Sateista huomenta!

Parisen päivää on jälleen vierähtänyt ja paljon on keritty toteuttaakin. Säät ei ole olleet kovin suotuisia kiipeilytouhuille, joten hieman on jouduttu muuttamaan suunnitelmia... tai minä olen. Meidän kiipeilytiimi on tiukasti yrittänyt, mutta siinä vaiheessa kun kallio valuu vettä ja taivaalta tulee sitä vielä lisää, niin pakkohan se on myöntää ettei siitä mitään tule. Klettersteigit on ilmeisesti koluttu heidän puolestaan jo kaikki, mutta minulla ja Anterolla näitä noustavia "kukkuloita" täällä riittää :))

Keskiviikkona tosiaan lähdettiin tuohon viereiselle mäelle, jolla on korkeutta se 2491m, ja tosiaan eihän tuo nyt tuossa kaukana ole. Vain 3 km matka, mutta mitä nyt pientä nousumetriä tulee 1300m niin kyllähän siinä jyrkkyyttä riittää! Koska olen toivoton näissä nimissä niin pitää käydä lunttaamassa tuolta muualta, kartta en siis vielä ole saanut hommattua, mutta tänään taitaa olla siihen viimeiset mahdollisuudet. Hauerkogelhan se tosiaan oli. Reippaat 4h tuohon menee ja voi sanoa, että kyllä oli paita märkä, mutta aikataulussa pysyttiin :) Se mitä paljosta pilvien määrästä välillä pääsi vilahtamaan maata, niin kyllä tajusi olevansa korkealla. Onneksi ei ollut kamalan kylmä, mutta kyllä sitä märkää pilveä vyöryikin huippujen yli koko ajan.

Ylös meno oli vähän kuin dieselmoottorilla olisi jyllännyt. Kun kerran vauhtiin pääsee niin mitä sitä hidatelemaan. Oma pikku perusleiri perustettiin huippujen väliseen solaan ja siitä noustiin sitten huipulle vielä viimoiset metrit ilman reppuja. Nimetkin jopa kirjoitettiin kirjaan ja jotain tekstiäkin suomeksi, jotta seuraavilla on jotain hämmästeltävää paikan päällä. Lounas tauko meni katsellessa pikku taloja ja hämmästellessä Stubai alppien mahtavuutta laakson toisella puolella. Sitten olikin jo aika käydä käsiksi siihen ikävimpään hommaan eli alastuloon. Jos voi reisilihakset huutaa hosiannaa, kun viimein tasaiselle päästiin niin ei ollut tuo tunne kovinkaan kaukana! Tiistaina olin tosiaan ollut itsekin roikkumassa siellä Kletterillä vesiputouksen luona ja jo sen päivän laskeutuminen oli saanut jalat kipeiksi. Nyt vielä pikkuinen 1300m laskeutuminen jyrkkääkin jyrkempää rinnettä alas teki nannaan jaloille. Puhumattakaan mukavan tykyttävästä kivusta tuolla kupolissa kun sekin piti mennä telomaan siihen mainokseen....

Otsassa on komea puolen otsan yli menevä mustelma, nyt vain pitää toivoa, että se ei enää muuta väriään tummemmaksi. Taitaa olla kyllä toiveajattelua! No, tekevälle taitaa sattua...

Tosiaan, kun sää ei ole suosinut niin eilen kiipeilytiimi lähti tekemään tuttavuutta multipitch reitin kanssa ja minä + Antero suuntasimme hetken kartan pähkäilyn jälkeen kohti bussipysäkkiä tajutaksemme, että seuraava bussi tosiaan kulkee tunnin kuluttua. Eihän siinä mitään hätää, AINA voi mennä kahville ja sahherkakulle tankkaamaan hiilareita :) Siinä sitä sitten odotettiin ja lopulta bussilla ajeltiin melkein tunti Obergugliin jonne tie loppuikin. Emme toki olleet menossa laskettelemaan, vaikka siihen olisikin vihreät alppiniityt varmasti riittäneet, mutta aikataulun puitteissa otimme hienon koppi hissin ja ajelimme sillä yli 2000m ja lopun matkaa taitettiin jalan jäätikölle. Tarkoitus oli vain tehdä tällainen "pieni" verryttely kävely väsyneille jaloille, mutta eihän tuo meille ikinä näytä riittävän :) Jäätiköltä laskeuduttiin sitten tosiaan toista kautta koko matka kylälle asti. Hikistä hommaa, sää oli aivan mielettömän ihana!! Aurinko paistoi ja ihmeteltiin siinä kovasti, missä se säämiesten povaama vesisade on.

Törmättiin matkalla myös paikalliseen työmieheen joka istuskeli mättäällä ja nautiskeli kauniista maisemista. Tosin sen näköinen kuokka hänellä oli mukana, että töitäkin oli varmasti tehty. Sentään nahkahousujan ei ollut mutta melkein samantyyppiset kangashousut kylläkin ;) Koska itävaltalaiset selkeästi tykkää kauniista maisemista, niin olihan sinne yli 2000m väsätty myös teko järvi. Oli kauniin sininen ja kirkasvetinen. Lehmiinkään ei voinut olla törmäämättä. Pientä kunnioitusta joutui osoittemaan kun törmättiin samalla polulla ja näytti siltä, että lehmä teki puolestamme päätöksen, että ihminen väistää. Parempi varmasti niin, koska kyllä oli otuksella kokoakin...

Olisi ollut mielenkiintoista toteuttaa kylästä koko nousu jäätikölle, mutta koska aikataulu olisi siinä vaiheessa mättänyt ja pahasti, oli meidän lihansyöjien vuoro laittaa porukalle ruokaa, joten oli kiire siihen kauppaan mikä menee kiinni jo kl. 18:00. Meikäläisen päätöksellä ja taisi jopa ollakin oma vuoroni, niin luvassa oli keittoa. Kasvissyöjille samaan soppaa, mutta ilman savustettua lohta. JA luoja että oli hyvää!! Kyllä kummasti ulkoillessa tulee kamala nälkä ja näillä kävelyillä kaloreita palaa.

Onneksi Anterosta saa todella hyvää seuraa näille "tylsille" kävelyille, koska juttujen taso hipoo välillä kyllä huumorintajun huippuja :) Eli todella kivaa on ollut ja kyllä minusta varmaan vielä leivotaan vuortenkin valloittaja :)))

Nyt puskee porukkaa aamupalalle, joten pitänee laittaa kamat kasaan ja pillit pussiin että kaikki mahtuu pöytään..

Palataan taas asiaan ja halataan kun tavataan =DD

ps. yritin lähettää Heikille viestin kuvan keran, mutta ei toimi koko puhelin siinä hommassa... :(