo nauttia illasta monissa kuppiloissa ja baareissa.

Viides lokakuuta koluttiin vähän Meksiko Cityn keskustassa olevia atsteekkiraunioita ja niiden jäämiä..Centro historicon alueelta löytyi vihdoin aiemmin etsimämme Templo Mayor (Great Temple), eli atsteekkien pääkaupungin tärkeimmän uskonnollisen pyramidirakennelman rauniot 1600-luvulta. Sen vieressä oleva museo sisälsi raunioilta löydettyjä esineitä ja aarteita, tosin sisälle museoon ei menty. Seuraava muinainen atsteekkipyramidin osa löytyi Museo de la Ciudad de Mexicon kulmauksesta. Museon kulmauksessa "kulmatukena" talon perustuksessa oli jättimäinen kivestä veistetty "pää", joka on siis joskus ollut edellä mainitun pyramidin osana. Tätä paikkaa etsiessä joku nuorehko tyttö vauvoineen sekä jokin vanhempi täti pysäyttivät meidät. Pienen sanailun, osoittelun ja hymyjen jälkeen (kun kumpikaan ei ymmärtänyt toisiaan, taaskaan) selvisi et he halusivat ottaa valokuvan minusta vauva sylissä eikä suinkaan toisinpäin mikä olisi jopa käynyt järkeen. Ei muuta kun vaippahousu sylkkyyn, olihan tuo kyseinen veijari melko suloinen=) Jälkeenpäin on sitten aina kiva miettiä et mihin tarkoitukseen tämäkin kuva taas päätyy..jotenkin on vaikee uskoa et he halusivat vaan itsellensä kuvan ventovieraasta oma vauva sylissä..

Noh oli miten oli, lopuksi atsteekkijahdissa jatkettiin matkaa paikkaan nimeltä "Plaza de las Tres Culturas", eli aukiolle jossa yhdistyy kolme kulttuuria: atsteekit, espanjalaiset, sekä nyky-Meksiko. Atsteekkeja edustivat Tlatelolcon kaupungin vanhat rauniot, joka oli ilmeisesti viimeisen taistelun paikkana "espanjalaisten" valloittaessa Meksikoa. Aukion yhdellä laidalla raunioiden vieressä oli 1600-luvulla rakennettu kaunis Santiagon kirkko ja muilla laidoilla raunioita ympäröi modernin maailman toimisto-ja asuinrakennukset.

Nämä nähtyämme käytiin suklaakakku-kaffeella viereisessä cafeteriassa. Sinne meni viimeiset pesot mitä lompakosta löytyi, joten oli pakko kuluttaa juuri vaivoin hankitut kalorit kävelemällä takaisin keskustaan ja automaatille, jotta saatiin lisää pesoja metroa varten. Matkan varrella kolme moottoripyöräpoliisia pyyhälsi paikalle ja yksi heistä yritti jotain selittää espanjaksi. "Hey, don´t understand spanish" sanottiin vaan, jotenkin tuttu lause jo=) Lopulta kyseinen kyttä totesi "no problemo", kätteli molempia, ja päästi meidät jatkamaan matkaa. Epäselväksi jäi mitä asiaa kyseisillä heeboilla oli, näytettiinkö eksyneiltä olisko he tarjonneet apua vai halusivatko kenties lahjuksia kun juostiin autoteiden yli millon mistäkin risteyksen keskeltä.. =) Jääkööt tämäkin mysteeriksi.

Loput pari päivää Mexico Cityssä pyörittiin vähän siellä täällä. Mietittiin ensin josko oltais lähdetty käymään jälleen yksillä raunioilla Teotihuacanissa, mutta päätimme olla menemättä kun jo kolmet rauniot oli plakkarissa. Vähäsen shoppailtiin ja katsastettiin kaupungin hintatasoa, sekä kulutettiin aikaa puistoissa istuskellen. Melko halpoja vaatteita löytyi useasta vaatekaupasta, myös merkkivaatteet näyttävät lähtevän täältä kohtuullisen edukkaasti. Juuri mitään ei ostettu, yksi juhlamekko jäi käteen kun hinta oli noin neljäsosan Suomen vastaavasta. Saas nähdä tuleeko sille koskaan käyttöä, mutta who cares, se oli ihana=) Kaupungilla tallustellessamme eksyttiin myöskin yhteen mahdottoman isoon leipomoon, mikä parveili ihmisiä. Niin paljon oli hyvännäköisiä vastaleivottuja herkkuja, että meidänkin mukaan lähti neljä jättisämpylää, sekä neljä suurensuurta donitsia hintaan 1,5€ Onneksi Suomesta ei näitä ihan yhtä halvalla saa muuten oltais molemmat ehkä noin kakssataa kiloa painavampia.

Yksi tarinanpätkä vielä ennenkuin maltan lopettaa=): Eilen ehtoopuolella tässä kun käytiin sellaisessa "minimarketissa" hakemassa vähän iltapalaa, niin hetkeks sydän jysähti kun yhtäkkiä huomattiin, että vieressä seinustalla seisoi mies haulikon/kiväärin kanssa. Hetkessä tajusi että se oli joku vartija tms ja parin metrin päässä toisella puolella oli toinen samanmoinen pyssymies, ei huolta siis. Ei muualla täällä kaupoissa olla kyllä nähty aseistettuja vartijoita, varsinkaan kahta kerrallaan 20 neliön kaupassa. Kaduilla niitä enimmäkseen on seisoskelemassa milloin minkäkin tien varrella.. Kun oltiin kassalla ja joku asiakas lähestyi kauppaamme, ovea lähempänä oleva pyssymies nosti asettaan sen merkiksi ettei tulijalta varmastikaan jäänyt ase huomaamatta..hui..=) Jos ME oltais huomattu kyseiset miehet kaupan ulkopuolelta niin oltais todennäköisesti kanssa jääty ulkopuolelle.=) Ison maailman meininkiä kaiketi tämäkin..

Huomenna mennään "pitkästä aikaa" taas lentokoneeseen. Parin tunnin lento Chihuahuaan ja sieltä seuraavana aamuna maailmankuululla junalla kohti kuparikanjoneita! Toivottavasti saadaan liput junaan...