Aika Huessa meni nopeasti. Citadelin lisaksi teimme yhden paivan retken demilitarisoidulle alueelle ja saimme nahda kaikenlaisia sotajuttuja. Paasimme tutustumaan valtavaan tunneliverkostoon, joihin ihmiset piiloutuivat sodan aikana. Se oli kuin pieni kyla maan alla, ehka vaan vahan ahtaanpaa. Soveltui silti jopa klaustrofobisille. Lahinna retki oli ajamista, mutta samalla pystyi ihailemaan mahtavia maisemia, vuoristoja ja niita riisipeltoja... Otimme Huessa aika rennosti, valttelimme temppeleita ja muita nahtavyyksia. Hotellin vaki oli tietenkin hyvin huolestuneita puolestamme kun jatimme city tourit valiin. Ehka erikoisin tapahtuma, minka saimme todistaa, oli hautajaissaattue neljan aikaan aamuyolla. Kadut olivat ensin hiljaiset, kunnes paikalle ajoi erikoisen nakoinen koristeltu auto. Yhtakkia jostain ilmestyi paljon ihmisia ja pian alkoi kuulua kaikenlaista kolinaa ja kolketta. Ihmiset heittelivat paperisilppua ja leikkirahaa ja keskella kannettiin koristeltua arkkua. Joku mumisi rukouksia ja jotain muuta mantraa ja arkku kannettiin autoon. Jotkut huutelivat. Tama kaikki kesti ehka 10 minuuttia, kunnes auto ajoi pois paikalta ja vahitellen kadut tyhjenivat ihmisista ja oli taas hiljaista. Siina me sitten hammentyneina lahdimme bussimatkalle kohti Laosia. Yleisesti Vietnam yllatti meidat positiivisesti ja olimme maassa maksimiajan, mita ilman viisumia oli sallittu eli kaksi viikkoa. Tama viisumivapaus onkin joku pohjoismaille sallittu erikoisuus, kun muiden Euroopan maiden kansalaiset joutuvat aina hankkimaan viisumit.