Längenfeld, Itävälta, 1180m Ukkostaa ja sataa...! Eilen tosiaan saavuttu paikalle kahden lennon ja Frankfurtin kaupunki kierroksen jälkeen. Taksi kulki ja kusti polki niin että heikompia pelotti - meikä nukkui koko ajan! Selkeästi hyvä ajo ;) Viimeinen lento oli potkurikoneella, mutta onneksi oli Antero istuma seurana ja kertoili niin hyviä juttuja ettei kerinnyt muuta ajatellakaan. Kentältä meinaan kun lähdettiin niin oli nousemassa sen näköisest ukkospilvet toiselta puolelta kenttää, että meikäläisen puolesta olisi saanut jäädä koko lento väliin.. huh sentään. Mutta hyvin meni ja teekin oli vallan maittavaa, mitä siinä nyt 50 min aikana kerkesi sitä nauttia. Laukut tuli pika kyytiä ja kamatkin näytti olevan ehjinä - tästä tulikin mieleen, että Frankfurtistä lähdettäessä virkaintoinen turvallisuustarkastaja rutisteli meikäläisen aurinkolasit rikki, joten ilman ollaan ja hieman jännittyneenä miettii, että mitä siitä jäälle menosta tulee. Onneksi Antero iltapalalla taikoi jostakin ylimääräiset lasit, joista ei tykkää ja joita ei käytä mutta selkeesti kantaa mukanaan (?), joten ei huolta nyt näkee mennä lumellakin vaikka aurinko paistaisi! Omat lasit mahtuu allekin, joten toivottavasti ei mitään sarveiskalvojen polttamia tule...

No ilta meni tietenkin tavalliseen tapaan, eli lentokentältä oli ostettu se kaikken tärkein mukaan eli sitruuna likööri :) Siinä sitä sitten skoolattiin illan lopuksi ja voi kyllä sanoa, että hyvä etten pöytään sammunut =DD Tosin kyse taisi olla siitä, että ei ollut nukkunut viime viikolla juuri mitään ja sitten parit "tabut" naamaan lennolla ja lopuksi vielä tujut paukut.. Eikö olekin hyvä selitykset ;) No, kunhan sai pään tyynyyn niin ei mitään hajuakaan siitä, että yöllä oli käynyt kova ukkonen ja vettä tullut kuin.. no mitä nyt tuossa joessa virtaa. Heräsinpä kuitenkin tähän aamuun 5:00, oli pakko katsoa kelloa, kun oli vielä suht pimeetä. Noin tunnin makailun jälkeen oli jo pakko nousta ja mennä suihkuun, että jos se kuuluisa viime perjantaista alkanut päänsärky hieman hellittäisi. Suihku oli nannaa, mutta päänsärky kyllä jäi ja hieman jopa pahenikin yhden edesottamuksen takia, mutta siitä lisää myöhemmin ;)

Aamupalaa ei juurikaan ollut, mitä nyt pari leipää ja hippunen juustoa, mutta siitä huolimatta piti päästä toteuttamaan, joidenkin, itseään suoraan Kletterstaigille. Eli kiivetään via ferrata tyyppistä reittiä, missä kulkee vaijeri johon kytkeydytään kahdella karabiinilla sekä joissakin kohdin käytetään jaloille rautaisia "portaita". Käsivoimailuksihan tuo meni ja paikoitellen hermostutti niin, että jo tuli mietittyä että mihin sitä on ryhtynyt. Kaiken kukkuraksi alkoi sataa!! Märkää touhua, mutta ylös asti päästiin ja lopuksi syötiin vielä voikkarit. Jokun verran muutakin porukkaa oli, mutta ei sentään onneksi tungokseksia asti. Siinä kamojan vaihtaessa eli harrastin taas kerran strippaamista julkisella paikalla, koska aurinko alkoi tietenkin paistamaan ja hetkessä tuli todella kuuma, ei tullut huomioitua kaikkea, vaan kamat kassiin ja alettiin tekemään matkaa alas, kun meikäläisen matka päätyi tylysti ja kivuliaasti lyhyeen. Pää edellä suoraan johonkin HEMMETIN mainostolppaan!! Haha hahahhaa... tyypillistä. Ei kiivetessä mitään sattunut, luojan kiitos, mutta sitten lopuksi tietenkin. Kunnon vekki hiusrajassa ja veri valuu pitkin naamaa.. näytti kamalammalta kuin varmaan todellisuudessa oli. Alas selvisin sentään onneksi Merjan paikkailun takia ja pahimmat verivanat pyyhittiin naamasta, ettei koko kylän väki sentään säikähdä. Kämpille ja suihkun kautta... Ei voi olla sanomatta, että meikäläiselle sattuu ja tapahtuu, loppu illasta kyllä tuli todettua, että mitäköhän sekin mainostaulu siellä keskellä ei mitään, siis metsässä, todella teki, että ensi kerralla moottorisaha mukaan ja eiku poikki. Toki varmaan käsisahakin kävisi ;)

