Tulum

22-24.9.2010

Saavuttuamme Tulumiin, otimme taksin majapaikkaamme, kun ei viitsitty kävellä. Muutaman minuutin ajomatkan päästä löytyi paikka nimeltä Dream diving resort. Pelkistetyt huoneet, mutta kohtuu siistiä kuitenkin.. paikka taisi olla perheomisteinen vauvoista ja koirista päätellen ja me oltiin kaiketi ainoat asiakkaat.. Päätimme vuokrata pyörät, jotta ei tarvitsisi taksilla kulkea edestakaisin. Vuokra oli noin 7 euroa vuorokaudelta ja pienen odottelun jälkeen saimme nätit vaaleanpunertavat menopelit allemme. Molempien satulat olivat nostamisesta huolimatta aivan liian matalalla, mut eipä voinu mitään, "northeuropean people hahhhahhaaa"=) ..haettuamme renkaisiin lisää ilmaa huoltsikalta, lähdimme polkemaan kohti Tulumin maya-raunioita, jotka sijaitsivat pienen ajomatkan päässä keskustasta. Raunioille oli helppo löytää, koska pääsimme ajamaan suoraa tietä erääseen liikennevalo-risteykseen asti, josta kääntyi sitten toinen suoraan raunioille menevä tie oikealle. Liput maksoivat kolme euroa henkilöltä ilman opasta ja paikka oli upea. Rauniot olivat odotetusti paljon pienemmät kuin Chichen Itzan rauniot, mutta paikka oli jotenkin mystinen ja kaunis kun meri oli aivan vieressä.. Kiertelimme raunioilla vajaan tunnin verran ja kävimme kääntymässä raunioiden alapuolella olevalla uimarannalla missä muutamat ihmiset polskuttelivat. Kello läheni puoli viittä, paikan sulkeutumisaikaa ja suuntasimmekin pyöriemme nokat takaisin resorttiamme kohti. Tai niinhän me luulimme!

Oi voi, lähdettiin tosiaan ajamaan keskusta-alueen takana kulkevaa suoraa rantatietä pitkin alaspäin, kun olimme aivan varmoja että sieltä pääsee kääntymään jossain vaiheessa oikealle ja takaisin keskustaan. Kyseisellä rantatiellä sijaitsi lukematon määrä rantoja, sekä varmaan suurin osa kaupungin hotelleista. Poljettuamme ehkä noin tunnin verran eteenpäin, asfaltti muuttui kuoppaiseksi ja vetiseksi hiekkatieksi, päivä alkoi jo pimenemään, eikä loppua tielle näkynyt. Tajuntaan iski, että taidamme olla jo Sian'kaanin luonnonpuiston takana eikä sademetsän keskeltä tosiaankaan mene mitään polkua keskustaan tai vaikka meniskin niin me ei sinne lähdetä. Ei auttanut muu, oli pakko kääntyä pyörinemme takaisin ihmisten ilmoille ennen kuin tulee sysipimeää ja saman tunnin polkemisen jälkeen pääsimme vihdoin takaisin keskustaan johtavalle risteysalueelle. Kuraisina, mutta kuitenkin.

Siitä kohdasta oli vielä puolen tunnin polkeminen takaisin "kotiin" ja päätimme pysähtyä matkan varrella syömään kun olimme taas laiminlyöneet kyseistä asiaa rankalla kädellä. Meidän tuurilla tottakai sillä sekunnilla alkoi kaatosade ja poljettiin täysillä yhden ruokapaikan katoksen alle. Pyörät parkkeerattuamme tarjoilija huikkasi että heillä on ruoka loppu ja tällä hetkellä saa vain juotavaa..häh?! Millai voi olla ruoka loppu?=) Seisoimme katoksen alla vielä hetken ja odottelimme sateen laantumista. Heti kun sade hiljeni, syöksyimme eteenpäin, mutta emme ehtineet kuin muutama kymmenen metriä kun taivas repesi uudelleen. Jäimme kököttämään seuraavan katoksen alle ukkosen jylistessä varmaan puoleksi tunniksi, kunnes lopulta selvisimme johonkin pikkuiseen ruokapaikkaan ja saimme safkaa nälkäisiin vatsoihimme. Tacot on ollut täällä niin hyviä niin tilasimme niitä 6 ja hinta oli alle kolme euroa yhteensä. Halpaa ja hyvää.

Seikkailun jälkeen jatkoimme matkaa resorttiimme ja pääsimme viimein pesemään kurat jaloista pois. Jotenkin olisi nyt kaivannut lämmintä vettä, mutta jääkylmään suihkuun oli tyydyttävä. Ei tehnyt mieli enää myöhemmin illalla lähteä ulos pilkkopimeään, joten hengasimme vaan huoneessa loppuehtoon.

Seuraavana päivänä lähdimme ajelemaan vielä pyörillä Tulumin keskustaan, kun oli muutama tunti aikaa ennen kuin pyörät piti palauttaa. Rannallekin olisi ilman puolesta voinut mennä, mutta koska sitä varten olisi pitänyt palata eilisille reiteille ni ei paljoo huvittanut=) Satulan päällä oli jo muutenkin riittävän tuskallista istua eilisen maratoonipyöräilyn jälkeen. Osaapahan taas arvostaa omaa Tunturi Aurooraansa koto-Suomessa, kun saa ainakin kunnon ajoasennon ni pääsee kolme kertaa nopeemmin haluamaansa kohteeseen. Keskusta oli pieni paikka, ruokapaikkoja ja jotain pikku myymälöitä, ei mitään loisteliasta. Napsittiin muutama valokuva siinä ajellessa ympäri katuja ja lopulta lähdettiin takasinpäin.. Pähkäiltiin loppupäivä minne huomenna lähdemme, kun kaikkialle tuntuu olevan tuntikausien bussimatka..pakko kuitenkin siirtyä eteenpäin jos aikoo ehtiä lennolle parin viikon päästä.. saas nähdä mihin päädytään, päätetään varmaan just ennen nukkumaanmenoa..ehkä=) Oikeestaan kyse on vaan siitä jaksaako bussissa kuluttaa istumalihaksia huomenna kolme vai viistoista tuntia=) Vähän pistää myös mietityttämään, kun kaikkialla (ainakin suomenkielisissä opuksissa) lukee et Meksikossa kannattaa välttää yöllä matkustamista.. Onneks on vielä tunteja aikaa pohtia ennenkun päivä täällä pallonpuoliskolla päättyy..