Perjantai aamuna erosimme Annukasta, joka joutui palaamaan takaisin pakkas-Suomeen, Aiskin ja minun hypatessa bussiin kohti Hoi Ania. Matka-aika oli vaatimattomat 23 tuntia. Onneksi joku hyvin alykas ihminen on kehittanyt sleeper's bussit, joissa penkit saa makuuasentoon. Bussissa oli yhteensa paikkoja noin neljakymmenta, kahdessa kerroksessa. Ja siina sita sitten koroteltiin melkein tuhat kilsaa lapi Vietnamin. Matkalle mahtui aika monta riisipeltoa... Hoi Anissa kavimme tutustumassa Unescon maailmanperintokohde-tittelin ansainneisiin vanhan kaupungin katuihin. Ehka vahan hairitsi, etta jokaisen suojellun rakennuksen edessa ja jokaisessa suojellussa kadunkulmassa myytiin turistikraasaa tai vaatteita ja kenkia. Tietenkin mekin langettiin teettamaan yhdet sandaalit, hintaa n. 6 euroa. Mutta vain yhdet, ihan pahaa tekee, kun ei voi ostaa enempaa...