Kylästä voisi sen verran kertoa, että se on pieni, yhden kadun varrella sijaitseva ja talot on aivan mielettömän ihania. Kauniita kuin mitkä ja puutarhat on niin hoidettuja, että englantilaisetkin olisivat kateellisia. Iltapäivästä Antero paikkaili lisää meikäläisen päätä, joka ei lopettanutkaan tuota vuotamista ja sitten käytiin hieman kävelyllä kylällä Anteron kanssa ja tietenkin kaupan kautta ostamassa sitä kaikkein tärkeintä ja tietenkin jopa ruokaa... Huomiseksi yritin hommata itselleni muutakin tekemistä kuin fanaattista kipeämistä, eli kiipuamista Anteron kanssan, jos hänen kuntonsa kestää kun flunssa näyttää jylläävän, 2491m kukkulalle tässä laaksossa. Olisi ainakain muutakin kuin "suorittamista". Toivottavasti!! Oikeastaa siinä hommassa saisi aivan varmasti jalkansa kipeiksi, kun laskeutuminen on jyrkkää. Ainakin kävely kylällä oli mukavan rauhallista ja meni rupatellessa tämän pääkivun kanssa. Tosin en kyllä tiedä miten hänen matkassaan pysyn, kun huohottamiseksi tuo nouseminen näyttää menevän. Tokihan ei ole mitään kiirettä, mutta laskettuna matka ylös huipulle olisi 4h jotain, joten koko päivän reissu tiedossa. Kamaa on kannossa enemmän kuin laki sallii, joten rankkaa siitä tulee. Tosin en kyllä halua viettää koko tätä reissua varmsitelemalla kiipeilyä kallioseinällä, vaikka voisi sanoa että nyt ollaan käyty kiipeämässä Alpeilla. Onko sitä kiivetty alpeilla, kun seinä on tuossa kallion kohdalla 15m - 35m... miten tuon nyt ottaisi??? Ollaanhan sitä sentään ulkona eikä esim. Tapanilan sisähallin seinällä ;) Jalat oli kyllä velliä, kun laskeuduttiin tuolta vesiputouksen sivulta kiiveltyltä Klettersteigiltä.

Päänsärky on sentään nyt hieman hellittänyt, tosin siinä on auttanut tämä valkoviini erittäin hyvän ruuan kanssa. Eilen syöminen jäi tosi vähiin, koska käytiin jossain aivan hämärässä paikassa syömässä bolognesia, joka maistui ikävä kyllä suoraan sanottuna niin pahalta, ettei meikäläinen pystynyt sitä nielemään. Nyt ollaan syöty erittäin hyvä Anteron laittama illallinen ja kauheella kiireellä pitäisi lähteä taas kävelemään kylälle. No, pitänee lähteä mukaan, kun tulee sitten nukuttua varmaan paremmin. Oikeasti ei oikein jaksa ymmärtää tätä fanaattisesti toimivia ihmisiä.. Tosin en kyllä tiedä omasta kävelystä mitään, kun on tuota viiniä tullut juotua ;) Mutta, rakkaat ystävät jotka tätä luette, tai ei niin ystävätkään, kaikken hyvää kotiin päin ja silleen.

Rakkaille halit ja rutistukset.. hengissä ollaan, vekki otassa ja seikkailuja odotellessa :) Marika