Kohta saa vaeltaa!!

Taasen on aikaa kulunut ja kaikennäköistä on häärätty. Koska päivät täällä tuntuu olevan aika samanlaisia, niin en kyllä nyt muista milloin viimeisin päivitys on viimeksi tehty. Perjantaina käytiin tutustumassa Söldenin kaupungin ihmeisiin, joita nyt kumma kyllä ei paljoa ollut. Tirolilaisen tyylikkäitä taloja ja joka toinen kauppa Intersport tai jotain sellaista. Koska takkiin on tullut tälläkin reissulla, niin joutui hommaamaan uudet aurinkolasit. Nyt on kyllä kokoa ja näköä näillä laseilla. Mahtuu jopa omat rillit alle ja hyvin. Tokihan sitä ei tiedä, miten käy kun alkaa hääräämään oikein kunnolla, jotta tipahtaako nuo päästä. No mutta se on sitten sen ajan murhe...

Eilen oli jälleen kerran jalkojen verryttely päivä. Ajeltiin Anteron kanssa Obergurgliin (1907m) ja noustiin sieltä sitten tällä kertaa jalan kohti Hangerer kukkulaa (3021m). Sää ei suosinut nytkään, paljon pilviä ja kylmää tuulta. Rohkelikkoina kuitenkin lähdettiin nousuun kuuman teekupillisen jälkeen ja kyllä sitä kiipeämistä saikin tehdä. Ylempänä alkoikin jo tuulla kylmästi, joten sai vetää kuoritakkia päälle. Vielä ylempänä olikin jo niin kovaa puuskittaista tuulta, että välistä joutui odottelemaan ohimenoa ja sitten kovalla kiireellä, kuin orava, mäkeä ylös ja taas kiinni kiveen, ettei puuska puhalla mukanaan alas. Ylös päästiin ja saikin samantien pukea kuorihousuja, kun alkoi taivaalta tulla räntää. Vallan mielekästä!! Kuten täällä on ilmeisesti tapana, jokaisella nyppylällä on ristinsä, joten pitihän siinäkin käydä roikkumassa. Vieraskirjaankin merkittiin nimemme ja Merttojen jumppaohjeista välittämättä suuntasimme matkamme jälleen kerran alas. Tosiaan, ennen nousua huomasimme alhaalla kyltin, jossa kerrottiin, että olemme suuntaamassa paikalliselle sauvakävelyreitille :))) Voi sitä riemua! Tosin nousussa sauvaa ei tullut käytettyä ja olisi ollut vain tielläkin, mutta hieman apua siitä ehkä oli alas tullessa. Kuitenkin, sää ei ollut eilen suosiollista. Plvet nousivat hetkessä rinnettä ylös, joten mitään näkyvyyttä suuntaan eikä toiseen juurikaan ollut. Sitä oltiin siis ihan pilvessä. Mutta onneksi alhaalla odotti hiihtotupa, jonne suuntasimmekin vettä valuvina, juomaan lasilliset mustaherukkamehua ja kuumaa päivän keittoa, joka oli kyllä NIIN hyvää :)

Joten jalkalihaksia on tullut jumpattua oikein kunnolla, kun Anteron lietsuun on lähtenyt. Nyt kun on saanut reidet siihen kuntoon, ettei nousu ja laskeutuminenkaan enään tunnu juuri missään, niin pohkeet alkaa muistutella itsestään. Onneksi siinä on sentään vain pahimmat. Päätä ei enään särje ja otsassa on vain mustelma ensimmäisen päivän toikkaroinnista. Tosin porukkaa on vaivannut kummallinen kurkkukipu. Antero aloitti, sitten minä ja nyt Merja. Tänään pidetään lepoa, koska huomenna päästään tosi hommiin. Tänään sää tieodissa tosiaan luvattiin uutta lunta ja lämpötila näytti ylhäällä olevan jopa +1. Että sellainen kesä...

Eli huomenna suunta kohti Ventiä ja sieltä Breslauer hutteä. Loput kamat jää tänne odottamaan paluuta, onneksi ei tarvitse raahata mukana Ventiin. Eli seuraavalle viikolle luvassa tällainen suunnitelma, JOS kaikki menee nappiin:

16.7 Längenfeld (1180m) -> Vent (1895m) -> Breslauer Hutte (2844m)

17.7 Breslauer hutte (2844m) -> Wildspitze (3774m) -> Taschauchhaus (2432m)

18.7 Taschachhaus (2432m) -> Vernaghthutte (2755m)

19.7 Vernaughthutte (2755m) -> Hochjochhospitz (2412m)

20.7 Hochjochhospitz (2412m) -> Saukogel (3355m) -> Martin Buch Hutte (2501m)

21.7 Martin Buch Hutte (2501m) -> Vent (1895m) -> Längenfeld (1180m)

22.7 JA KOTIIN :))

Tiistaiksi on luvattu hyvää säätä, eli jos kaikki menee nappiin niin saa ehkä nassuunkin jopa rusketusta. Toivottavasti!!

Ruuanlaitto on mennyt todella mukavasti ja maittavaa on ollut. Ainakin meidän reippailut tuolla rinteissä on ollut hyvää mieltä ja rauhallista sisäistä tyytyväisyyttä luovaa olotilaa. Tietoakin on hyvä ammentaa vanhemmilta ja kokeneemmilta konkareilta, joten toivottavasti kalloon tarttuu muutakin kuin tuo mustelma ;) Parasta on ollut myös aamujen aloitukset, kun ei ole kiire minnekään ja hosumattakin pääsee matkaan. Tällaiset matkakaverit on parasta, koska siinä rauhoittuu itsekin nauttimaan aamun raikkaista tuulista eikä tarvitset hosua sinne tänne kamalalla kiireellä... käy oikein hyvin meikäläiselle, joka tällä hetkellä tuntuu käyvän hitailla. Hosujat hiiteen, nyt nautitaan olotilasta!! =D

Kun nyt kehumisen makuun on päästy niin täytyy kyllä kunnioittaa Anteron ruuanlaitto taitoa, sekä taitoa valita aivan loistavaa punaviiniä. Ruokailu, tietenkin ihan vain lääkinnällisissä merkeissä aloitetaan aina snapsilla, jotta kurkkukipupotilaatkin paranisivat.

Juuri nytkin ulkona sataa, joten taidan tästä lopetella tähän ja alkaa seurata vallan mukavasti dupattua elokuvaa telkusta.. ei ihme, että saksaa puhuvat ihmiset eivät tuota muuta kieltä opi, kun ei sitä edes telkusta kuule. Tämä tosin on vain minun mielipiteeni.. eiköhän joku tuonkin katso vaikka netistä ja kerro sitten, että kaikki mitä sieltä löytyy on totta.. voihan huokaus..

Terkkuja kotiin ja silleen,

Marika (kiittä ja kumartaa ja tankkaa lisää energiaa huomista varten!)