My heart is happy!
Blogipaivitysta satelee, kun ulkona satelee. Vietimme reilun viikon Balilla ja tanaan saavuimme turbomoottorivenekyydilla Gili Trawanganille. Katsoimme juuri uutisista, etta teilla taitaa siella Suomessa olla aurinkoisemmat kelit kuin meilla taalla Indonesiassa. Voi tulla viela kova skaba rusketusraidoista tata menoa. Noh.. ainakaan meille ei tule tyomiehen rajoja.
Alkuloma Balilla meni kaikista ennakkovaroituksista huolimatta kuitenkin Kuta Beachilla. Paadyimme sinne, koska taxi-miehen mielesta se oli meille sopiva paikka. Vasyneina paatimme jaada Kutalle yhdeksi yoksi, mutta kun tajusimme, etta meilla on oikeastikin aika halpa majoitus ja vappu kolkutteli jo ovea, jaimme sinne hilllumaan muiden turistien kanssa vajaaksi viikoksi. Ranta on tunnettu surffista ja juhlimisesta, molempia tuli harrastettua. Aika rikki olimme kummastakin. Katsu suoritti yhden tehtavistaan ja osallistui Saaran Tule surffibeibeksi yhdessa paivassa -kurssille. Katsu sai rahoilleen vastinetta ja sinisen tatuoinnin olkavarteen. Vapun lisaksi kippistimme meidan matkan puolivuotispaivalle ja tulevalle viimeiselle lomakuukaudelle. Onneksi seuraava reissukohde on jo paatetty ja se on Intia. Viimeiset kayttokuukaudet ovat vuoden 2012 alkupuolella.
Kutalta lahdimme Amediin, pieneen kalastajakylaan Balin koillisosaan. Kunnon travellereina paatimme saastaa rahaa ja kayttaa vain paikallisia busseja. Paikalliset bussit my ass, silla kun lansimaalainen astuu kyytiin, niin johan alkaa kuskeilla rupiat pelata hedelmapelia silmissa. Laskimme jalkikateen, etta monen ylimaaraisen kilometrin, autonvaihdon ja tinkimisen ansiosta saastimme ilmastoituun turistibussiin verrattuna noin viisi euroa. Vinkkina siis teille, etta Balilla kannattaa kayttaa naamaria, jos ei halua tulla huijatuksi. Olemme muutenkin huomanneet, etta sama kuvio korostuu muissakin kauppa-asioinneissa. Jokaisessa tuotteessa on aina Bali-lisa turisteille ja tassa juonessa on miltei kaikki saaren asukkaat mukana.

Amed osoittautui sata kertaa mukavammaksi paikaksi kuin Kuta. Ilmapiiri oli paikallinen, vaikka kylassa olikin jonkin verran sukellus- ja snorklauskansaa. Me paadyimme kylaan Saaran kaverin suosituksesta ja tata kautta tutustuimme Dillyyn ja Kariin, paikallisiin ilopillereihin. Kaverukset nayttivat meille alueen lahinahtavyyksia ja iltaelamaa. Yhtena paivana Dilly kutsui meidat kaverinsa haihin, jotka jarjestettiin Dillyn kotikylassa. Haita Balilla juhlitaan kolme paivaa ja jokaiselle paivalle on omat rituaalinsa. Ennen juhliin menoa Dillyn tati puki meille sarongit paalle ja nain me olimme juhlavalmiit. Kaukana oli Suomen suvihaat, kun istuimme maassa pressulla ja vedimme neljan muun vieraan kanssa yhteiselta lautaselta riisia ja lihaa balilaiseen tapaan, sormilla. Mitenkohan Suomessa suhtauduttaisiiin ulkomaalaisiin kuokkavieraisiin, jotka tulisivat lainattu puvuntakki paalla ihmettelemaan ja kuvaamaan haita seka nauttimaan ruokapoydan antimista? Eikohan siina vaiheessa bestman olisi heittanyt jo nuuskijat pellolle..
Vieraanvaraisuus vain jatkui, kun Dilly kutsui meidat serkkujensa luo illalliselle. Katselimme sivusta, kun pojat perkasivat ja grillasivat meille snapperia, joka oli ehka parasta kalaa iskan valmistaman lohen jalkeen. Vaikka ihmiset taalla elavat pienesti ja vaatimattomasti, niin jakamisen ilo on suurta ja aitoa. Olemme reissun aikana saaneet kokea niin paljon pyyteetonta ystavallisyytta, etta noyraksi vetaa. Kunpa nama jaljet pitaisivat aina meidatkin ennakkoluulottomina ja avoimina uusille asioille ja ihmisille.
Parasta: Pyyteettomyys

Pahinta: Sade