Maksettiin 9$/nuppi matkoista Phnom Penhista Vietnamin puolelle Chau Dociin. Ja hyvin saatiin rahoille vastinetta. Aamulla lahdettiin hostellilta minibussilla, jossa kaahattiin (lahinna vastaantulevien kaistalla) pari tuntia. Meidat jatettiin pienelle laiturille (kaksi lankunkaltaista tikkua ristissa) ja nousimme veneeseen. Talla veneella matkattiin Mekongia pitkin kolmisen tuntia, jonka jalkeen selvitimme ensin Kambodzan puolen rajamuodollisuudet ja jatkoimme matkaa Vietnamin raja-asemalle. Odotukset olivat korkealla ja edelliset rajakokemukset viela hyvassa muistissa, lisaksi pelkasimme ongelmia, kun meilla ei ollut viisumeita hankittuna eika paluulippuja pois Vietnamista. Meidat ohjattiin ilmastoituun huoneeseen, jossa yksi tytto tuli keraamaan kaikkien passit ja toinen tytto ojensi ruokalistan ja sanoi, etta menee puoli tuntia. Jahas. No eihan se nyt nain helppoa voninut olla? Mutta kylla, se oli juuri nain helppoa. Puolen tunnin paasta meilla oli passeissa Vietnamin leimat, joilla saamme viipya pari viikkoa maassa. Hyppasimme toiseen veneeseen, jonne meidan rinkat oli mukavasti siirretty ja matka jatkui pitkin kapempaa joenuomaa. Ihan mahtava matka! Paljon riitti nahtavaa ja ihmeteltavaa rannoilla. Matkan paatteeksi saavuttiin Chau Docin kaupunkiin. Heti kavi selvaksi, etta oltiin tosiaan saavuttu eri maahan. Loydettiin mukava hostelli, jossa on rakennettu ravintola ja terassi joen paalle. Siina pystyi kivasti nauttimaan yhdet Saigon oluet ja katsemaan paikallisten kalastajien toimia. Ja kylla, nama ihan oikeasti kayttavat niita riisihattuja! Illalla kavelimme viela kaupungilla ja oli hauskaa, kuinka monet ihmiset tervehtivat meita, ihan ilman etta olisivat myyneet mitaan. Lahinna vain ihmettelimme menoa, taalla ei ole kovin montaa lankkaria tullut vastaan.