Matka Laosiin oli vahintaankin mielenkiintoinen. Ja ei ehka ihan sita mita piti... Ostimme bussiliput luotettavaksi kehutun SinhTouristin kautta suoraan Huesta Laosin paakaupunkiin Vientianeen. Tiesimme, etta bussia pitaa vaihtaa pari kertaa ja meille kerrottiin matkan kestavan 24 tuntia. Meidat haettiin motoilla aamulla aikaisin SinhTouristin toimistolle, josta lahti minivani kohti Dong Hata. Siella sita taas mentiin kuin sillit purkissa... Dong Hassa vaihdettiin pikkubussiin, jossa matka jatkui mukavan lampimissa merkeissa, sisalla oli varmaan reippasti yli kolkyt astetta. Pysahdyimme rajalle, jossa hoidettuamme Vietnamin rajamuodollisuudet kavelimme Laosin rajalle. Meita oli sekalainen sakki eri Euroopan kansalaisia, me maksoimme viisumista 35 $, ruotsalaiset 36 $ ja muut jotain 30-40 $ valilta. Se oli vahan sekavaa... Matka jatkui samalla bussilla ja kuski ajoi hurjaa vauhtia, vaistellen lehmia, lapsia, traktoreita, koiria, kissoja ja mita nyt milloinkin tielle sattui. Olimme jo lahella Savannakhetia, kun kuski pysaytti ja alkoi huutelemaan jotain. Hetken kesti, ennen kuin ymmarsimme, etta meidan tuli jaada tassa valissa pois ja vaihtaa bussia Vientianeen. Takana odotti bussi, joka oli varsinainen yllatys, tilava ja mika parasta, ilmastointi toimi moitteettomasti. Juttelimme samasta kyydista tulleiden kahden ruotsalaisen kanssa ja olimme varsin iloisia kun kyyti oli nainkin tasokas. Jossain vaiheessa pysahdyimme tien varressa olevalle vesimelonikojulle ja yksi poika toi meille kaikille siivut vesimelonia. Matka sujui mukavasti kuunnellen laosilaista musiikkia. Matkatoimistolta luvattiin useita vessataukoja, unohtivat vaan mainita, etta ne eivat tapahdu missan missa olisi oikea vessa... Jossain vaiheessa saimme pidemman tauon, jolloin oli mahdollista kayda syomassa. Kun nousimme takaisin bussiin, tultiin ilmoittamaan etta tassa vaiheessa vaihdamme bussia. No niin, se edellinen olikin aivan liian hyva ollakseen totta... "Uusi" bussimme oli valaistu vihreilla ja punaisilla valoilla ja katolla keikui ainakin kolme moottoripyoraa ja muuta roinaa. Penkkien valit vaihtelivat, mutta lahes poikkeuksetta verhoilu oli rikki kaikista. Me ahtauduimme bussin takaosaan, jossa jalkatilaa ei juuri ollut. Tassa vaiheessa saimme tietaa, etta olemmekin vahan aikaisemmin perilla, kuin mita meille oli kerrottu. Matka oli tuskainen ja taynna toyssyja. Klo 2.00 saavuimme Vientianeen, mika onkin paras mahdollinen aika hankkia majapaikkaa, kaikkien paikkojen sulkiessa ovet klo 23.00. Harhailimme tyhjilla kaduilla, kunnes koputtelu tuotti tulosta, saimme huoneen kolmeksi tunniksi 20 dollarilla. Mutta oli se sen arviosta. Klo 6.00 oltiin taas kadulla rinkat selassa ja etsittiin uusi majapaikka. Nyt kuitenkin, loppu hyvin, kaikki hyvin...